sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Selkävoitto

Saunaremontin tuoksinnasta muistan tämän vaiheen. Vaikka en olekaan se varsinainen remonttityöläinen, tulee minusta ihan selvästi jossakin vaiheessa vastaan se kohta, kun remontin selkä taittuu ja ruvetaan laskettelemaan alamäkeä kohti maalia. Hommaa on vielä vaikka muille jakaa ja tehtävälista pitkä kuin nälkävuosi, mutta jostain sen vaan tietää, että pahin on jo takana päin.

Pyykkituvan osalta olemme saavuttaneet tämän onnellisen vaiheen. Huomasin sen tänään, kun kävin kellarissa tapaamassa puolisoa. Ulkona paistoi aurinko, pyykkituvassa oli valoisaa, maapohjakellarista ei ollut jäljellä kuin haalea muisto. Puoliso oli kantanut vintistä kellariin pyykkituvan valmiiksi maalatut yläkaapit ja mallasi seinälle 60-lukulaista lamppua.



Joitakin tunteja myöhemmin, Nasun iskuporakoneen ja naapurin suosiollisella avustuksella, seinään oli saatu reikä jos toinenkin (säästöbetoni jälleen - kiven kohdalle osuminen on perin haastava juttu kun pitäisi reijittää kellarin seinää tai sokkelia) ja kaapit olivat omilla paikoillaan.



Lattialla seistä nököttää perinnemielessä perin juurin epäortodoksinen ratkaisu - vanha halkolaatikko, josta tulee pyykkitupaan likapyykkien säilytyspaikka. Tämä ratkaisu edustaa ehkä jonkin verran sitä ideologiaa, jossa revitään talosta vanhat puiset ovet irti, laitetaan tilalle uudet (mielellään mdf:stä) ja tehdään niistä vanhoista sängynpäätyjä ynnä muita koristeita. Mutta kun meillä sattui olemaan ylimääräinen halkolaatikko, ja tuo likapyykkikori-idea tuntui käytännössä toimivalta, niin sellainen tuonne pyykkitupaan nyt sitten tulee, noiden seinäkaappien alle.

Kulmaan tulee siis L:n mallinen taso, jonka alle sovitellaan tuo halkolaatikko-pyykkikori sekä joitakin muita säilytysratkaisuja, joista lisää sitten kun ne valmistuvat. Minusta nuo kaapit istuvat tuohon tilaan ihan hyvin, ainakaan ne eivät näytä siltä Googlen kuvahaun tulokselta hakusanalla "kodinhoitohuone". Ja vaikka 50-luvulla ei kodinhoitohuoneita tunnettukaan niin en silti koe, että tuhoaisimme talosta jotakin alkuperäistä rakentamalla tuon pyykkituvan kellariin, saati että maapohjakellarista luopuminen olisi jotenkin meiltä tai tulevilta sukupolvilta pois.

Jos ei oteta lukuun sitä myyrää, joka piti majaansa kellarissa. Hänen kannaltaan kellarin hyödyntäminen tulevien ja olevien sukupolvien tarpeisiin lienee vaikeutunut muutoksen myötä oleellisesti.

4 kommenttia:

  1. Hyvältähän tuo näyttää. :) Olen mielenkiinnolla seuraillut etenkin tätä pyykkitupa-postailua, haaveena kun olisi joskus pidemmällä aikavälillä tehdä meille tuonne synkkän ja pimeänpuoleisen kellariin jonkinmoinen pyykkitupasysteemi.

    VastaaPoista
  2. Voi hitsi kun on hyvä seurata näitä teidän juttuja, kun itsellä ei ole tuon vuosikymmenen taloa, mutta tekisi mieli toteuttaa kaikki nuo ihanat asiat!

    Meillä oli mummolassa tuollainen halkolaatikko ja kun meillä nyt mietittiin miten kodinhoitohuoneen pyykkishow järjestetään, kävi mielessä, että tuollainen halkolaatikko "upotetaan" seinään, jolloin kaappiosa jäisi varaston puolelle ja itse ovi aukeaisi kodinhoitohuoneen puolelle.

    Ehkä vielä toteutamme sen, ehkä emme.. Mutta toimivalta pyykkikorilta se laatikko minustakin vaikuttaa! :)

    VastaaPoista
  3. Vanhaa ei kertakaikkiaan saa uutena... Halkolaatikkoa toivoin meidän likapyykeillemme, mutta puhelimessa tilattu kodinhoitohuoneen kalusto (juu tiedän, mies haluaisi sen nyt jo vaihtoon...) ei ole kyllä halkolaatikkoa nähnytkään. Ei ymmärtänyt puusepänliike vaikka kuinka yritin selittää. Nyt ei ole likapyykeille kunnon paikkaa, vaan paikka, jonka kaapin sisusta täytyy kokonaan miettiä uudestaan. Onnea teille halkolaatikosta, taatusti toimii hyvin!

    VastaaPoista
  4. Hienolta näyttää, ja mainio idea tuo halkolaatikoiden käyttö likapyykin lajitteluun. Lainaisin ideaa oitis, jos sellainen sopisi meidän kodinhoitohuoneeseen - jota kuvaavammin myös pesukonekomeroksi tituleerataan. :-)

    t. A13

    VastaaPoista