Puulämmitystä

Perjantai-ilta, kello 22.10. Laskeudun kellarin portaat pyykkitupaan tarkoituksenani hakea kuivat pyykit kuivurista ja siirtää märät pyykit sinne pesukoneesta. Sytytän valot pyykkitupaan, pesukone vilkuttaa vikailmoitusvaloa ja kuivuri on kokonaan pimeänä. Lisäksi jostain kuuluu piipitystä, jonka paikallistan pian kantautuvaksi pannuhuo... eikun teknisestä tilasta.

Huhuilin puolison paikalle. Hän totesi, että maalämpöpumppuun ei tule virtaa. Hetken ajan räpsyttelimme kellarin uutta sähkökaappia ja tuijottelimme toisiamme sekä kokonaan mykistynyttä pyykinpesuarsenaaliamme. Taustaksi kerrottakoon, että uusi astianpesukoneemme kannettiin perjantaina huoltofirman autoon - se ei toiminut, eli pyörittänyt ohjelmia, eikä huoltomies keksinyt paikan päällä missä vika. Näimme sielumme silmin, kun uusia hienoja kodinkoneitamme rahdataan yksi toisensa jälkeen pajalle ja lopulta jäljellä on vain...no, äitiltä saatu pyykkilauta.

Insinööri jäi kellariin pähkäilemään, humanisti kiipesi vartioimaan lapsen unta yläkertaan. Ja keksi kiivetessään, että alakerran sähkötauluhan on yhteydessä yläkertaan, joten mahdollinen yläkerrassa tapahtunut sulakkeen kyrvähtäminen voisi aiheuttaa moisen sähkövehjekuoleman kellarissa. Ja katso, yksi alakertasulake (se, missä lukee "sirkkeli") olikin palanut. Vaihdoimme sen, ei vaikutusta lopputulokseen.

Minä menin lopulta nukkumaan, puoliso jäi lämmittämään keittiön puuhellaa. Mitäpä sitä muutakaan olisi voinut, perjantai-iltana.

Lauantaina keskustelimme puhelimitse sekä kuopiolaisen maalämpömpumppukorjauspäivystäjän että oman sähkömiehemme kanssa. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata. Meille oli tulossa ystäviä kylään ja mietimme ensin, että pitääkö suomalais-amerikkalainen saunailta perua kokonaan - sitten totesimme, että hätä ei ole tämän näköinen. Kiitos puulämmityksen ja koko päivän helottaneen auringon torpassa oli 25 astetta lämmintä, sauna lämpisi puilla ja kuumaa vettä sekä peseytymiseen että astioiden tiskaamiseen saatiin Porin Mainiosta.

Viime yönä oli pakkasta, ja makuuhuoneessa talon pohjoispuolella oli aamulla kieltämättä vähän viileää. 160-senttiseen sänkyyn saman peiton alle öisin sulloutuva perheemme ei siitä varsinaisesti hätkähtänyt, ja keittiössä ja olohuoneessa oli aamullakin yli 20 asteen lämpötila. Yllättävän hyvin kestää hatara purumökkimme siis lämpimänä ilman varsinaista lämmitystä kaikissa huoneissa, se on tämän kokemuksen perusteella todettava.

Ja loppu hyvin, kaikki hyvin: Naapurin sähköammattilainen sattui kävelemään ohi kun puoliso oli tyttären kanssa aamupäivällä pihalla, ja saapui hetken kuluttua tarkistamaan tilannetta. Kävi ilmi, että maalämpöpumpulle menevistä kolmesta vaiheesta yksi oli kuin olikin pimeänä, eli toinenkin sulake oli palanut mutta sulakkeen nalli oli jäänyt jököttämään salakavalasti paikoilleen. Sinänsä mielenkiintoista, että sekä ammattilaisen että puolison sähkökynällä tekemän testin perusteella virtaa kuitenkin meni pumpulle - opin tänään, että sähkömiesslangilla sähkö jättää "hajun" joka voi hämätä noita heppoisempia mittalaitteita. Vika todettiin lopulta jollain järeämmällä mittarilla, sulake vaihdettiin ja niin oli taas torpassa sekä lämpöä että lämmintä käyttövettä.

Palkkioksi sunnuntaityöstä naapurimme kuittasi keskikokoisen hirvipaistin. Se, joka väittää, että yhteisöllisyys on kuollut, ei ole vieraillut meidän kadulla.