keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Keittiö, versio 09/10

Kun tässä nyt on puhuttu paljonkin valmiiksi saamisesta ja keskeneräisyydestä niin otamme yhden esimerkin elävästä elämästä: tervetuloa keittiöömme. Se ei jää ihan tähän asuun, mutta olemme tehneet olomme siellä kotoisaksi ja niin toimivaksi kuin olemassa olevien reunaehtojen vallitessa on mahdollista. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

Keittiön nykytilaa olen kuvannut tarkemminkin tässä postauksessa, jossa näkyy myös sijainti pohjapiirroksessa. Tarkoituksena on siis tehdä ensi kesänä The Grande Remontti, jonka pääpointit ovat tällä hetkellä maailman hirveimmän muovimaton poistaminen keskuudestamme ja kaappitilan lisäys. Sekä tiskikone ja tulevia tiskauksia varten tiskialtaan korotus honkkeli-asukeille sopiviin sfääreihin.

Muuten keittiö on ihan kiva ja toimiva nytkin. Metsäkämpältä pelastettu vinokaappi on seinällä, anoppi on puutyökurssilla valmistamassa siihen vielä liukuovia tuohon alaosaankin koska vaikutelma on nyt liian talonpoikainen 50-luvulle, mutta niitä odotellessa nähtävillä on kokoelma kaikkea kaunista ja kivaa. Tuo nurkassa oleva loppuunskrabausta ja maalausta odottava kaappi on siis siirtymässä jatkossa verannalle, koska tuohon kohtaan on tulossa jääkaappi.



Niin, jääkaappi. Meillä on aiheesta kaksi kilpailevaa koulukuntaa, molemmat ovat sentään punaisia ja retromalleja. Mies on ihastunut Smegin rouheaan muotokieleen, minä pidän enemmän vaatimattomammasta Uposta. Hömpötystä ja humputusta, moiset rertokaapit, mutta minusta tuntuu että voikkuleipätarpeita olisi räntäisenäkin marraskuun aamuna ilahduttavaa kaivella noin pirteästä kylmäsäilytystilasta. Debatti siis jatkuu, kodinkoneista perillä oleva lähipiirin edustaja tosin suositteli tekniikan puolesta Smegiä.

Nykyinen jääkaappi näkyy nurkassa. Se on liian pieni, mutta muuten ihan toimiva. Tuossa kyökinnurkassa on talon alkuperäisen keittiön pöydän, sähkölieden ja jääkaapin kolmiyhteyteen koottuna myös mikro, leipälaatikko, kahvinkeitin, yleiskone, työtaso, muropurkki, matkailurahasto, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista teetetty hauska mustavalkovalokuva 50-luvun Kauppatorista, paperinkeräysjärjestelmä, torikori ja muuta pientä ja tarpeellista. Ei ehkä ihan vastaa työtehoseuran standardeja, mutta toimii silti.



Ja tarkoituksena on vetäistä tuohon seinälle kaapit ja aktiivihiilisuodattimella varustettu liesituuletin, alaosaan patakaappi ja vetolaatikosto, jotka kaikki odottavat yläkerrassa maalausta.

Ikkunan edessä päivystävät talon alkuperäiset keittiön istuimet - käyn sisäistä kamppailua itseni kanssa siitä, otetaanko ne käyttöön keittiön tuoleiksi vai kunnostetaanko vintillä olevat Askon kierrätyskeskuslöydöt. Tarvitseeko ihminen selkänojaa, kas siinä pulma.



Tuohon ikkunan eteen on joka tapauksessa tulossa taso, jonka alle vierekkäin vetolaatikot. Yhteen olen kaavaillut taitettavaa silityslautaa. Vetolaatikoita on mallailtu toiseen reunaankin, mutta ongelma on se, että patteria tuskin on järkevää kovin isolta alalta peittää. Haluaisin tuohon ikkunan eteen kaksi sellaista korkeajalkaisempaa pallia, jollaiset olivat toisessa mummolassani. Ja minusta tuohon ikkunan eteen voisi sijoittaa tulevaisuudessa mainiosti esimerkiksi läppärin ja lapsiperheeen nettiyhteyden.

Tässä on toinen keittiön hermokeskus, eli vesipiste. Rempassa ei ole tarkoitus pyrkiä siihen työtehoseuramalliin, että vesihanaa liikuteltaisiin tästä kohtaa yhtään mihinkään - minusta on ihailtavan selkeää ja rationaalista, että kaikki talon vedet kulkevat tuosta samasta kohtaa ylös ja alas. Lavuaarisysteemin takana on nimittäin vessa, ja yläkerrassa on identtinen pohjaratkaisu.



Suunnitelmissa on tehdä pikimmiten tuohon alakaappiin pukkijalat tiskipöydälle ja irrottaa alakaappi talven aikana kunnostettavaksi, se nimittäin sopii täydellisesti yläkerran keittiöön ja minusta on tärkeää, että alkuperäiset (ja ainoat) keittön kaapit jatkavat elämäänsä jossakin päin taloa. Alakaappi ulottuu Panua polviin, joten siihen on tarkoitus tehdä ihan uusi kaappiaihio, johon integroidaan tiskikone liimapuulevykannella ja tuollaisella puulatikkokahvalla. (Vähän saa huijata.) Aiomme pärjätä yhdellä tiskialtaalla, sen alle tulee vanhan Enso-oven taakse jätevaunusysteemi. Tai sitten nykyinen "ämpäri, vanha muovikuppi ja viinilaatikosta tehty kierrätyslokerikko" -järjestelmä saavat luvan kelvata edelleen.

Yläkaapiksi tulee kainuulainen Enso-kaappi ja sen yläpuolelle vielä toiset kaapit kaikille mahdollisille ylimääräispurnukoille ja pakasterasioille. Mani-levy on hyvässä kunnossa mutta sitä ei riitä koko keittiöön, joten ehkä tuo pätkä irrotetaan ja siirretään ikkunaseinustalle kaappien väliin ja tuohon tulee punainen kaakelointi valkoisin saumoin. (Jos jollain on myytävänä punaista Mani-levyä, ostamme oitis!)

Puuhellasta en sano muuta kuin että olen siihen palavasti rakastunut enkä koskaan enää voi muuttaa mihinkään koska en voisi luultavasti ottaa sitä mukaani. Mikään ei ole kodikkaampaa kuin puuhellasta tuleva lämpö ja palavan tulen ritinä, ja pesällisen polttaminen leivinuunin puolella lämmittää ison kivikasan ja muurin moneksi päiväksi. Minä pidän myös tuosta pellitetystä ulkomuodosta - vähän krouvi, mutta toimii ja varsinkin lämmittää. Hellan yläpuolelle haluaisin ehkä huuvan, jos se siihen jotenkin istuisi. Nyt tarvittaisiin siis 3D-mallinnusohjelmaa - pelkään, että keittiöstä tulee ahtaan kopperon oloinen, jos joka seinällä onkin yht'äkkiä jotain. Ja toisaalta, keittiön kodikkuusaste nousi huimasti tuon vinokaapin myötä, aiemmin sillä paikalla oli paljas seinä. Pohdimme asiaa.

Tässä vielä lopuksi se vielä puuttuva näkökulma - kaksi isoa komeroa, jotka jäävät myös paikoilleen. Niihin on saanut upotettua jo melkomoisen määrän astioita, ovenpuoleisesta on tulossa siivouskomero sitten kun jauhot och ryynit -osio muuttaa ikkunaseinustalle omaan kaappiinsa.



Kas näin. Keittiön menneisyys, nykytila ja tulevaisuus siis kartoitettu. Vielä kun oppisin jotenkin sietämään tuota maailman hirveintä muovimattoa.

7 kommenttia:

  1. Seinäkaapista tuli tosi hieno!
    Ja oi mikä rivi jakkaroita.

    Kauneus menee täälläkin monesti työtehoseuran suositusten edelle, mutta hajamielinen minä ei jaksanut joka kerran tiskialtaaseen veden laskettuaan kipaista kaatamaan loppuja kahveja wc:n lavuaarista alas - tässä talossa meillä siis on sen yhden tiskialtaan lisäksi pikkuruinen kakkosallas. Kätevä myös käsitiskien kasaamiseen huuhtelua odottamaan.

    Nimim. jakkarat ja kaappi kelpaisivat tännekin
    alias
    Undine

    VastaaPoista
  2. Näppärä kyökki. Meilläkin heitettiin työtehoseura suosituksinee taivaan tuuliin. Estettisyys ja vanhan kunnioittaminen saa mennä edelle. Tiskiallas tulee meilläkin tosiaan siihen mihin on lyhyin matka vesiputkille. Ei yhtään ylimääräistä tähän taloon.
    Jakkararivi on upea!

    VastaaPoista
  3. En tiedä saako täällä äänestää, mutta äänestän silti: Upoa. Ja noita jakkaroita. Ja sitä että päivität joka päivä. Niiiin on mukava lukea.

    VastaaPoista
  4. Undine: se kahvinkeitto on kyllä kiistatta vähän ärsyttävää, tai siis ainakin se pitää ottaa kuntoilun kannalta kun sinne tänne loikkiminen sisältyy kahvinkeitto-operaatioon joka ikinen kerta...:) Toisaalta, minä en juo kahvia ja Panu on viikot poissa kotoa, ja oma teevesi keittyy syksyn tultua Visslande Vattenpanna -nimisessä pannussa vesihanan vieressä puuhellan toimesta - kestämme siis kahvinkeitindilemmaa.

    Katja ja Heta: Jakkarat on kyllä mahtavia. Ehkä äänestän niitä myös. Voihan ne Askon tuolit silti kunnostaa ja käyttää niitä esim. juhlapäivällisillä. (Joita toki järjestämme harva se päivä.)

    Upossa olisi myös pakastelokero. Jälkiruokajätskin hakeminen kellarin arkkupakastimesta on SELKEÄ syy äänestää myös Upoa!

    VastaaPoista
  5. Mani-levyä voisit kysellä Sekunda-soppi Oy, Varkaus (017) 5524379

    VastaaPoista
  6. Sekunda-Soppiin soitin mutta toimivat ihan 2010-lukulaisella meiningillä eli esihistoriallisia rakennustarvikkeita ei ole kuulemma myynnissä :)

    Ei sitä levyä varmaan saa muualta kuin purkutaloista. Ja ehkä jostain lakkautetun kyläkaupan varaston nurkasta, jos sellaiseen aarreaittaan joskus osuisi...

    VastaaPoista
  7. Meille saatiin pesukonekomeron seinille hienot siniraidalliset manilevyt osittain paikallisesta rakennustarvikkeiden kierrätyskeskuksesta ja loput rintamamiestalo.fi ostopalstan kautta. Ovat kyllä keskenään vähän erisävyisiä, mutta kun raja jää pesukoneen taakse, niin ero ei pistä silmään. Kannattaa myös seurata huuto.nettiä, siellä on aika-ajoin ollut kaupan purettuja manilevyjä.

    VastaaPoista