Värejä ja sävyjä

Saunarintamalla tapahtuu melkein joka päivä jotain, mutta Panun ja appiukon toimesta. Olen yrittänyt pysyä kameran kanssa perässä, joten jonain hyvänä hetkenä ennen pitkää ilmaantunee tännekin saunarempan päivitysosio.

Saunarintaman sijasta olen itse ahkeroinut anopin kanssa yläkerrassa. Anoppi on muiden mainioiden ominaisuuksiensa lisäksi myös itseoppinut mestarimaalari, jonka hanslankarina on siis varsin kiitollista olla.

Maalausprojekti numero yksi talossa oli yläkerta. Meillä on edelleen suunnitelmissa vuokrata yläkerran tällä hetkellä täysin tarpeeton asunto talveksi jollekin kattoa päänsä päälle kaipaavalle opiskelijalle sekä asua itse yläkerrassa ensi kesästä hamaan, no, sen varsinaisen pääremontin valmistumiseen asti. Molempia käyttötarkoituksia silmälläpitäen yläkerran vähän nuhjuinen olomuoto on tarpeen raikastaa, ja lisäksi sinne pitää rakentaa keittiö.

Yläkerran kyökin värimaailma edusti tällaista tyylisuuntaa: Katossa omituisella beigellä maalatut Halltex-laatat (joita luulin ensin puuhellan mustaamiksi valkoisiksi, mutta kyllä ne beiget olivat), likainen ja jotenkin merisairaan värinen kellanvihreä pinkopahvi ja vaalean mintunvihreät karmit.



Lisäksi kokoonaisuuteen kuuluu minun mielestäni ihan mahtava puulattia, josta jokainen talossa vieraillut sielu (ehkä värikylläisesti elämään suhtautuvaa Hetskua lukuunottamatta) on todennut jotain sen tyylistä että "tästähän tulee tosi kiva kun tuon lattian maalaa". Höh. Ei sitä maalata. Se on jo hyvässä maalissa!



Suoritimme viime viikonloppuna siis operaation yläkerran keittiön katon ja seinien maalaus. (Niin, siis lienee tarpeetonta edes mainita enää tässä vaiheessa että pinkopahvien tai Halltexien vaihtamista muihin materiaaleihin ei edes harkittu.) Molemmissa käytettiin Uulan Into-sisustusmaalia, josta olin kuullut hyvää ja voin tämän hyvän nyt todeksi vahvistaa. Helppo ja kiva maalata, erikoismainitsemme vallitsevasta "kelvollinen ajokoiran korvike" -tilasta johtuen myös maalin hajuttomuuden - olen Pikku Tilliäisen takia yliherkkä kaikenlaisille käryille, mutta Intoa pystyi sutimaan ongelmitta. Pellavaöljymaalikin on vähän turhan tömäkkää herkistyneelle nenälleni.

Minusta ainoa oikea Halltex-katto on väriltään maalarinvalkoinen - tässä tapauksessa luultavasti melko pian hieman nokisen maalarinvalkoinen puuhellasta johtuen, mutta se on sen ajan murhe. Tölkki sitä kaupasta ja sutimaan. Halltexien maalaaminen edellyttää sitä, että maali vedetään ensin pensselillä levyjen uriin, samalla pensselöimme myös kattolistan ja aivan katon reunat telausta helpottamaan. Tässä menossa vielä uravaihe:



Anoppi kulki telan kanssa perässä ja samalla kuin omituinen beige peittyi maaliin, koko huone koki valaistumisen:



Katto vaati kaksi maalauskertaa, että omituisen beigen sai kokonaan peittoon, mutta kyllä siitä tulikin hieno!

Seuraavaksi siirryttiin pinkopahveihin. Joihin muuten upposi kolmen litran pönikkä maalia, eteisen yksi seinä saatiin vielä maalattua ylijäämällä. Lienee niin, että pinkopahvin röpelöinen pinta imee sitä sitten enemmän kuin tasainen Halltex-levy, ja toisaalta uusi seinän sävy oli aika paljon edellistä vaaleampi joten peittämistäkin oli enemmän. Maali oli siis edelleen Uulan Intoa, tällä kertaa sävytettynä. Into-maalin voi sävyttää Tiksin sisätilavärikarttaan, josta valitsimme asiantuntevan anoppiraadin kanssa sävyn...ööö, nyt en kyllä muistakaan sitä ulkoa. Se saattoi olla Manna, ja joka tapauksessa se on vaalean keltainen, lämmin sävy joka muistutti maaliämpärissä erehdyttävästi hyvin vatkattua sokerikakkutaikinaa.

Hyväksi havaitulla metodilla "minä sudin, anoppi telaa" suoritettiin tämäkin operaatio:



Ja katso, niin muuttui ruma kellanvihreä seinä kauniin ja lämpimän kakkutaikinaiseksi.



Arvokas vihreä lattia on peitetty remonttipaperilla, joten siitä ei nyt tuosta kuvasta saa käsitystä, mutta hyvin se kurkistuksen perusteella sopi uusiin seiniin ja kattoon. Huoneesta tuli kauniin, lämpimän ja kodikkaan sävyinen ja tuplasti entistä valoisampi - kannattava maalausurakka siis. Ikkunan ja ovien listat ovat edelleen hennnon mintunvihreät, niitä voisi harkita valkoisiksi mutta kiiltävä Miranol-pinta on niissä varsin kelvollinen joten saa nähdä, ulottuuko vaivannäkö niihin asti.

Maalattavaa nimittäin piisaa, yläkertaprojektissa on nyt meneillään puolivalmis eteinen (jonka sellainen vanhan ruskean värinen puulattia on kyllä kiistatta kaunis tuon kakkutaikinan ja valkoisen katon rinnalla, sikäli ymmärrän vihreän keittiönlattian dissaajia) ja yläkerrasta pitäisi vielä maalata iso huone. Pintojen jälkeen maalarinverstas vaihtaa taas ikuisuuksia kuivuvaan pellavaöljymaaliin kun sinne siirtyvät yläkerran keittiön kaapit, joista tuleee Uulan Oras-sävyn vihreät punaisin tehostein.

Ihastuin kodikkaaseen kakkutaikinaväriin niin, että se luultavasti saa olla myös alakerran keittiön pinkopahvien uusi väri, nyt ne ovat huomattavasti keltaisemmat. Yllä olevasta kuvasta voi arvioida siis tulevaa keittiön värimaailmaa - jo aikaisemmin esitelty, vähän ätläkän hailakan vaaleansininen Uulan Utu-sävy muuttui keittiön vinokaapin ovessa siksi ihan oikeasti meidän mummon mökin keittiökalusteiden väriseksi kun siihen lisäsi Puolukka-sävyä olevat punaiset tehostelistat.

Appiukko tosin totesi listojen ja kahvojen maalausta seurattuaan, että "tuo on ennemminkin pakkasen purema puolukka". Tarkkoja juttuja siis, nämä sävyasiat.