Shabby chic

Kaikki te tiedätte mitä se on. Se on sitä, mitä joka ikinen sisustuskauppa ja -lehti on ollut viime vuodet kyllästymiseen asti pullollaan. Valkoista maalia, jota on hiomapaperilla kulmista vähän sillai elegantisti kulutettu, ynnä muuta järjellä käsittämätöntä.

Minä osallistuin tänään pitkästä aikaa remonttihommiin. Kellarissa on tosiaan nyt valu ja suurennettu oviaukko tulevan pyykkituvan ja autotallin välissä. Saimme joskus viime vuoden puolella naapureiltamme (jotka luvalla sanoen ovat ainakin yhtä vakavasti hamstraamiseen suhtautuvia kuin mekin) kaksi tarpeetonta rintamamiestalon ovea, jotka ovat ilmeisesti joskus palvelleet veranan ovina tai muina katon alla olevina ulko-ovina. Toinen näistä ovista on tarkoitus sijoittaa pyykkituvan ja autotallin väliin, kas näin:



Koska muut kellarin peiliovet ovat ruskeita, tuo ovi on tarkoitus maalata myös samalla värillä. Asiaa ei auttanut edes toisten naapurien nelivuotias neiti Näpsä, joka totesi tulevasta maalinpoistourakastani kuultuaan melko ykskantaan: "Mutta keltainen on syksyn väri!"

Että hommiin vaan.



Maalausalustana toimi kellarin lattian ylijäämäbetonilla paikoilleen valettu, uusi mattoteline yhdistettynä kellarin lattiasta yli jääneisiin eps- eli styrox-levyihin. Kätevä ja käytännöllinen työalusta. Minä en ainakaan kykene poistamaan kuumailmapuhaltimella maalia sisätiloissa, käry käy nokkaan ja alkaa yököttää. Onneksi taitaa olla vielä sen verran kesää jäljellä, että tuon urakan saa suoritettua vielä sulan maan aikana.

Toinen puoli ovesta valmistui melkein kokonaan tyttären päiväuniaikaan ennen tattisopan keittelyä, ja tämä on nyt vissiin sitä shabby chiciä parhaimmillaan. Kaikki inhat hankalat kohdat on jätetty myöhemmäksi, pitää käydä hakemassa maalikaupasta kapeampi työkalu.



Ajattelin tuossa lämpimikseni, että jos olisin vähemmän jääräpäinen tämän viiskytlukulaisuuteni kanssa niin tuossahan olisi melkein valmis kellarin ovi. Ihanasti kulahtanut, ai kun romuromanttinen, puoliso kipin kapin karmilankkukauppaan ja ovi äkkiä paikoilleen.

Nyt tuo kaipaa minusta kipeästi hiontaa ja pellavaöljymaalia pintaan. Omaa elämänsähän tässä selvästi vaikeuttaa.