Saunaremontti pitkän kaavan mukaan

Hyvät lukijat, olemme saapuneet siihen pisteeseen jossa on aika lykätä maailmalle megalomaaninen postaus aiheesta saunaremontti. Sauna on nyt muutamaa pikku yksityiskohtaa vaille valmis ja virallisesti vihitty eilen käyttöön kera ystävien ja kylänmiesten. Saunan rakentaja oli syystäkin tyytyväinen.



Saunan alkuperäisasusta on kuvia täällä, ja muuten projektin vaiheita voi seurata jos ei nyt ihan kronologisesti niin jollakin tapaa kuitenkin tuossa vasemmalla tunnistetta "Sauna" klikkaamalla.

No niin, pitäkää kiinni hatuistanne, nyt mennään.

Vanha sauna siis purettiin rivinteeraukselle viime syksynä. Rivinteeraus paikattiin ikkunan alta, koska pari varvia tiiliä oli sen verran löyhästi kiinni, että ne sai koputtelemalla irti. Sitten pidettiin puolisen vuotta luovaa taukoa ensin töiden ja sitten vanhempainvapaan merkeissä, kunnes alkoi jälleen tapahtua. Jälkikäteen voin todeta, että tuo mietintämyssyaika tuli enemmän kuin tarpeeseen, koska sillä vältettiin hölmöt ja loppuun asti harkitsemattomat valinnat kuten suihkukaapin änkeminen saunatilaan. Mutta tästä siis lähdettiin:



Saunan seinien ja katon rakenne on muuten täysin sama kuin alkuperäinen, lahoamaton ja homehtumaton rakennekin oli, mutta rivinteerauksen ja kuusipaneelin välistä on jätetty pois tervapaperi. Se kun nyky-ymmärryksen mukaan ei sovi sisätiloihin eikä sillä totta puhuen tuossa välissä muutenkaan mitään virkaa ole kun ilmasulkua ei tuossa kohtaa tarvita. Sauna on siis nykyoppien mukaan varsin minimaallisesti eristetty kun lämmöneristeenä toimii vain ilmarako ja rivinteeraus - palaamme asiaan talvipakkasilla kun selviää, miten monta pesällistä kiukaassa on poltettava löylylämpötilan saavuttamiseksi.

Saunan rakennetta on mietitty yhdessä takapiruna remontissamme toimivan rakennusarkkitehdin kanssa ja yhteistuumin todettu, että on parempi antaa ilman tulla ja mennä kuten ennenkin - jos se on toiminut tähän asti, se toiminee vastakin. Saunaa on toki käytettävä vanhaan malliin - kaikki räppänät auki saunomisen päätteeksi, vedet pois lattialta ja viimeinen saunoja huolehtii kiukaaseen puita, jotta sauna kuivuu kunnolla. Lisäksi saunan suihkua ei käytetä muuten kuin saunomisen yhteydessä - meille tulee suihkukaappi kodinhoitohuoneeseen - ja varmuuden välttämiseksi keittiön lattiasta pitää kuoria ensi tilassa hirviömuovimatto pois.

Kun kerran vanhalla mentiin, saattaa lukijan mieleen tulla kysymys siitä, miksi sitten ryhtyä koko remonttiin. No, halusimme ennen muuta varmistaa, että sauna on kunnossa eikä pidä sisällään mitään ikäviä yllätyksiä. Lisäksi sauna oli luvalla sanoen vähän nuhruinen ja ei-järin-houkutteleva. Paneelitkin olivat alaosistaan muutaman sentin alueelta pehmenneet.



Siis kaikki pois ja uutta tilalle. Paneelit jätettiin uusioversiossa joitakin senttejä ylemmäs kuin alkuperäiset ja pahiten lahonneessa kohdassa muusta seinästä ulos törröttävä ja ilman kierron siten tukkinut rivinteeraustiili nakuteltiin ruotuun tuuletusraon avaamiseksi. Saunan sisuksen puulaji oli minusta itsestäänselvästi kuusi, eikä sitä käsitelty mitenkään. Vuodet tehnevät tehtävänsä ja paneeli saa aikanaan saman sävyn kuin alkuperäinenkin seinä ja katto, nyt ne ovat vielä melkein valkoisia.

Tässä asentuu ensimmäinen uusi paneeli saunan kattoon:



Tässä ollaan jo voiton puolella:



Ja tässä seinistäkin suurin osa jo paneelin peitossa:



Saunakamarin lattia toimi jos ei nyt aivan erinomaisena niin kohtuullisen kelvollisena työtitilana appivanhempien sirkkelille, kunnes hankimme oman kääntöpöytäsahan.



Niin, se lattia. Se on vähän kompromissi. Kun kerran saunan viemäri oli vaihdettu jossain vaiheessa muoviseen, ei ollut mitään pakottavaa tarvetta ryhtyä piikkaamaan lattiaa auki. Sen sijaan puoliso hioi vanhan lattian kulmahiomakoneella, koska lattiassa oli kylpyläosaston puolella muovimaton liimajäämiä ja vanha maali oli varsin räjähtäneessä kunnossa. Note to self: seuraavia lattian hiomaprojekteja varten kannattaa avustavan remonttireiskan teipata ovet ennen koneen pyöräytystä käyntiin eikä vasta puolen tunnin ahkeroinnin jälkeen - hivenen pölyävää hommaa.



Tähänastisen remontin toistaiseksi huonoin päivä sisälsi myös sen ikävän yllätyksen, että saunan halkeilleelle lattialle tuli vettä. Seurasimme tilannetta pari viikkoa ja kun mitään vedenpaisumukseen viittaavaa ei tuon yhden sadepäivän jälkeen enää ilmaantunut, päätimme, että mennään vanhalla lattialla.

Hiottu lattia maalattiin remontin päätteeksi Basfin Mastertop 1110 -maalilla, jolla on sudittu myös Mikkelin vanhan kasarmin tykkihallien lattiat. Maali on ominaisuuksiltaan perus-Betoluxia paremmin vesihöyryä läpäisevää ja sen pysyminen kapillaarista kosteutta läpi päästävässä vanhassa betonilaatassa pitäisi siten olla varmempaa. Katsotaan, miten käy. Tässä kuva lattiasta uudessa maalissaan ja yhdestä saunan mainiosta yksityiskohdasta - Rantasalmen rakennusapteekista löytyi tuollainen vanha, rautainen lattiakaivon ritilä peittämään modernia, muovista lattiakaivoa. Asiallisen näköinen peli.



Koska onnistuimme omalla saamattomuudellamme saamaan aikaan kellarin käytävän maalin korkkaamisen, piti sekin hioa ja maalata uudelleen. Ja koska saunan ja käytävän välissä oleva saunakamari oli ottanut remontin aikana hieman osumaa ja alkoi muutenkin näyttää kahden uuden, kauniin, vaaleanharmaan lattiapinnan välissä melko kulahtaneelle, maalattiin lopulta sekin. Tosin sitä ei sentään ruvettu enää viime viikolla hiomaan sen kummemmin, se käsiteltiin vain porakoneeseen kiinnitetyllä teräsharjalla joka rikkoi vanhan maalin pinnan sen suuremmin pölyämättä.



Nykyisellä käyttökokemuksella olisin ehkä valinut sen tummemman harmaan sävy tuohon lattiaan - polttopuuroskat ja likaiset jalanjäljet näkyvät noin vaaleassa aika selvästi. Toisaalta vaalea lattia on kaunis ja valostaakin hämärää kellaria. Ehkä molempi parempi. Joka tapauksessa lattiamaali kelpasi myös betonisen ikkunapenkin maalaukseen.

Saunan kynnys ja ovenkarmi aiheuttivat lievää päänvaivaa, josta minulla ei valitettavasti ole kuvamateriaalia koska vauvalla oli kohtuullisen kimurantti elämänvaihe karmi- ja kynnysremontin aikaan enkä päässyt kovinkaan usein kellariin taltioimaan remontin etenemistä. Vesi oli päässyt kosketuksiin vanhan ovenkarmin kanssa ja pikkuhiljaa lahottanut karmin alaosan niin, että seinän sisään oli muodostunut kolo, johon vesi jäi seisomaan ja lahottamaan karmia entisestään. Myös päällisin puolin ehjältä ja terveeltä vaikuttanut kynnys oli alapuolelta lahonnut ja kynnyksen alla eleli kolme tuhatjalkaista omassa pikku mikrokosmoksessaan. Universumi ja sen asukkaat kohtasivat loppunsa Hultafors-merkkisen kirvesmiehenvasaran muodossa, rauha heidän muistolleen.



Puoliso ja hänen uusi kääntöpöytäsahansa valmistivat uudet karmilankut ja kynnyspuun.



Sitten itse ongelma poistettiin nostamalla lattiavalun reunaa vähän ylemmäs niin, ettei vesi päässyt huuhtelemaan suoraan karmin alaosaa.



Tässä vielä lähikuva karmilankusta. Kuvassa ei näy, että siihen tehtiin lukon kieltä varten kolo, ja kolon ympärille haettiin kierrätyskeskuksesta sellainen metallireunus - 50 sentin hintainen.



Kiukaan ja muuripadan kulmauksessa oli vihreäksi maalattu, vanha rappaus:



Se oli yhtä nuhjuinen kuin koko muukin sauna, joten se piikattiin pois ja harrastelijarappari-appiukko saapui paikalle rappaamaan uuden tilalle.



Myös päärapparin poika sai kokeilla avustavia rappaustoimenpiteitä:



...mutta hanslankarille ei sallittu enää viimeistelyvaiheisiin osallistumista:



Lopullisesti kuivunut rappaus oli niin kauniin värinen ja saunan tyyliin sopiva, ettei sitä ruvettu enää maalaamaan miksikään. Tässä alla olevassa kuvassa näkyvät myös saunan katossa risteilevät, alun perin asbestilla eristetyt putket, joista asbesti kuorittiin (kaikkea muuta kuin ammattitaitoisesti...) pois ja putket maalattiin. Noin ne eivät häiritse esteettistä silmää.



Patteriverkoston runkoputkien kuljettaman hukkalämmön lisäksi saunassa pitää peruslämpöä yllä patteri. Se purettiin kylpyläosaston puolelta, hiottiin ja maalattiin uudestaan.



Sitten sille vedettiin uudet putket lauteiden alle, tässä kuva välivaiheesta jonka jälkeen putket vielä maalattiin samalla maalilla kuin itse patterikin.



Kaikki tähänastinen oli vielä pientä ja yksinkertaista, mutta sitten saunaan piti rakentaa lauteet. Alkuperäinen sauna oli tosiaan joskus takavuosikymmeninä jaettu kahteen osaan niin, että siitä oli irrotettu oma osasto kylpyammeelle.



Saunan lauteet taas oli sijoitettu ikkunaseinälle tällä tavalla:



Ja välissä oli väliseinä, joka halkaisi myös kolmiruutuisen ikkunan kahtia:



Olisi muuten kiva tietää, miten tuo saunatila oli järjestetty ennen kylpyammeosion rakentamista - jos jollakin blogin lukijalla on vielä muistikuvia tästä, kuulisimme mielellämme!

Meillä oli käytössämme koko tila, ja rakennusarkkitehdin pyörittelyavulla lauteiden luonteva ja järkevä sijoituspaikka valikoitui saunan peräseinälle. Puolisolla oli mielessään perinteinen suomalainen laudemalli - siis pitkittäiset lauteet. Hän ei halunnut lauteiden keskelle tukipuuta vaan lauteet piti saada tuettua seiniin. Minulla taas oli ainoana pakottavana kriteerinä se, että lauteet eivät saa notkua ja nitkua. Inhoan yli kaiken sellaisia metallikehikon päälle kyhättyjä valmislauteita, jotka huojuvat ja tutisevat vielä pari minuuttia sen jälkeen kun niille on asetellut itsensä. Lisäksi halusin leveän ylälauteen, jolle voi nostaa jalat koukkuun. Mitään jalkapuita saunaan ei ollut tulossa, koska peseytyminen ja löylyhuone samassa tilassa edellyttivät mielestämme riittävän leveitä alalauteita, joilla voi istua jonottamassa pesuvuoroaan sitten kun ei jaksa enää istua ylälauteiden kovemmassa löylyssä.

Lauteiden mitoittamista varten meillä oli kirjastosta lainattuna Saunan suunnittelu -niminen teos. Empiirisen osion suoritimme itkuhälyttimellä varustettuna eräänä yösydämenä vauvan nukahdettua - mitoitimme lauteita noilla rimanpätkillä, otimme mittoja istuvasta puolisosta (koska jos hän mahtuu lauteille, mahtuvat sinne kaikki muutkin tuntemamme henkilöt ja aika iso osa tuntemattomistakin) ja yritimme hahmottaa avointa tilaa:



Eikä muuten huoju eikä tutise. Lauteita varten paneelien taakse propattiin seinään koolaukset ja niiden alle tehtiin vielä seinänvierustoille tukipuut, jotka jäävät näkymättömiin. Kierrätysideologiaa mukaellen tukipuiden alle laitettiin maalämpöporarien pihalle jättämästä, paksusta kumilätkästä leikatut suikaleet estämään tukien lahoamista.

Itse laudekin on aika jämerää tavaraa, strategiset mitat 123x48:



Lauteiden profiilista käytiin pitkällisiä keskusteluja ja luulen, että puoliso ei ole ihan sataprosenttisen varma siitä vieläkään. Häntä jäi kenties hitusen kaivelemaan se, että lauteista ei tullut näin kapoisia ja ehkä kiistatta perinteisemmän näköisiä:



Sen sijaan niistä tuli massiivisemmat, kahdella otsalaudalla varustetut:



Minä pidän enemmän nykyisestä, massiivisemmasta ulkonäöstä. Siitä tulee mieleen jotenkin hyvällä tavalla yleinen sauna. Tässä vielä yksi fiilistelykuva pohdintavaiheen ollessa kiihkeimmillään:



Metallimiesmeininki on sen verran vallalla remonttihenkilöillämme, että meillä puhutaan kaikesta aina millimetreissä. Niinpä saunan lauteetkin rakennettiin tönärin suosiollisella avustuksella. Pilkun viilaaminen oli sikäli perusteltua, että painavat lauteet on helpompi sovitella paikoilleen kun ne ovat just eikä melkein. Nuo lauteiden päälliset saa siis irti saunan pesua varten.



Alimmaiseksi lauteeksi tehtiin tukeva penkki, jolla voi istua ja peseytyä - ja joka ei myöskään huoju eikä tutise askelten alla.



Mummoväestön pyynnöstä saunaan tehtiin myös kaidepuu lapsia ja vanhuksia varten.



Saunaamme tulee toki juokseva vesi, olihan se alkuperäisessäkin saunassa. Suihkuksi siirrettiin kylpyammeen vanha suihku joka toimii letkun liitintä lukuunottamatta moitteettomasti, ja muuripadalle oli jo oma vesihana. Jostain syystä se oli tosin kuuma vesi, joten siihen vaihdettiin tilalle kylmä. Pesuhommat on tarkoitus hoidella pääosin leppoistamismeiningillä, muuripadasta kuuma vesi ja hanasta kylmä sekaisin pesuvadissa ja kauhalla niskaan -tyyliin, mutta lasten pesun ja vähemmän leppoisien saunomiskertojen (voiko sellaisia olla) varalta on saunassa siis suihkukin. Heille, jotka kauhistelevat suoraan paneelissa kiinni olevaa suihkua voin rauhoittavasti todeta, että jos se toimii Joensuussa, se toiminee myös Mikkelissä.



Saunan varustuksesta on ollut blogissa juttua jo aiemmin, tässä vielä ihan tolkuttoman hieno, mahtava ja upea Porin Mainio anopin tekemällä puukannella varustettuna ja oma murheenkryynikiukaani, josta sentään irtoaa hyvät löylyt. Säällisen ajan kuluttua puoliso aikoo hankkia meille kertalämmitteisen kiukaan ja roudata tuon putkihonkkelin mökille.



(Joo, olemme tietoisia siitä, että muuripadan vesihana vuotaa. Se on korjattava ensi tilassa.)

Vielä yksi varoituksen sana kaikille uutta kiuasta hankkiville: se kiukaan käyttöohjeissa oleva kehotus polttaa ensimmäiset pesälliset ulkotiloissa on ihan varteenotettava vinkki. Kiuas kärysi kevätillassa niin, että huumaava tuomien tuoksukin jäi pahasti jälkeen.



Saunasta puuttuu vielä jokunen pätkä kattolistaa ja listoja ikkunoiden ja oven ympäriltä. Ihan yksi yhteen alkuperäisten listojen kanssa olevia listoja emme löytäneet, mutta emme toisaalta liikoja etsineetkään - paikallisen puutavaraliikkeen hyllyssä olevat listat olivat niin lähellä alkuperäisiä että parin millin takia ei edes oma perinnehippiviisarini värähtänyt punaiselle. Laitan kuvat listoista vaikka sitten kun ne ovat kaikki paikoillaan.

Lisäksi saunaan on suunnitteilla puurallit - tosin ainakin kesäaikaan niitä ei kyllä tarvita, lattialämmittämätön betoni lämpenee kyllä saunaa lämmittäessä täysin kelvolliseksi alustaksi paljaille varpaille. Saunan ikkuna pitäisi kunnostaa siinä missä muutkin talon ikkunat, nuo eteläseinustalla olevat ovat vielä kiireellisyysjärjestyksessä ensimmäiset. Ja vanhasta saunasta pelastettu saippuakaukalo pitäisi kiinnittää paikoilleen, sitten kun sille valikoituu optimaalinen kiinnityskohta.

Puoliso nikkaroi vanerinpalasta ja ikkunan lasituslistasta luukun tuuletusräppänän suojaksi - saunakamarin puolella on tallella alkuperäiset, jousella varustetut räppänät mutta kylpyammetilaan oli vaihdettu sellainen moderni lätkä, joka ei mitenkään soveltunut perinnesaunamme tunnelmaan. Tämä soveltuu:



Valaistuksessa luotimme alkuperäiseen - tosin tulevan sähköremontin myötä täytyy vielä tarkistaa noiden sähköjohtojen turvallisuus. Tunnelmaa ja tyyliä ainakin löytyy:



Mutta siinä se sitten on, saunaremontti. Saunakamarin puolelle ei tehty jo edellä mainittua lattian maalausta lukuunottamatta yhtikäs mitään, saunan paneelit olivat niin hyvässä kunnossa ettei niitä ollut eteisen puolelta mitään järkeä ryhtyä repimään irti. Saunakamarin katto ja seinät pestiin mäntysuovalla, jolloin niistä irtosi noki ja lika. Lisäksi kamari kalustettiin uusiksi, mutta ovi ja hauska sisäikkuna jäivät paikoilleen ja saavat ainakin toistaiseksi pysyä myös alkuperäisessä kuosissaan:



Pikkuikkunasta on tosin jynssättävä vielä niiden turkasen asbestimiesten sinne tänne roiskimat primerit pois. Ja tuo ruma jälkikäteen asennettu ja nykyisin tarpeeton katkaisija irrotettava.



Tärkeimpänä yksityiskohtana saunakamarin puolelle jäi kapistus, joka jostain minulle käsittämättömästä syystä herättää kaikissa saunassamme vierailleissa miespuolisissa henkilöissä ihastuksen huokauksia. Minusta tuo vanha patteri on ainoastaan ruma, ruosteinen ja kauhea (tästä olen saattanut kirjoittaa jo aiemmin), mutta koska puoliso tuntee sitä kohtaan helliä tunteita, se toki jäi paikoilleen. Ja se muuten toimii.



Koska kello on paljon ja olen nääntynyt tämän kirjoitusurakan lopppuun saattamisesta, saavat fiilistelykuvat saunasta ja saunakamarista odottaa seuraavaa postausta. Nyt voin vain todeta, että oma sauna on ihana, ja siitä tuli vielä parempi kuin osasin oikeastaan koskaan edes toivoa.

Eikä siellä ole yhtään kaakelia.