Keittiön pikaremontti, osa yksi

Jossain alkuperäisissä remonttisuunnitelmissa luki, että keittiö on ensimmäinen asia, joka kellarin jälkeen pistetään kuntoon. Jossain vaiheessa ymmärrys lisääntyi sen verran, että keittiön edelle kiilasivat vessat - viemärien ja käyttövesiputkien vaihto edellyttää nimenomaan vessaremontteja, koska vessojen kautta kulkevat vedet myös keittiöihin. Niinpä keittiöremontti on siirtynyt hamaan tulevaisuuteen ("kevväämmälle", sanoi savolainen puoliso tänään) ja silmissä vilistävät vain mustavalkoiset vessahaaveilut...

No, ei sentään. Minulla on ollut selkä perin juurin kipeä tämän toisen lapsen odotuksen aikana. Meillä menee myös hyvin paljon aikaa tiskaamiseen, jota kumpikaan meistä ei suuresti rakasta. Liian matala tiskipöytä ei ainakaan edesauta selän tilannetta, ja tiskikoneettomuus on alkanut muiden nykyajan mukavuuksien hiivittyä huusholliin haittamaan enemmän ja enemmän. Tänään siis suoritettiin keittiön pikarempan osa yksi ennen sitä varsinaista keittiöremonttia, pikaremontoinnin kakkososa nähdään huomenna kun putkimies-Marko saapuu.

Meillä on siis tarkoituksena tehdä keittiöön sellainen ihan oikeakin remontti. Maalata seinien likaiset pinkopahvit ja katon nuhjuiset Halltex-levyt, lisätä kaappitilaa, rakentaa ikkunan eteen työtaso, kunnostaa peltikuorinen puuhella ja ennen muuta repiä ruma muovimatto lattiasta ja ottaa esiin alkuperäinen lakattu puulattia, tosin visioissani ruskeaksi maalattuna. Isoin tekninen juttu on liesituulettimen laittaminen keittiöön - kaiken alleen peittävä rasvainen pöly öllöttää. Ja sitten vielä sähköjen uusiminen, lisääminen ja valaistus.

Mutta tässä vaiheessa tyydyimme vain tuon tiskinurkkauksen fiksaamiseen. Lähtökohta oli tämä blogissa jo useita kertoja vilahtanut kuva:



Ensin lähti yläkaappi yläkertaan. Maalausta ja pientä laittoa, ja alkuperäiset varsin, hmm, kotitekoisen oloiset keittiön kaapit jatkavat elämäänsä yläkerran keittiössä. 40 vuoden päästä, kun toivottavasti vielä asun talossani, ne ovat satavuotiaat. Satavuotiaita kaappeja ei voi kuin arvostaa, kotitekoisuudesta viis.



Sitten heilahti vinttiin rosterinen tiskipöytä ja alakaappi. Osasimme odottaa jonkinlaisia ajallisia kerrostumia kaapin alta paljastuviksi...



Muovimaton, ohuen vanerin, pahvin ja pölykerroksen alta paljastui lopulta kuiva, ehjä lautalattia. Viemärin ympärys oli eristetty yhtä mielikuvituksellisesti kuin yläkerrassakin - siellä purujen sekaan oli sullottu superlonpatjan palasia, alakerran kyökissä taas viemärin ympärys oli vuorattu jollain, joka muistutti erehdyttävästi vanhaa täkkiä. Täkistä en ehtinyt saada kuvaa, sen verran rivakasti se poistui roskikseen.



Pääsin vihdoin kurkistamaan myös keittiön muovimaton alle. Ainakin tuosta tiskipöydän kohdalta se oli liimattu varsin topakasti lattialautoihin - täytynee siis varautua joko hirveään urakkaan tai siihen, että liimaa ei saa irti laudoista. Ans kattoo nyt - sitten kevväämmällä.

Rempparyhmän nuorempi hanslankari oli onnellinen, koska remontti oli vihdoin siirtynyt täysin hänen ulottuvilleen eikä edellyttänyt enää harvoin tarjolla olevaa pääsyä kellaritiloihin.



Tiskipöytä tulee siis muodostumaan integroitavasta, puulaatikoksi naamioidusta astianpesukoneesta sekä sen viereen puolison itse liimapuulevystä tekemästä roskiskaapista, jonne mahtuvat juuri sopivasti energiajakeen ja kompostin sangot. Näiden päälle tuli koivuinen taso, johon suhtaudun skeptisesti (tiskipöydällämme on nähty retkottavan muun muassa päätön rasvasilli) mutta se on Osmottuna ja hiottuna ja kiillotettuna niin kaunis, että hyväksyn sen toistaiseksi varauksetta. Katsotaan, miten se kestää käytössä.



Puoliso osti aika pian taloon muutettuamme sellaisen laserlaitteen, jolla voi katsoa seinien suoruutta ynnä muita kiinnostavia yksityiskohtia. Keittiön seinät todettiin sillä suoriksi jo yli vuosi takaperin - mutta eipä tullut silloin tai myöhemminkään tarkastettua tilannetta tuon tiskinurkkauksen osalta. Lopputulos on tämä:



Ei ihan 90 astetta. Melkein. Kun kysyin timpureilta, mitä aikovat tehdä, oli vastaus että katsotaan sitäkin sitten kevväämmällä. Näin teemme.

Lavuaariksi laitettiin Kainuun metsäkämpältä pelastettu, emaloitu valurauta-allas. Se on kyllä nätti. Tarkkaavainen lukija huomaa seuraavasta kuvasta, että hana roikkuu omituisen alhaalla ja paikoilleen kiinnitetyn uuden tiskikaapin reunan ja Enso-levyn väliin jää outo pinkopahvisaareke. Tämäkin on kevväämmällä-osastoa - kun keittiön vesiputket vaihdetaan vasta vessojen remontin yhteydessä, nostetaan hana vasta sitten oikealle korkeudelleen ja hiissataan samalla Enso-levy kiinni tiskikaappiin. Näin vältytään siltä, että levyyn pitäisi tehdä ylimääräisiä reikiä.



Keittiössä asennetaan parastaikaa kuumeisesti ovia. Mikä ei ole ihan helppoa, kun saranat pitäisi saada niin kohdalleen että ovet sulkeutuisivat jouhevasti mutta eivät jäisi leuhottamaan avonaisina. Puoliso ja pihdit työskentelevät pieteetillä.

Yksi "ei menny niinku Strömsössä" -havaintokin tuli tehtyä - tiskikaapin yläpuolelle tulee vielä toinen kaksiosainen kaappi, jonne olen ajatellut sulloa niitä pakasterasioita ja lasipurkkeja, jotka nyt majailevat yläkomerossa, jonne sijoitetaan tulevaisuudessa nyt pikkukamarin yläkomerossa asusteleva vessa- ja talouspaperivarasto. (Huomatkaa, kaikki suunnitelmat on tehty tarkasti ja harkiten.) Ei tullut sitten mieleen, että tuo edellisessä kuvassa valokehänä loistava pallolamppu on sellaisessa kohdassa, että oikeanpuoleisen yläkaapin ovea ei saa kunnolla auki. Aukeaa se kuitenkin jonkun verran, ja kaappiin voi laittaa narusta stopparin ettei ovi lävähdä joskus vahingossa lamppua vasten ja riko kuuppaa. Tai sitten keksitään jotain muuta, sitten kevväämmällä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna jatketaan sekä kellarissa että keittiössä.