Kellarin lattiaa sanoin ja kuvin: eristys ja lattiavalu

Olen erittäin surkea kirjoittamaan retrospektiivisiä jatkotarinoita jo tehdyistä remonttiasioista, mutta koska tuon kellarin lattian rakenteen raportoiminen jälkipolville on olennainen asia, täytyy nyt yrittää ylittää itsensä.

Ensimmäinen osa maapohjakellarin lattiasaagasta löytyy siis tästä.

Maapohjakellariin rakennettavan lattian rakenne oli saunan rakenneasioiden ohella ehkä se monimutkaisin ja eniten yöunia verottanut remontin palanen. Perinnerakentajan periaatetta - älä korjaa jos se ei ole rikki - ei voinut noudattaa, koska minkäänlaista lattiaa ei ollut. Vaihtoehtona oli oikeastaan se, että lattiaan olisi tehty valu samalla periaatteella kuin 60 vuotta sitten, eli sepelikerros alle ja sillä siisti, tai sitten 2010-lukulainen toteutus eristeineen, lattialämmityksineen ja muine kommervenkkeineen.

Päädyimme jälkimmäiseen ratkaisuun. Entisen maapohjakellarin on tarkoitus toimia jatkossa pyykinpesutilana, varastona sekä ilman saunaa tapahtuvien suihkuttelujen näyttämönä. Näin ollen tilan olisi suotavaa olla kohtuullisen lämmin myös talvipakkasilla. Maalämpöpumppuun yhdistettynä lattialämmitys on kustannustehokkain lämmönjakovaihtoehto, ja lattialämmitystä taas ei kannata kellarin lattialaattaan laittaa ilman kunnollisia lämmöneristyksiä ettei kallisarvoinen lämpö karkaa maaemon syliin.

Tässä alustava luonnos siitä, miten nuo edellä mainitut toiminnot on tarkoitus tilaan sijoitella.



Kuten jäljempänä useaan otteeseen käy ilmi, ihan optimaalisesti ei mennyt tämäkään operaatio mutta toivottavasti lopputulos on edes kyllin hyvä. Seuraavat 50 vuotta sen näyttävät.

Rintamamiestalofoorumilla on yhtenä aktiivisena keskustelijana mukana Matti Alander, joka myy salaojittavia lämmöneristeitä tuotenimellä Fuktisol. Salaojittava lämmöneriste toimii tai ainakin sen pitäisi toimia niin kuin täällä on esitetty. Ruotsissa noita on käsittääkseni käytetty jo pidemmän aikaa. Olen erään nimeltä mainitsemattoman H:lla alkavan herrahenkilön kanssa ihan samaa mieltä siitä, että välttämättä koko kellarin ulkopuolinen eristys hieman karrikoidusti ilmaisten noin puolen metrin paksuisella kerroksella tuhottoman kallista solupolystyreeniä ei ole ihan välttämätön eikä edes kustannustehokas tapa remontoida rintamamiestaloa, josta valtaosa seisoo uljaana maan päällä hatarine puruseinineen. Meidän maapohjakellarin lattiaan tuota kallisarvoista ainetta kuitenkin päätettiin laittaa ja sijoittaa siihen noin 500 euroa.

Valintaan oli epäilemättä syynä tahdoton markkinamies-Matin ansaan lankeaminen, sillä näissä kellariasioissa on yllättävän huojentavaa kun joku on useamman vuoden ajan yhtä mieltä itsensä kanssa siitä, mikä on turvallinen ja toimiva rakenne kellarin seinään tai lattiaan. Toisaalta asiaan perehtyminen loi uskoa siihen, että tuo systeemi ainakin fysiikan lakien mukaan myös toimii. Ja kolmas syy oli se, että kellaria, jossa on rakennusajalle tyypillisesti hyvin matala antura, ei tarvinnut kaivaa metritolkulla auki riittävän paksun kapillaarikatkon toteuttamiseksi soralla vaan vähempikin riitti.

Kellarin lattiakaivuu viimeisteltiin kuvassa näkyvillä rimoilla jotakuinkin samaan tasoon niin, että lopullinen kellarin huonekorkeus tulisi lattiavalun valmistuttua olemaan se sama 220 cm mikä muuallakin kellarissa. Huone näyttää kuvassa jotenkin epätodellisen pieneltä kopperolta, mitä se ei oikeasti ole.



Tältä se Fuktisol näytti saavuttuaan paaleissa pihamaalle.



Tästä kohtaa puuttuu kuvamateriaali, kun en tajunnut kipittää kellariin paparazziksi ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Putkimies-Marko vieraili kellarissamme jälleen ja veti tarvittavat putkitukset vesille ja viemäreille tuossa edellä esitetyn ruutupaperisuunnitelman mukaisesti.

Tasoitetun hiekkapohjan ja Markon asennusten päälle kärrättiin ohut, noin 30 millin kerros sepeliä tasoittamaan pohjaa. Hiekan ja sepelin väliin olisi voinut asentaa vielä suodatinkankaan, mutta se nyt syystä tai toisesta jäi toteuttamatta. Samoin jäi toteuttamatta se periaatteessa olennainen seikka, että tuon tasoitussepelin olisi pitänyt olla pestyä eli hienoaineksesta vapaata - sellaista ei ollut näillä leveysasteilla saatavilla ainakaa siellä, mistä puoliso oli asiaa tiedustellut. Tässä kohtaa ei voi muuta kuin todeta, että kellari pysynee toivottavasti jatkossakin yhtä kuivana kuin tähän asti eikä näillä yksityiskohdilla ole siten suurtakaan merkitystä.

Kun putkinakaleet olivat paikoillaan ja pohja tasoitettu, asennettiin lämmöneriste. Tässä ensimmäinen kerros:



Viemäreille piti kaivella Fuktisolin ensimmäiseen kerrokseen vähän koloja.



Tässä on sitten toinen eristekerros. Fuktisolia riitti vielä ulkoseinän viereen, loppu on säästösyistä lattia-EPS:ää eli tuttavallisemmin styroxia.





Tämä kuva on piipun anturasta ja pannuhuoneen oven edustasta. Piipun antura oli siis sen verran korkealla, ettei sen päälle tullut mitään muuta kuin valu.



Matti Alanderin lattiarakenneohjeiden mukaan eristeen ja valun väliin on hyvä laittaa suodatinkangas. Puoliso suoritti jonkinlaista perehtymistä asiaan ja päätti, että suodatinkankaan asemasta käytetään aaltopahvia. Lattiavalu päätettiin ostaa maksulliselta mieheltä, koska kaatojen ynnä muiden oli suotavaa mennä kerralla oikein, ja maksullinen mies puolestaan oli hyvin höveli ja äänesti sekä suodatinkankaan, aaltopahvin että niiden kokonaan pois jättämisen puolesta. Aaltopahvi siellä nyt on, enkä minä ollenkaan tiedä, onko se järkevä tai oikeaoppinen kerros tuossa paikassa. Ei sitä sieltä poiskaan saa. Aaltopahvista tehtiin itse asiassa kaukalo, joka irrottaa uuden valun myös sokkelista ja kellarin seinistä. Siihen päälle sitten korokepalojen varaan raudoitusverkko, johon putkimies-Marko kävi näppärällä härvelillä napomassa kiinni lattialämmitysputket.





Kun tässä kohtaa ryhdyin kameraani kaivelemaan, totesin, että meillä ei ole yhden ainutta kuvaa kellarin lattiasta siinä vaiheessa, kun lattialämmitysputket oli asennettu. Greit.

Sitten tuli lokakuinen tiistaiaamu, ja kuudelta pihaan ajoi betoniauto. Koska se ei edellisen päivän testimittausten perusteella kuitenkaan mahtunut tarpeeksi lähelle kellarin ikkunaa, oli paikalle värvätty naapuri-poloinen, joka kärräsi yhdessä puolison kanssa kottikärryillä tarvittavat noin 1,5 kuutiota betonia kellariin. Siellä aamuäreä lattiaheppu valoi betonista lattian ja kävi myöhemmin päivällä liippaamassa sen. Ja tältä se sitten näytti:



(Huomatkaa esteettiset ikkunalaudoitukset, kellarin ikkunat ovat tällä hetkellä Rantasalmella puusepän kunnostettavana.)

Tässä kellarin uusi lattia vielä muistakin perspektiiveistä:





Tämä vaihe on sikäli huojentava, että vaikka jostain perverssistä syystä tekisikin mieli vielä pohtia ja aprikoida optimaalista kellarin betonilattian rakennetta, ovat pohdiskelut melko turhia kun valu on valmis ja kätkee tasan tuon yllä kuvatun rakenteen eikä mitään vaihtoehtoisia totuuksia.

Aiomme kuitenkin viimeistellä lattian maalaamalla sen sillä samaisella Basfin maalilla, jota käytettiin myös saunassa ja jonka höyrynläpäisykyky on perusmaaleja parempi. Mahdollinen kosteus pääsee siten kuivumaan teoriassa myös sisään päin, vaikka tuon lattiarakenteen nyt pitäisi kaiken järjen mukaan tuolla tavalla tehtynä olla ulospäin kuivuva.

Betonivalu uinuu tällä hetkellä kellarissa muovisen kevytpressun alla. Puoliso soitti tänään Basfille ja sai rohkaisevan tiedon siitä, että lattiaa voisi periaatteessa ruveta jo ensi viikolla maalailemaan. Ihan niin kiireellä aikataululla emme ole liikkeellä, vaan tarkoituksena on ensin poistaa kaikki ylimääräiset, vielä kellarin seiniä ja kattoja koristavat putki- ja sähkönakaleet, puhdistaa katto ja seinät ja maalata ne kalkkimaalilla ennen lattian maalaamista. Sitten taas putkimies-Marko paikalle ja asennushommiin.

Ja ne kellarin ikkunatkin pitäisi jonkun ehtiä hakemaan ensi viikolla takaisin.