Melkein muttei ihan valmista

Aamuvalossa kohtaamani keittiön uusi tiskinurkkaus meinasi taas saada aikaan ilostaitkemistä. On se kyllä kaunis.



Harrastin tänään vanhaa elinkeinoani rakennussiivousta kellarissa. Suihkukaappi on putsattu rakennuspölystä ja vaatekomerokin maalattu. Näyttää hyvältä sekin nurkka:



Pyyhin kaapit ja askartelin niihin jopa hyllypaperit. Illalla sain vielä tyhjennettyä pyykkikorillisen kellarisäilytykseen sopivaa tavaraa nykyisestä väliaikaissiivouskomerosta ja asettelin tavarat paikoilleen kaappeihin. Hyvin mahtuivat.

Se varsinainen päivän urakka oli kuitenkin putkimies-Markon vierailu: Kellarin kahteen lavuaariin hanat ja viemärit ja viemäri myös keittiön uudelle altaalle. Putkimiesvierailun voisi ottaa oppikirjaesimerkiksi johonkin "näin teet kierrätyshenkistä perinneremonttia" -teokseen. Kun halutaan käyttää vanhoja, käytettyjä tai muuten vaan pakasta jo aika kauan aikaa sitten vedettyjä osia, täytyy varautua siihen että ihan ilman vastoinkäymisiä ei yleensä selviä mistään urakasta.

Niinpä tänäänkin on törmätty ainakin seuraaviin: Vanhat emaloidut valurauta-altaat vaativat tiivisteitä. Keittiön vanha hana tiputti. Kellarin käytetty vessanpönttö vuoti. Suihkupömpelistä kellarin rosterialtaan ylle siirretty hana toimi sentään ongelmitta, mutta kierrätyskeskuksesta ostettu käytetty Oraksen perushana valutti vesiä minne sattui. Putkimies teki hommansa ja poistui, jonka jälkeen puoliso ja appiukko poistuivat rautakauppaan ja palasivat mukanaan säkillinen tiivistysmateriaalia ynnä muita putkinakaleita. Tällä hetkellä ongelmana taitaa olla enää valurauta-altaiden viemäreiden tiivistäminen, mutta huomiselle aikataulutettu hamppua ja kittiä -ostosretki tuonee ratkaisun tähänkin pulmaan.

Sinänsä surkeaa, että suunnilleen ainoa uutena rautakaupasta ostettu asia pyykkituvassa, eli Oskarin oksa, onnistui olemaan viallinen: paketista puuttuu kokonaan toinen kiinnitysholkki. Kun otetaan huomioon, että uusi, kallis ja olevinaan laadukas astianpesukoneemme on edelleen korjaamolla ja odottaa varaosaa jo ennen ensimmäistäkään kunnon käyttökertaa, on ehkä todettava että ei se tavaran pakasta vedettävyyskään vielä välttämättä mitään takaa.

No, emme jää moista murehtimaan vaan iloitsemme jo valmiina olevasta. Tässä vielä esimerkki putkimiehemme työnäytöksestä:



Tässä taas esimerkki kellarin katossa vielä roikkuvasta putkihärdellistä, josta on purettu jo ainakin puolet. Loput lähtevät sen varsinaisen putkiremontin yhteydessä:



Tuossa putkihässäkässä on jotain vastaavaa käsityöläisyyden makua kuin siinä vanhan täkin hyödyntämisessä keittiön viemärin eristeenä, sanoisin. Joka tapauksessa itse arvostan enemmän tuota ensin esitellyn valokuvan mukaista putkimiestoimintaa...

Kunhan tuo tiiviste-episodi on valmistunut, on jäljellä enää mukavia töitä. Kellarin lattia pitää kuurata puhtaaksi ja pyyhkiä ovista kalkkimaaliroiskeet. Sitten voikin jo melkein ruveta ripustelemaan verhoja ja levittelemään mattoja ja sijoittelemaan paikoilleen muita sisustuksellisia elementtejä. Kellarin vessan näkösuojaksi pitää vielä rakentaa paneelista jonkinlainen sermi tai seinäke, ja kellarin ovista puuttuvat listat. Maalaushommia on ovien ja yhden kaapin osalta vielä tehtävä kesemmällä, kun maaleja voi poistaa ulkotiloissa, ja jakotukin ympärille on askarreltava jonkinlainen komero, kaappi tai kotelo. Ja ja ja.

Mutta kuten sanottua, ne ovat niitä mukavia töitä. Loppusuoran viimeistelyjä ja hifistelyjä, siistiä sisähommaa ja mukavaa pintaremonttia. Hyvä että joskus sitäkin.