Romuhuoneen metamorfoosi, osa kaksi

Romuhuoneen metamorfoosi pikkukamariksi on esitelty tässä blogijutussa. Lapsettomien ihmisten ei kannattaisi esitelmöidä aiheesta lapset, eikä vauvojen vanhempien kannattaisi lausua mitään kovinkaan kiveen hakattua aiheesta muut lapset kuin vauvat. Olen nimittäin tuossa postauksessa sanonut näin:

"Minä en usko lastenhuoneisiin, ne kun tuntuvat valtaosin olevan paikkoja, joiden funktiona on toimia säilytyspaikkana noin kolmelle kuutiolle leikkikaluja."

No, en minä usko lastenhuoneisiin edelleenkään. Sen sijaan totesin joku aika sitten, että haluan sille kolmelle kuutiolle leikkikaluja jonkun muun säilytystilan kuin olohuoneen nurkka. 

Emme ole ostaneet kummallekaan lapselle lainkaan leluja. Eipäs kun olemme. Ennen esikoisen syntymää hankimme Imatran kierrätyskeskuksen myymälästä Tarmo-nimisen, kierrätysmateriaaleista valmistetun liskopehmolelun kahdeksalla eurolla. Kaikki muut lasten lelut on saatu lahjaksi, naapurikierrätyksen tuloksena tai sitten ne ovat omasta lapsuudestani säilyneitä. Ja niitä on paljon. Esikoinen tykkää erityisesti kirjoista, ja varsinkin kirjasäilytyksen hankaluus oli lopulta se kynnyskysymys, joka sai pohdiskelemaan romuhuone-kirjaston muuttamista lastenhuoneeksi.

Tässä välillä pikkukamari toimi minun ja vauvan nukkumapaikkana. Meillä oli vauvan neljän ensimmäisen kuukauden ajan lainassa Vaavi-vauvansänky, jota voin suositella lämpimästi. Perintökehdossa vauvaa ei uskaltanut nukuttaa, koska vauvan sisar osoitti melko pontevaa kiinnostusta kehdossa kiipeilyyn, oli vauva sisällä eli ei. Vauva-parka sai kyllä pari kertaa melko kylmää kyytiä myös tuossa pyörillä varustetussa sängyssä, mutta ratkaisu oli silti ehdottomasti turvallisempi kuin se kehtovaihtoehto. Tässä vielä nostalgiakuva Vaavi-sängystä pikkukamarissa. Ihana villapeitto on naapurin Kirsin Vuokolle syntymälahjaksi tekemä.

Sitten siirryimme kaikki samaan makuuhuoneeseen, ylimääräiset sängyt palautettiin lainaajilleen ja pikkukamari oli vapaa muuttumaan lastenhuoneeksi.

Oma urakkansa oli kirjahyllyn ja sen sisällön roudaamisessa yläkertaan. Olimme joskus aikaa sitten hankkineet huuto.netistä pienen sievän kirjahyllyn, joka sopi lastenhuoneeseen kuin nakutettu. Tuo yllä olevassa kuvassa näkyvä söpö matto on Imatran kierrätyskumppaneilta, nojatuoli äidin miesystävän äidin perintöä, pulpetin Panu pelasti kerran kaatopaikkareissulla kun joku mies oli työntämässä sitä jätelavalle, pieni pöytä ja tuoli ovat myös huuto.netistä ja taisivat vielä toisen tuollaisen tuolin kera maksaa yhteensä kolme ja puoli euroa. Pöytä odottaa saavansa kaverikseen nyt vintissä majailevan nukkekodin, joka on Viljan syntymäpäivälahja. Älkää kertoko siitä hänelle koska se on yllätys. Ja no, mitäpä minä tässä luettelemaan, katsokaa itse millainen siitä tuli. Ja antakaa anteeksi kuvien keltainen himmeys, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia valokuvata silloin kun olisi päivänvaloa eikä varsinkaan tätä huonetta näin siistinä...

Tuossa patterin edessä on kaksi vanhaa päärynälaatikkoa, jotka löysimme talosta. Toinen oli kellarissa, toisesta oli tehty olohuoneen komeroon kenkähylly ja siitä puuttui yksi kylki. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, en heittänyt pois pikkukamarin komeron hyllylautoja ja niistä kaksi sai mainiosti hyötykäytettyä kun naulasin ne puuttuvaa laatikon sivua markkeeraamaan. Honkkarista vielä huonekalupyörät alle. Kerrassaan mainiot kirjalaatikot, joista lapsi saa itse otettua haluamansa opuksen ja toisinaan jopa laitettua lukemansa kirjan takaisin paikoilleen.

Tässä on se kirjahylly koko komeudessaan. Minusta se sopii tuohon paikalleen mainiosti. Oven vierustalla on kammarissa alun perin ollutkin pieni neljän hyllyn seinähylly, joka oli hetken aikaa meillä olohuoneessa mutta palasi sitten takaisin alkuperäiselle paikalleen. Sienijakkaran on Vilja saanut tämän talon edellisiltä lapsilta toissa kesänä ja vauvaduplo-kilpikonna on huuto.netistä ja tätä nykyä Vuokon suosikkilelu.

Pehmolelulaatikko on kellarista löytynyt Mallasjuoman laudoista tehty vanha puulaatikko, jonka maalasin Miranolilla ja tälläsin siihenkin pyörät alle. Siinä majailee lasten leluista ehdoton suosikkiviisikkoni, puolison siskon itse tekemät ihanat eläinhahmot. Jotka näyttävät tässä valossa kamalan haaleilta. Nalle-Kalle on ehdottomasti rakkain leluni, jonka olen saanut pienenä isältäni joululahjaksi.

Tässä vielä näkymä kirjahyllyseinälle ovelta. Hyllyssä on se hyvä puoli, että alle kaksivuotiaskin pääsee kätevästi käsiksi noille alahyllyille sekä kaappeihin ja laatikoihin.

Jostain kumman syystä meillä on aika paljon venäläisiä leluja... Maatuskan olen ostanut Moskovassa asuessani pienestä maatuskatehtaasta, ja tuo sikamagee Kremlin torni on ameriikantädin varastostaan löytämä 80-luvun opiskeluaikojensa matkamuisto, jonka hän ystävällisesti lahjoitti lapsille viimeisen Jenkkilän vierailunsa tuliaisena.

Olen sitä mieltä, että mikä tahansa huone olisi ihana jos siellä olisi tämä tuoli. Tuoliin on vaihdettu verhoomo SuVillassa täytteet mutta kangas on alkuperäinen. Punahilkka-ristipistotaulun sain synttärilahjaksi joku vuosi sitten, se on täältä Mikkelistä Fidan kirpputorilta. Pikkutaulun maalaajaa en muista mutta kuvan nimi on Anna suukko, ja olen saanut sen ylioppilaslahjaksi.

Sitten on vielä tämä yksi kuvakulma pulpetteineen ja pikkupöytineen. Seinällä on lapsuuskuvat minusta ja veljestäni sekä Panusta ja Panun siskosta. Minä en tykkää noista verhoista, olen ostanut ne joskus muistaakseni Fidan kirppikseltä eurolla, mutta en ole keksinyt mitään muutakaan verhosysteemiä tuonne joten saavat kelvata toistaiseksi.

Lopuksi vielä kurkistus käytävältä. Aku Ankan auto on kaikenikäisten lasten ehdoton hittilelu, se on peritty naapurista. Siinä oli ratti rikki ja kaikenlaisten epäonnistuneiden muovihitsaus- ja jeesusteippikorjausten jälkeen perheemme perinnerakentaja korjasi auton lopulta vaihtamalla siihen puisen ohjausakselin. Toimii.


Kas tällainen lastenkamari. Seinät on maalattu keltaiseksi, paitsi tuolla kirjahyllyn takana olevalla seinällä on makuuhuoneen tapettia. Jos en usko lastenhuoneisiin niin en usko ainakaan siihen, että huoneita kannattaisi tapetoida lapsellisilla tapeteilla koska ne pitää sitten taas parin vuoden päästä tapetoida uudelleen kun lapset kasvavat eivätkä halua enää lapsellisia tapetteja. Seinien pahveissa on patterin sivustalla pari repeämää, mitkä pitäisi ehtiä liisteröidä kiinni, ikkunan karmi on maalattava ja linoleum-lattia vahattava. Ehkä sähköt vaihdettava jossain vaiheessa. Muuta remonttia tässä huoneessa ei ole tarkoitus tehdä. Ovi on otettu pois, koska se kolisee yhteen makuuhuoneen oven kanssa.

Tämä saa nyt palvella lastenhuoneena siihen asti kunnes lapset ovat kyllin isoja muuttamaan majansa yläkertaan. Kerrossännky mahtuu tuohon viimeisessä kuvassa näkyvälle seinustalle, jos on tarvista ennen sitä tehdä uusia nukkumajärjestelyjä. Luulen, että me muutamme ensin myös nukkumaan yläkerran keittiöön ja tytöt saavat ison huoneen yhteiseksi huoneekseen. Teini-ikäisinä he ehkä haluavat koko yläkerran kokonaan itselleen jolloin me muutamme takaisin alas. Pikkuhuone voisi olla vaikka työhuone tai sen sellainen, kunhan tämä lastenhuonevaihe menee ohi.

Joku on joskus kehunut rintamamiestaloja niiden muunneltavuuden ansiosta ja sen kehun ne tottavie ovat ansainneet. Tämäkin huone on jo ehtinyt kahdessa vuodessa olla vaikka mitä, ja kuka tietää mitä siitä seuraavaksi tulee.