Yhtään tämän valmiimpaa

Vanhassa talossa asumiseen ja sen kunnostamiseen liittyy aina kaksi asiaa: valmiiksi saamisen ilo (harvoin) ja keskeneräisyyden sieto (usein).

Pekka Huhta on mainioissa Kuinka jaksaa remonttia -ohjeissaan lausunut näin:

6) Pidä huoli siitä että kotona on aina joku paikka johon pääsee karkuun remonttia. Oli se sitten ensimmäinen jo rempattu huone tai viimeinen vielä alkuperäinen, niin pidä huoli että jossain talossa on kokonaan remontilta rauhoitettu paikka jossa ei ole asennusta odottavia kalusteita, pahvilaatikkokasoja, remonttiryönää tai muutakaan tavallista elämää häiritseviä juttuja. Parhaassa tapauksessa tämmöinen paikka on makkari tai olkkari. Olkoon nyt vaikka vessa, mutta ihminen tarvitsee paikan jossa voi vetää pitkäkseen ja olla katsomatta remppaa silloin kun tekemättömät alkaa vilistä silmissä.

Meillä on pyritty tähän, ja onnistuttukin siinä viime viikkoina ihan hyvin. Kiistatta mielenterveyttä edistävä ohjenuora. Makuuhuoneesta eli nurkkakammarista on aiheellista tehdä oma raporttinsa, ja viikonloppuna myös veranta tuli "valmiiksi". Miksi lainausmerkit - palaan siihen postauksen lopussa.

Talossamme on siis kunnollinen vanhanajan iso lasiveranta. Se on ollut juhannuksesta asti epämääräisten, paikkaansa löytämättömien tavaroiden säilytyspaikka ja näyttänyt vähintäänkin törkyiseltä. Rakas kesälomaileva helsinkiläinen ystävä sentään pesi aikansa kuluksi ikkunat, ja anoppi teki pari viikkoa sitten verhot. Verhokankaat ostettiin sinä päivänä kun oli kertakaikkisesti liian kuuma olla kotona, ja menimme Anttilaan koska se on sunnuntaisin auki ja siellä on ilmastointi.

Viikonloppuna suoritimme Suuren Raivaustyön ja sijoitimme verannalla lojuneet tavarat...no, sisemmälle taloon. Ei ehkä ihan vielä omille paikoilleen. Lopputuloksena on siisti ja söpö veranta tähän tyyliin:



Pöytä on pelastettu kainuulaiselta metsäkämpältä, tuolit vähän väärää vuosikymmentä mutta hankittu parilla eurolla kierrätyskeskuksesta edellisen kodin parvekekalusteiksi ja saavat luvan kelvata ainakin toistaiseksi. Pöytäliina on vanha ja käsin kirjottu äitin tekemä kirpputörilöytö ja matto joku meidän perheen perintökalleus jonka alkuperää en tähän hätään muista. Hai-saappaat ovat ensimmäinen uuteen kotiin tekemäni hankinta koska ne varsinaiset kumpparit, vanhat kunnon mustat nokialaiset, ovat pysyväissäilytyksessä mökillä.



Kurpitsat anoppi ja Matti-eno, lävikkö Ikeasta suunnattoman henkisen ylivallan osoituksena. (Minä: Haluan tuon kauniin lävikön. Mies: Meillä on jo yksi toimiva siivilä, emme tarvitse lävikköä. Minä (kolmen sekunnin miettimisen jälkeen): Meillä on jo yksi haulikko, emme tarvitse viittä. Mies (mykistyneen hiljaisuuden jälkeen): Okei, osta lävikkö.)

Verannan sisäänkäyntioveen ripustin Hurissalon Matto ja Tekstiilin kesämyymälästä navetan ylisiltä ostamani risukranssin. Vähän liian Pentikkiä, myönnetään, mutta sallimme nyt 2000-luvun ripauksen kotimuseossamme koska tuo kranssi miellyttää minua suuresti. Sitä paitsi siinä roikkuu ihan oikea vanha avain.



Mies huokaisi valmista verantaa katsellessaan, että voi kun voisi vielä jotenkin säilyttää nuo vanhat sähköjohdot ja kytkimet. Voi kun. Mutta taitavat olla pienoinen turvallisuusriski, johdot ainakin.

Miksi sitten sanoin, että veranta on "valmis", valmiiltahan tuo näyttää? No, koska se valmiina oleminen on pelkkää ulkokuorta. Oikeasti verannalla on tuuletusongelma ja sen katto on luultavasti ainakin kostea ellei enemmänkin mätä - kas näin:



(Rakastan lateksia. Rakastan lateksia. Rakastan lateksia.)

Ja sokkelikin on verannan alta yhdestä nurkasta halki:



Ja oikeastaan verannalle pitää rakentaa pian työntöluiskat vaunuja varten ja keittiössä nyt oleva Matti ja Maija -kaappi on varmaankin pakko sijoittaa jatkossa verannalle koska se ei mahdu keittiöremontin jälkeen enää nykyiselle paikalleen ja itse asiassa olen ajatellut että isän tekemä, valkoinen pyöreä pöytä sopisi paremmin verannalle kuin keittiöön mutta se taas edellyttää jotain toista pöytäratkaisua keittiökäyttöön ja haluaisin sellaiset paneelista tehdyt kauniit ikkunalaudat niin kuin kaverini Sannan vanhempien verannalla koska verannalla kuuluu olla pelargoniaruukut ja lopppujen lopuksi portaatkin pitäisi korjata ja maalata ja verannan yläpuolella oleva parveke korjata koska se on laho. Ja ulko-ovesta puuttuu nimikyltti. Näin alkajaisiksi.

Veranta ei siis ole valmis, se on to do -listalla. Mutta pysyy paikoillaan ja näyttää kauniilta kalusteineeen ja kurpitsoineen. Toistaiseksi se riittää, ja toivottaa sekä omat että vieraat sisäänkäyjät lämpimästi tervetulleeksi meille.