Päivän sää

Minulle tulee vieläkin sanasta "kattoremontti" mieleen ensimmäiseksi Maikkarin nettisivujen sadetutka. Sadetta on tottavie riittänyt kaikkien remontoijien ja rakentajien iloksi, ja viimeisin kuuroepisodi tapahtui tänään.

Alkupuheenvuoroksi vielä se, että minähän en pysty tekemään tällä hetkellä normioloissa kotona yhtään mitään remonttiin liittyvää. Puoliso on viikot töissä sadan kilometrin päässä ja minä huseeraan täällä ympärivuorokautisena yksinhuoltajana kahden alle kaksivuotiaan kanssa minkä ehdin. En ehdi yleensä edes niitä perushuushollaushommia, mistään remonttitöistä puhumattakaan. Iltaisin olen niin väsynyt että jaksan korkeintaan roikkua tylsämielisesti netissä.

Tästä syystä kaikenlainen remontin edistystoiminta on harvinaista luksusta. Siksi takaiskut remontin edistystoiminnassa tuntuvat likipitäen musertavilta.

Esikoinen oli tällä viikolla yhden yönseudun mummolassa ja minä vauvan kanssa kotona. Olin budjetoinut itselleni vaikka mitä hommaa maalinpoistosta pihan siistimiseen. Ensimmäisen päivän satoi kaatamalla. Hylkäsin kaikki muut remontinedistämistoimet paitsi yhden: koska toisena mummolavierailupäivänä oli luvattu pelkkää päivänpaistetta, päätin maalata portin.

Porttihan tuli meille viime syksyn etupiharemontin myötä. Se tehtiin paikallisessa ammattioppilaitoksessa, designista vastaa puoliso. Portti on olla möllöttänyt paikallaan sinkittynä ja ankeana siitä asti, ja tämän kesän vaatimaton pihatyölistani sisälsi myös kohdan "maalaa portti". 

Meillä jäi kattoremontista yli katon väristä peltikattomaalia, jolla maalattiin väärän väriset huippuimuri ja viemärin tuuletusputken pää paremmin katolle maastoutuviksi. Ajattelin, että katon värinen portti olisi kiva. Peltikattomaali sopi sitä paitsi hyvin myös portin maalaukseen. Joten vauva päiväunille, maalauskamppeet niskaan ja töihin.

Pesin portista ensin linnunkakat ja muut liat jollain Skinnarilan vapaavaltiossa toimivan Willimiehen autokerhon kautta hankitulla litkulla, jota entinen Willimies suositteli peltipesun asemasta. Sitten ryhdyin maalaamaan. 

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen totesin, että jossain on vikaa. Olin saanut aikaiseksi portin, jossa oli edelleen enemmän harmaata kuin punaruskeaa. Totesin, että pellavaöljymaalaukseen kehitetty tiukka käsiala ja niukka maali pensselissä eivät toimi peltikattomaalin kanssa ja rupesin lotraamaan maalia porttiin maailmanlopun meiningillä. Ja katso, lopputulos oli halutun kaltainen. Eri maalit vaativat siis todellakin erilaisen otteen. 

Portti näyttää maalattuna enemmän rintamamiestalon portilta ja vähemmän teollisuusalueelta. Tästä kuvasta näkyy myös vaatimattoman pihatyölistani toinen aikaansaannos - olen istuttanut etupihan aidan aukkopaikkoihin uudet orapihlajan taimet. Niistäkin pitäisi kirjoittaa oma tarinansa. Mutta nyt se portti, ta-daa:

Portista tuli minusta ihan kivan värinen. Se ei ole kovinkaan punainen vaan enemmänkin ruskea, ja maalauksen myötä se ei näytä enää uustuotannolta vaan vanhalta viiskytluvun portilta. Ainakin minun silmääni. (Ignoroikaa vinossa könöttävä roskis. Sen alle on tulossa laatat ja tuohon vasemmalle puolelle sireenipuska, jonka tarkoitus on yhdessä roskiksen toisella puolella olevan sireeniaidan kanssa maisemoida roskapytty huomaamattomammaksi.)

Tuon pienemmän porttipuoliskon maalasin ensin, ja pinnasta tuli minusta ihan kelvollinen. Isomman porttipuoliskon kanssa käytin ehkä vielä vähän reilummin maalia, ja siitäkin tuli oikein hyvä. Tuuletimme Vuokko Nuppusen kanssa onnistunutta maalausoperaatiotamme... ja samassa alkoi sataa.

Pienempi puolisko oli ehtinyt kuivua sen verran, että mitään mittavampaa vauriota ei tullut. Isompi puolisko ei ehtinyt kuivua ollenkaan, ja maalipinta näyttää nyt sitten tältä:

Harmitti niin että meinasin alkaa itkeä. Sinänsä mitään korvaamatonta tuossa ei ole tapahtunut - alin, ohut maalikerros ehti kyllä kuivua ja nuo valumat ja kokkareet saa hiottua pois ja sen jälkeen vain uutta maalia pintaan. 

Ongelma on vain se, milloin sen uudelleenmaalauksen suorittaa. Viikonloppuna on luvattu sadetta ja maalaaminen illalla ei enää onnistu kasteen takia. Maalaaminen kahden alle kaksivuotiaan kanssa on mission impossible -luokkaa. 

Olisipa se sade alkanut vaikka vain tuntia myöhemmin.