Yhdentoista kysymyksen haaste

Sain Susannalta työhuoneeltaan jo aikapäiviä sitten tällaisen haasteen, johon aloitin vastaamaan mutta jota en koskaan saanut vietyä loppuun. Nyt naputtelin vastaukset niihin puuttuviinkin kysymyksiin. En laita tätä haastetta enää eteenpäin kun tämä on jo vähän menneen talven lumia, mutta tässä kuitenkin omat yksitoista vastaustani: 

1. Mistä tulit tänään iloiseksi?
Siitä, että puolison hyvä mielipidekirjoitus pikavippifirmojen mainosten kieltämisestä kaupungin mainospaikoilla julkaistiin tänään lehdessä. Ja siitä, että sain keittiön yläkaapin melkein kokonaan rapsuteltua puhtaaksi vanhoista maaleista.

2. Inhoatko jotain julkkista? Ketä ja miksi?
En kai? Julkkikset tuntuvat olevan niin kaukana omasta elämästäni ettei heihin kannata tuhlata edes inhoamisenergiaa...

3. Elämäsi tähtihetki?
Tuntuu, että tähän pitäisi kirjoittaa jotain lasten syntymistä tai avioliittoon astumisesta tai sen kaltaisista asioista. En kuitenkaan osaa laittaa niitä tähtihetki-otsakkeen alle - syntyminen oli ennen muuta hämmentävää ja avioliittoon astuminen jotenkin livahti ohi melkein huomaamatta. Ehkä tällä hetkellä elämäni tähtihetkiä ovat ne, kun ollaan kaikki yhdessä ja on hyvä ja leppoisa meininki ja sellainen tunne, että jotenkuten handlaa tämän homman. Kenelläkään ei ole kakat housussa, kukaan ei huuda eikä mistään kaadu niskaan tekemättömien töiden pinoa.

4. Romanttisinta, mitä sinulle on koskaan tehty?
Jaa-a. En ole kovinkaan romanttishenkinen sielu. Ehkä näin jälkikäteen voisi ajatella, että nykyisen puolison äitinsä kukkapenkistä varastama ja minulle, silloiselle Ilosaarirokkikaverille tuoma ruusu oli aika romanttinen teko...

5. Onko elämässäsi jotain, mitä kadut? Haluatko kertoa, mitä se on?
Kadun enemmän tekemättä jättämisiä kuin tekemisiä. Ehkä sitä, että joskus olen jäänyt junnaamaan johonkin elämänvaiheeseen vaikka on ollut ihan selvää, että tästä ei miksikään loppuelämäratkaisuksi ole. Mutta eivät nuokaan asiat ole sellaisia, joita katuen päiviäni viettäisin. Ollutta ja mennyttä, sen hetkisen parhaan ymmärryksen varassa tehtyjä päätöksiä. Mitä niitä katumaan.

6. Mukavin lapsuusmuistosi?
Ensimmäiseksi tulivat mieleen minulle hyvin rakkaat, nyt jo edesmenneet ukki ja mummo ja heidän kesäpaikkansa Päivänurmi Tuupovaarassa. Kaikki sinne liittyvät lapsuusmuistot ovat mukavia.

7. Jos saisit säätää yhden lain, mikä se olisi?
Tanskan mallin mukainen suoramarkkinointilaki. Eli jos et erikseen anna lupaa siihen, puhelinmyyjät ynnä muut häiriköt eivät saa kiusata sinua. Sen jälkeen kun postilaatikkooni kolahteli esikoisen syntymän jälkeen noin viidentoista eri lasten kirjakerhon mainoskirjeitä ja kalikaksi jäätyneitä pyllypyyhepaketteja, olen pyrkinyt luikertelemaan suoramarkkinoijien ulottumattomiin. Vaikeaa se on ollut, eikä täydellistä onnistumista liene edes mahdollista saavuttaa. 

8. Turhin tavarasi?
Minulla on liikaa turhia tavaroita. Ensimmäisenä tulee nyt mieleen vintillä olevassa pahvilaatikossa majaileva, mummon ja papan joskus 80-luvun alkuhämärissä Bulgariasta tuliaiseksi tuoma matkamuistonukke, jolla on äkeä ilme ja rumat vaatteet. Miksi olen sen säilyttänyt? Mitä sillä aion tehdä? Ilahduttaako se minua - no ei. Siellä se kuitenkin pötköttää. Käsittämätöntä. 

9. Mitä et uskalla tehdä, vaikka haluaisit?
Ajaa rohkein ja reippain mielin autolla talvisaikaan. Olen armoton nynny autoilemaan, talvella vielä enemmän kuin kesällä. Panu joutuu aina ajamaan, ja se ei ole reilua. Koska Panukaan ei tykkää autolla ajamisesta. Nyt tilanne on vähän eri, kun Volvo-vanhus käy etanolilla, joka valmistetaan kotimaisesta biojätteestä. 

10. Minkä kirjan luit viimeksi?
Virpi Hämeen-Anttilan Päivänseisauksen, jonka lainasin naapurista. Pidän Virpi Hämeen-Anttilan romaaneista, niistä tulee mieleen ystäväni Nasu. Ne ovat samalla tavalla fiksuja ja kulturelleja olematta silti elämälle vieraita.

11. Pahin pelkosi?
Se, että lapsille tapahtuisi jotain pahaa. Olen valitettavan tietoinen siitä, että erittäin todennäköisesti heille tulee elämänsä varrella tapahtumaan myös ei-pelkästään-hyviä asioita, mutta pahin pelko se on silti. Kunpa ne huonot asiat olisivat edes verrattain vähän huonoja.