Vessahaaveilua

Rakennusperinteen ystävät ry:n vuoden 2011 vuosijulkaisu käsittelee talotekniikkaa vanhassa talossa - tässä linkki julkaisun sisällysluetteloon. Julkaisu on pikaisen tutustumisen jälkeen erittäin ansiokas ja kiinnostava varmasti kaikille sähköjen, putkien, ilmanvaihdon ja muiden vähemmän helppojen kysymysten kanssa painiville perinnekorjaajille, mutta uskoisin sen tarjoavan ihan relevantin näkökulman näihin asioihin myös modernimpaa lähestymistapaa noudattaville.

Yksi vuosijulkaisun artikkeleista on Riikka Nevalan kertomus rintamamiestalon WC:n säästävästä kohennusremontista. Samaisen Riikka Nevalan toissa vuoden Tuumassa julkaistu mainio keittiöremonttikuvaus löytyy myös netistä tämän linkin takaa.

Vessajutussa oli ennen ja jälkeen -kuvat. Se ennen-kuva muistutti aika paljon tätä, eli meidän nykyistä alakerran vessaa:



Jälkeen-kuvassa oli alkuperäisen kaltainen, hienolla mustalla bakeliittikannella varustettu pytty, alkuperäinen lavuaari, mustavalkoraidallista Enso-levyä, musta eleetön muovimatto ja tyylikkäästi kokonaisuuteen istuvia sisustusyksityiskohtia.

Ja tästäkös minä innostuin: Aloimme jo joku aika sitten pohdiskella vessaremonttia lähinnä lattian osalta, se kun joka tapauksessa tullaan purkamaan putkirempan tieltä eli uusi on rakennettava tilalle. Alkuperäisajatus oli se, että muutetaan mahdollisimman vähän - vessan seinät on verhottu mitä ilmeisemmin muista huoneista ylijääneillä pinko- ja ensopahvinpalasilla, ja olin ensin sitä mieltä, että ne pitää vaihtaa ja pinkopahvittaa vessa nätiksi. Sitten olin sitä mieltä, että alkuperäiset pinnat ovat kuitenkin säilyttämisen arvoisia, vaikka ne olisivatkin myöhempien aikojen sähkövetojen reijittämiä. Nyt olen sitä mieltä, että haluan meillekin hienon, tyylikkään, kauniin ja mustavalkoisen vessan. Perustelen tätä sillä, että kun koko varsinainen asuinkerros tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia alkaen keittiön kaapeista ja lattioista päätyen olohuoneen tapetointiin ja mahdollisiin pönttöuunihaaveiden realisoitumisiin, on ihan ookoo ja sallittua updeitata myös veski.

Mitään 2010-lukulaista huussia en toki halua, vaan Riikka Nevalan hengessä mentäisiin. Lattia, joka siis joka tapauksessa on tehtävä uusiksi, voitaisiin vesivahinkoriskin minimoimiseksi kuitenkin varustaa lattiakaivolla ja nykymääräysten mukaisella vedeneristyksellä. Vessan lattiaan voisi tehdä siis valun, laittaa ehkä jopa lattialämmityksen (ökyä) ja verhota lattian Pukkilan mustilla kuusikulmaisilla klinkkerilaatoilla valkoisin saumoin. Kuten tuosta yllä olevasta kuvasta näkyy, lattiaa on vessassa perin vähän joten uskoisin noinkin dramaattisen valinnan kuitenkin toimivan esteettisessä mielessä.

Vedeneristys pitäisi nostaa seinille, joten samalla ne alkuperäispinkopahvit voisi kyllä vaihtaa - ne eivät varsinaisesti ole ilo silmälle JA niissä on kiistatta aika paljon rumia reikiä. Seinät voisivat olla valkoiset.

Meillä on Kainuusta asti tuotettua, hyväkuntoista mustavalkoista Enso-levyä, joka riittäisi samanlaiseen levytykseen kuin vessassa nytkin on. Alkuperäinen lavuaari säilytettäisiin, mutta nostettaisiin nykyiseltä polvenkorkeudelta ylöspäin. Peili ja pyöreä lamppu säilyisivät myös, tosin lavuaarin kanssa samassa suhteessa ylösnousseina. Meillä on tosiaan tuollainen vanha Arabian lavuaari, jossa on reijät kuuma- ja kylmävesihanoille erikseen. Ne on jossain vaiheessa vaihdettu nykyaikaiseen, sekoittajalla varustettuun Oraksen hanaan ja tässä asiassa olen kyllä normaalia itseäni vastaan siinä mielessä, että vessan hana ilman sekoittajaa on niin hoocee-perinnehippeilyä etten moiseen leikkiin halua lähteä. Perus-Oras on ihan hyvä, väännelkööt kuumia ja kylmiä namikoita erikseen ne, joilla on vähemmän pyllyjä pestävinä.

Pönttöpohdintaan en osaa vielä sanoa juuta enkä jaata, IDO-59 mustalla bakeliittikannella tai moderni, korkea pytty mustalla bakeliittikannella (anoppi sanoi että sellaisia on myynnissä) ovat tällä hetkellä vaihtoehtoina. Jatkamme pohdiskelua ja kiitämme ansioikkaista kommenteista pönttöasiaan!

Vessan nyt vaaleansiniseksi maalattua kaappia pitäisi epäilemättä entrata uuteen uskoon mustavalkoisessa vessassa - siis mustavalkoiseksi. Alkuperäinen ajatus oli se, että vessa noudattelisi orjallisesti keittiön värimaailmaa, mutta meillä ei ole tarpeeksi punavalkoraidallista Enso-levyä tuon suunnitelman toteuttamiseksi. Ja tuo mustavalkoisuus jotenkin vaan nyt tuntuu kolahtaneen tajuntaani lähtemättömästi...

Sallikaa siis vielä pieni sisustussöpöstely-yksityiskohtamärehtiminen: Mustavalkoisen puukaapin (tai kahden, minulla on toinenkin tuollainen vanha projektikaappi työn alla enkä ole siitä vasta maalannut kuin sisukset) lisäksi erinäisen vessaesineistön säilytystä voisi jatkaa tuossa kaapin alla nyt roikkuvassa korisysteemissä. Peilin alle voisi tehdä tuota nykyistä vähän isomman pussukan hiusharjoja sun muita tykötarpeita varten - mustavalkoisesta kankaasta. Kainuulaisesta metsäkämpästä hellin käsin irroittelemistani, puisilla pumpuloilla varustetuista naulakoista voisi rakentaa hienon pyyhenaulakon niin, että maalaisi laudanpalan valkeaksi ja pumpulat mustiksi. Ja jotenkin kokonaisuuden kruunaisi ehkä seinällä roikkuva Ebba Masalinin mustapohjainen opetustaulu jollain asianmukaisella kasvikuvituksella...

Olen siis selvästi löytänyt pienen sisustajan itsestäni (tämä voi johtua myös hormoneista) mutta ei se mitään, tämä on ihan kivaa. Puoliso vähän hymähtelee vessainnostukselleni - on toki muistettava, että tässä on vielä aika paljon kaikkea mahdollista muuta keskeneräistä tekemättä ennen kuin putkiremonttiin ja sitä kautta vessaan asti päästään - mutta hyvähän ne suunnitelmat on olla jo valmiiksi mietittynä hyvissä ajoin, eikö totta. Ainakin tähän asti on ollut sellainen fiilinki, että omat vahvat visiot kantavat aika hyvin tässä talossa, joten jospa tuo perin radikaali vessauudistuskin toimisi tuollaisena.

Sitä paitsi meillä on vielä yläkerran vessa, joka myös pitää laittaa kuntoon. Ja yksi kappale vielä viime silausta vailla olevia pyykkitupia kellarissa. Jos vauva ei päätä syntyä ihan heti seuraavina päivinä, pääsette pian ihastelemaan melkein valmista pyykkitupaa - verhoja ynnä muita on jo valmiina anopin ompelemina ja rakennussiivous suoritettu, putkimies tulee yhdistelemään viimeiset lavuaarit ja vessanpöntöt vesiin ja viemäreihin tiistaina ja samainen armas anoppi maalasi vaatekomeronkin tänä iltana ensimmäistä kertaa vihreäksi. Minä itse olen osallistunut pyykkitupasomistukseen askartelemalla (toki anopin tekemiin kehyksiin...) tämän sisustuselementin, joka on alun perin Tampellan vuoden 1978 mallistoa edustava pellavapyyhe. Tämän parempaa huoneentaulua ei meidän kellariin voi oikein kuvitellakaan:



(Pyyhe on sattumalöytö huuto.netistä ja taulu on valmistettu pingottamalla silitetty, himpun verran kostea pyyhe rimakehyksen ympärille nitojan niiteillä.)