Tositoimissa

Rintamamiestalo.fi:ssä olen ollut aktiivisempi kuin täällä blogin puolella viime aikoina, johtuen siitä että foorumia on helpompi käsitellä kännykän nettiyhteyden välityksellä kuin tätä Bloggeria. Ei siis nettiä kotona edelleenkään.

Eikä telkkaria. Ja radiokin on remontissa.

Lisäksi talossa on jostain kiven kolosta takaisin ryömineen helteen vuoksi kuuma, joten kellarissa on kiva viettää aikaa. Tässä hieman lavastettu taidonnäyte - lavastus johtuu siitä, että maalarin piti jähmettyä minuutiksi paikalleen että kuva saatiin hämärähkössä autotallissa otettua ilman ylimääräisiä tärinöitä.



Julistamme siis keittiöremontin alkaneeksi. Ylemmässä kuvassa työn alla ja ylösalaisin Kainuun korvesta hilattu kaappi, joka näytti alun perin tältä:



Muistin virkistämiseksi: Keittiö on tällä hetkellä pinkopahvitettu ja maalattu vaaleankeltaiseksi, lattialla on karsea korkkimattojäljitelmämuovimatto jonka alla entinen käytössä ollut maalattu tai lakattu lautalattia, ja ainoa keittiön kaapisto on vesipisteen luona turkoosiksi maalattuna. Kas tähän tyyliin, kuva on esiintynyt blogissa jo aiemmin:



Ja tässä vielä pohjapiirros keskikeroksesta, jossa kyökin sijainti näkyy. Sellainen tosielämämuutos pohjaan on tehty, että keittiön ja olohuoneen välistä vaatehuonetta tai mikä onkaan varastotila ei ole koskaan rakennettu eli keittiön ja olkkarin välissä on ovi - Anni oli sitä mieltä, että keittiöstä on oltava suora kulku olohuoneeseen "koska millä minä muuten lapsia vahdin". Tuleva 2000-luvun perheenäiti kiittää ratkaisua, vaikka se kiistatta vähentääkin säilytystilamahdollisuuksia melko ratkaisevasti.



Keittiöremppasuunnitelma on tämä: Pinkopahvit pysyvät, samoin värimaailma. Katon varsinkin nurkista lievästi nokeentuneet halltexit saavat uuden valkoisen värin pintaan, muovimatto lentää hemmettiin ja kaikki yhdessä keskitämme nyt toivomusenergiamme siihen, että lautalattia on siinä kunnossa että sen voi ottaa uusiokäyttöön. Maalattuna, väri sellainen mummolan maitokahvinruskea, Uulan uudessa värikartassa sävy Kaakao on aika lähellä sitä mitä haen ja millä talon kaikki lattialistat on tällä hetkelläkin maalattu. Ja joka tapauksessa keittiöön tulee lautalattia, jos ei alkuperäinen niin sitten uusi. Jos jostakin osuu kohdalle riittävän isoja ja hyväkuntoisia paloja tuota punaraidallista Enso- tai Mani-levyä, pääsee se koristamaan alatason ja yläkaappien välistä seinää, jos ei, niin tyydymme tappiomme tunnustaen punaiseen Pukkilan peruslaattaan valkoisin saumauksin.

Kaapistot ovat tuota ylempänä maalauksessa olevaa lukuunottamatta sitä ei-liukuovellista Enson peruskaappisarjaa, ensimmäisenä työn alla oleva liukuovikaappi tulee vesipistettä vastapäätä olevan ruokapöydän päälle. Väri on ainakin silmämääräisesti alkuperäistä Enson huonekalutehtaan värimallia lähellä oleva vaaleansininen Uulan Utu, tuo nykyisen kuivauskaapin ärtsy turkoosi tuntui isoina pintoina vähän turhan tummalta. Vetimet ja liukuovikaapin listat tulevat olemaan punaiset, Uulan sävyä Puolukka.

Keittiön kaappien värityksen on sisustussuunnittelija L. Jouhkimo valinnut vähemmän omaperäisesti isovanhempiensa 20-luvulla rakennetun kesänviettopaikan keittiön kaapistoista.

Keittöremontti sai varaslähdön etupäässä siksi, että vessan alkuperäinen puinen seinäkaappi oli niin skläfmääntyneessä tilassa että se piti ottaa ensi tilassa hionnan ja maalauksen kohteeksi voidakseen palvella uusia, nirppanokkaisia käyttäjiä. Ja 50-luvun hengessä totesimme, että ei tässä nyt ruveta erillisiä maaleja sun muita ostamaan jokaista nurkkaa varten, keittiön väritys siirtyy siis sujuvasti myös vessaan. Vaaleankeltaiset pinkopahvit siellä jo onkin.

Kuka väitti, että sisustaminen on vaikeaa?

Loppuun vielä vinkki savolaisille tai täällä lähiakoina vieraileville: Jos Uulan värikarttaa ei satu olemaan käsillä, voi värisävyn helposti tarkistaa kohdalle osuvasta puolisostani. Melko niukoissa maalausvarusteissa ahkeroinut mies onnistui värjäämään kaappien lisäksi myös itsensä yltä päältä vaaleansiniseksi.