perjantai 28. lokakuuta 2011

Avoimuuden aikakausi

Kesemmällä satunnainen ohikulkija näki talomme ohi vaeltaessaan tämän näyn:



Sitten tuli syksy, ja näkymä muuttui tällaiseksi:



Ja viime viikosta alkaen, hupsista heijaa, olemmekin eläneet aivan uutta avoimuuden aikakautta:



Jokusen vuoden valtoimenaan kasvanut orapihlaja-aita oli sekä tuosta kadun puolelta mutta varsinkin naapurin ja meidän väliltä sen verran holtiton tapaus, että totesimme yksinkertaisimmaksi ratkaisuksi sen alas leikkaamisen. Tai siis eräät meistä totesivat asian jo viime kevättalvella, eräät kahlitsivat itsensä piikkipuskaan ja kieltäytyivät edes ajattelemasta koko asiaa. Kesän mittaan mieli muuttui. Lopulta tilattiin kaupungin työkeskuksesta maksulliset miehet, jotka vetäisivät aidan alas muutamassa tunnissa. Seuraavana päivänä, vai olikohan sitä seuraavana, kuorma-auto ajoi paikalle, nosteli kourallaan valtavat piikkipuskat lavalleen ja ajoi pois. Isäntäväki selviytyi operaatiosta ilman ylimääräisiä orjantappuravammoja, oman työn osuudeksi jäi pelkkä haravointi.

Seuraavaksi aion tilata työkeskuksen maksullisilta miehiltä lauta-aidan takapihalle. On korkea aika takapihan naapureidenkin saada osansa tästä yllättävästä pihankunnostusinnostuksesta.

Tuossa blogin bannerissa näkyy tilanne, joka toivottavasti muutaman vuoden päästä vallitsee - siisti ja sievä pensasaita. Saisi se tuosta vanhan valokuvan korkeudesta vielä vähän yletä näkösuojaksi.

2 kommenttia:

  1. Jaksakaa leikata ahkerasti sitä kasvavaa pensasaitaa, vaikka tuntuisi ettei se ikinä saa korkeutta. Muuten se jää alaosastaan harvaksi ja läpinäkyväksi. Kokemusta on.
    terv Tallukka

    VastaaPoista
  2. Joo, tämä on tarkoitus. Aidan ongelma varsinkin naapurin ja meidän välissä oli juuri tuo, että aitaa oli kaiketi haluttu kasvattaa mahdollisimman kiivaasti ja sitten se olikin alhaalta kalju ja ylhäältä piikkinen pöheikkö.

    VastaaPoista