Pennies from Heaven

Taloutemme toistaiseksi suurin investointi ikinä, maalämpöjärjestelmä, puksuttelee kellarissa kohti ensimmäistä talveaan. Ainakin kesäaikaan olimme tyytyväisiä - lämpimän veden tekeminen maalämpöpumpun avulla maksoi murto-osan siitä, mitä öljyllä. Mittari on näillä leveysasteilla toistaiseksi laskenut ehkä yhtenä tai kahtena yönä alle nollan, mökissä on ollut toisinaan suorastaan liian kuuma vaikka lisälämmitysjärjestelmä eli keittiön puuhella on ollut vielä tyystin poissa käytöstä. Lämmityksen säätökäyrien kanssa siis opettelemme vielä yhteiseloa, puuhellan paitsio johtuu silkasta pedagogisesta laiskuudesta: Tytär on vastustamattoman kiinnostunut puuhellan luukuista ja räpeltää niiden parissa pitkin päivää, hellan lämmitys siis edellyttäisi topakkaa ja jämäkkää kasvatusotetta ja tyttären lähestymisyritysten systemaattista torpedointia palovammojen estomielessä. Toistaiseksi tarkenemme, tytär viihtyköön hellan parissa kunnes pakkaset tulevat.

Maalämpöinvestointi maksoi karvan verran yli 20 000 euroa. Tähän summaan on laskettu aivan kaikki mahdollinen, mikä vain jollain tavalla liittyi asiaan - alkaen asbestipurkutöistä päättyen konevuokraamosta haettujen tiilikärryjen vuokraan, kun kärryjä tarvittiin turkasen painavan maalämpöpumpun rullaamiseksi sisälle entiseen pannuhuoneeseen silloisen korkean autotallin kynnyksen yli. Itse pumpun ja porakaivon lisäksi leijonanosa kuluista muodostuu erilaisista putkinakaleista: operaatio maalämpöön siirtyminen ei osaltamme käynyt ihan niin yksinkertaisesti että tökätään vain pumppu seinään ja kytketään tarvittavat vesiputket. Pannuhuoneessa piti tehdä varsin paljon uusia putkituksia, kellariin piti lisäksi vetää pumppua varten voimavirta ynnä muuta sen sorttista.

Töiden osuus oli noin 8 000 euroa, josta suurin osa tietysti porakaivon tekoa. Loput 12 000 oli energia-avustukseen oikeuttavia materiaaleja, laitteita ja muita sen sorttisia. Töiden osuudesta saa energia-avustussääntöjen mukaan hakea kotitalousvähennystä, josta osa kilahtaa jo tilille joulukuussa kun lämpökaivo tilattiin ja maksettiin jo viime vuoden puolella.

Energia-avustuksen hakeminen vaikutti ensin haastavalta, mutta ei lopulta ollut sitä lainkaan. Kuitteja piti toki kerätä ja niistä raportoida kunnan rakennusvalvontaan, mutta toisaalta rakennusvalvonnasta sai hyvin joustavaa ja miellyttävää palvelua asian suhteen. Olen raportoinut itse hakumenettelystä ja sen etenemisestä rintamamiestalofoorumilla, kiinnostuneet voivat lukea viestiketjun tarkemmin tästä.

Ja tänään satoi taivaalta rahaa, kun pankkitilille oli ilmestynyt 2169 euron suuruinen avustussumma. Sinnehän se tosiaan menee, mistä tulikin - remonttiin, remonttiin ja remonttiin. Kotitalousvähennystä on luvassa maalämpösiirtymän osalta noin neljä ja puoli tuhatta euroa, eli investointi jäi rasittamaan omaa pussia noin 13 500 euron verran. Kun vanha öljykattila olisi vaatinut joka tapauksessa uusimista ja kattilan hormi sisäpiiputuksen, eli useamman tuhannen euron kunnostustyön, eikä öljyn hinta näillä näkymin ole pitkällä tähtäimellä ainakaan laskemassa, tuntuu maalämpöinvestointi kovasta hinnastaan huolimatta järkevältä. Samalla saatiin kellariin monta mutkaa uutta putkea ja asbestieristeet poistettua näkyviltä.

Kävimme sopivasti tänään ostamassa turkasen kalliin Mielen lämpöpumpputekniikalla toimivan kuivausrummun kellariin ja lisäksi talouteemme saapui tuliterä, hieno pölynimuri. Edellinen mummovainaan vinkuva perintökalleus saa muuttaa kellariin ja jatkaa palvelustaan siellä, jahka kellarissa on käytössä enemmän imuroitavaa pinta-alaa.

Summa summarum: Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mutta hyvähän se vissiin on, että uusiutuvia energiamuotoja tälläkin tavalla veronmaksajien pussista tuetaan.



Kuva: printfection.com