lauantai 29. lokakuuta 2011

Sananen remonttimittasuhteista

Nukun tällä hetkellä sattuneesta syystä olohuoneessa - tissi ja lapsi eivät mahdu samaan makuukammariin, ensin mainittu häiritsee jälkimmäisen unta ja sen jälkeen jälkimmäinen häiritsee kaikkien unta.

Niinpä aika usein nukkumaan käydessäni tuijottelen olohuoneen oranssi-vihreitä karvatapetteja ja katon röpelöisiä styrox-laattoja, ja haaveilen niiden vaihtamisesta Yki Nummen Mimosa-tapettiin sekä samanlaisiin neliö-Halltexeihin kuin muuallakin talon asuinkerroksissa. Joskus päästän ajatukseni karkaamaan myös aikaan, jolloin olohuoneen nurkan suihkupömpeli on historiaa ja valoisa, iso olohuone taas arvoisessaan asussa.

Josta muuten silta aasille: Yhtenä iltana oli pakko irrottaa suihkupömpelin takaosassa olevien vaatekaappien yläpuolelta levy, ja kurkistaa pömpelin sisään. Siellä näytti tältä:



Karvatapettia ja Halltexeja, ynnä pömpelin levykatto. Argh, kunpa pääsisin jo pian tuon virityksen kimppuun.

Järki kuitenkin sanoo, että siihen hetkeen on vielä aikaa. Ensin on laskeuduttava kellariin, imuroitava hämähäkinseittejä, harjattava likaa ja ryönää irti seinistä, kylvetettävä itsensä kalkkimaalilla ynnä muuta pientä kivaa ennen kuin pyykkitupa on valmis. Sitten on syöksyttävä keittiön kimppuun, mikä taas tarkoittaa ihan mukavien ja jo osin sisustamiseen ja pintaremontointiinkin liittyvien remonttitoimien suorittamista, mutta myös kaiken maailman hankalien viemäri- ja liesituuletinasioiden pähkäilyä - luultavasti taas muutamien yöunien kustannuksella. Viemäriremontti tarkoittaa vessojen lattioiden repimistä auki. Taloon pitäisi laittaa uusi vesikatto, mielellään ensi kesänä. Ulkoverhous on kuorittava lateksimaalista ja maalattava uudelleen öljymaalilla jännetuppitulehduksen vaaniessa kintereillä. Jotain ensiapua pitäisi keksiä myös puolilaholle kattoterassille, autotallin ovet on kunnostettava ja autotallin edus salaojitettava ja kallistettava ettei uusi oven kynnys makaa maassa ja lahoa. Ensi kesänä olisi myös maalattava pihan portti ja pyykkitelineet, sekä kunnostettava jollain ajalla myös kellarin ikkunan karmit ostopalveluina kunnostettujen pokien kavereiksi.

Tämä lista on loputon. Ja se sisältää kaikkea muuta kuin television sisustusohjelmista tuttua, pikkusievää ja sisäsiistiä remonttitouhua - isoja, hankalia, aikaa vieviä, rakenteisiin liittyviä asioita, joista suurin osa jää kaiken muun hyvän lisäksi vielä piiloon ja peittoon eikä ainakaan sulostuta jokapäiväistä asuinympäristöä.

Meillä on vintillinen kauniita joko kunnostettuja tai sitä odottavia huonekaluja, jotka olisi kiva saada jo käyttöön. Kiva olisi myös miettiä asioita kuten tapettien kuosi tai seinän täydellinen värisävy. Tai mihin sijoittaa hylly, senkki tai nojatuoli.

Sen sijaan mietin rakennusmääräyskokoelmaa, vesieristyksen pakollisuutta, kapillaarista kosteudennousua, putkimiehen laskuja, huopakaton aluksen levytystä ja piipun hormien sijainteja.

Kuten jo aiemmin on tullut todettua, olen joka tapauksessa iloinen siitä, että päätimme aloittaa kellarista. Kunhan pyykkitupa on jotakuinkin valmis, ovat ne kaikkein isoimmat ja hankalimmat asiat kuitenkin pohdittu ja tehty. Sen jälkeen vaikkapa kolossaalinen keittiöremontti tuntuu lastenleikiltä.

6 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Valmista tulee kuitenkin - ei koskaan :)

    VastaaPoista
  2. PIti vielä kysyä, kun teilläkin taitaa olla aaltopeltikatto, että mikä on kimmokkeena sen uusimiselle?

    VastaaPoista
  3. ...Ja sitten kun kaikki on valmista, täytyy aloittaa alusta.
    T. ilonpilaaja

    VastaaPoista
  4. Et arvaakaan kuinka suurta lohtua ja vertaistukea nämä kirjoituksesi tuovat. Sen lisäksi kirjoitat hauskasti, mukavalla asenteella ja kuinkanytpitäisi sanoa; nautittavasti. Niinkuin joku Mikko Rimminen :)
    Mulla on paljolti ollut samat fiilikset, mitään ei kerkiä ja tavoitteet karkaavat aina tuonnemmaksi. Tosin jossain välissä ymmärsin, että elämä itsessän (lapset) on isompi asia kuin mauton muovitapetti seinässä.
    Tämä kesä toi mukanaan sen verran paljon asioita, että tekemiset ovat jääneet ihan minimiin.
    Kesäkuun alussa lähti muija (tämä ei ole haukkumasana),eikä siinä mitään, oli monellakin tapaa parempi varsinkin lasten hyvinvoinnin kannalta että näin kävi. Ajattelin sitten ottaa pirun pitkän kesäloman, että voisin näiden teinien kanssa olla ja viettää Oikean kesäloman. Toisin kävi; heinäkuun alussa kuoli isä ja minusta tuli avustettavissa olevan äitini omaishoitaja pariksi kuukaudeksi. Heinäkuu mulla meni pohjoisessa, lapset keskenään kotona. Ihailtavan ja kunnioitettavan hyvin pärjäsivätkin.
    Nyt asiat on suurinpiirtein kohdallaan, toki sitä aikaa näihin talohommiin ei todellakaan liikaa ole. Mutta jollain tapaa keskeneräisyys viehättää. Mitä sitä sitten tekisi jos kaikki olisi valmista? Kattelis vaan sitä valmiutta?
    Mutta nämä sun kirjoitukset ilahduttaa. :)

    - Hower

    VastaaPoista
  5. Maurilyly: Näinhän se menee :) Jos nyt saisi nämä pyykki-, kyökki- ja veskifasiliteetit jotenkin haluttuun kuosiin niin sitten on vaikka loppuikä aikaa tehdä kaikkea pientä. On minulla jo eläkeikää vartenkin remonttikohteita katsottuna...:)

    Katto on tehty vanhan huopakaton päälle ilman tuuletusrakoa eli se on vähän riskirakenne. Ei nyt mikään ensi tilassa korjattava kuitenkaan rakeenteen puolesta, mutta se on niin saakelin ruma ettei sitä tee mieli katsella. Naapurit, mokomat ruojat, joilla oli vielä rumempi katto, menivät tänä kesänä kaiken muun hyvän lisäksi remontoimaan omansa joten nyt meidän katto on ehdottomasti kadun rumin... Ja kun me saatiin sitä ELY-keskuksen rakennusperinnön hoitoavustusta niin kattoremontti on yksi niistä kohteista, joihin tuota avustusta voi käyttää. Laitetaan siis alkuperäinen kolmiorimahuopakatto takaisin ensi kesänä. Jos ei tule taas jotain mullistuksia matkaan... Lisäksi tuo meidän talon katto on "hämmentävä", suora lainaus kuntotarkastusraportista, koska lappeet eivät ole ristimitassaan vaan vinksottavat ihmeellisesti. Ei ne nyt ihan salmiakkiruudut ole mutta kuitenkin vinot. Nekin voi samalla oikoa kun uutta kattoa laitetaan.

    VastaaPoista
  6. Hower - kiitos vaan itsellesi vertaistuesta, erityisesti asenteenmuokkauksesta "kellari on ystävä" -suuntaan. Luulen, että tajuan nyt paremmin kuin joskus viime syksynä, mitä sillä ajatuksella ajoit takaa. Talossa on tosiaan hyvä olla erilaisia, eri lämpöasteisia, eri näköisiä, tuntuisia ja oloisia tiloja, sen takia minäkin tästä meidän mökistä niin tykkään :)

    Elämä on siinä mielessä persiistä että yleensä kaikki tuollaiset vähemmän iloiset ja erittäin isot asiat tapahtuvat rytäkässä. Ainakin oma kokemus on tämä. Onneksi sitten välissä on niitä vähän seesteisempiäkin kausia. Joku kaveri joskus totesi lukeneensa jonkun vanhan viisaan tyypin sanoneen, että ainoa oikea suhtautumistapa kaikkeen on "This too shall pass". Pätee sekä hyviin että huonoihin hetkiin, antaa perspektiiviä.

    Sinänsä hauska muuten tuo Mikko Rimmis -viittaus - olen opiskellut kirjoittamista Mikon ohjeistuksessa :)

    VastaaPoista