Varoitus: Tämä on sikäli tyhmä blogiteksti, että tekstin kohteena oleva asunnonmyynti-ilmoitus katoaa netistä jonkin ajan kuluttua eikä myöhemmin blogin ääreen eksynyt lukija pysty siten itsenäisesti arvioimaan ko. kohdetta ja sen markkinointipuhetta.
Lisäksi tämä teksti sisältää runsaasti arroganttia ja ylenkatsovaa rakennusperintösniiduilua. Mutta senhän te jo varmasti arvasittekin.
Satuin ihan sattumalta törmäämään tänään omakotitalon myynti-ilmoitukseen Mikkelin Anttolassa. Ilmoitus on tässä, niin kauan kun se nyt netissä pysyttelee. Linkin takana on rivi kuvia talosta, joka myyntipuheen mukaan on korjattu "huolellisesti ja perinteitä arvostaen", ja lisäksi remontit kehutaan tehdyn "talon tyyliin sopivasti hyvällä maulla". Kyseessä on vuonna 1950 valmistunut, jälleenrakennuskauden hirsirunkoinen omakotitalo.
Katselimme äsken talon kuvia kohtuullisen pöyristyneinä. Pääkuvassa näkyy kylläkin ihan 50-lukulaisen värinen, vaaleanruskea talo. Siinä on selvästi 80-luvulla vaihdetut, sellaisella kapealla tuuletusikkunalla varustetut ikkunat, joista tulee mieleen öljykriisi ja totaalinen kunnostamismahdottomuus ja jotka eivät mitenkään vastaa puitejaoltaan tai ulkoasultaan oikeita 50-luvun ikkunoita. Taloon on vaihdettu ulkoverhous ja tehty siitä ah niin muodikas kenttälaudoitus, eli yläosassa paneelit kulkevat pystyssä vasten vaakasuoraa alaosan paneelointia. Tämä nykyajan pakettitaloista tuttu ratkaisu ei mitenkään istu rintamamiestalon kylkeen. Katto on joko musta tai tummanruskea profiilipelti - varmaan ihan kätsy ja kätevä, mutta perinnemielessä totaalisen väärä valinta sekä materiaalin että värin osalta. Talon kuistista on ilmeisesti yritetty tehdä 2000-lukulainen lasitettu parveke ja oveksi on vaihdettu Dallas- ja Dynastia-fanin suuri suosikki, kartanomallinen valkoinen ulko-ovi. Talon kylkeen on ruuvattu kiva kasaripallovalaisin.
Sisätiloista on kaadettu kaikki seinät jotta on päästy näpsäkästi eroon rintamamiestalolle tyypillisestä huonejaosta. Pinnat tuovat mieleeni kotoisan ailahduksen - nuo kaikki sisäkuvat puolipaneeleineen ja mäntypaneeloituine kattoineen olisi voitu ottaa meidän äidin vuonna 1981 valmistuneesta käkikellotalosta. Vessat ja keittiö edustavat sellaisia vuosikymmeniä kuin 1990 ja 2000. Sisätilat kruunaa "komea vuolukivinen leivinuuni ja puuhella", joka näyttää minusta dieselveturilta eikä ole edes etäistä sukua pönttöuunille, peltikuoriselle puuhellalle tai tiilikuvioidulle kamarin uunille joita jälleenrakennuskaudella rakennettiin.
Niin. Tällaistahan se pääosin on, 50-luvun rakennusperintömme vuonna 2012. Joku on kunnostanut vanhasta mökistä useammalla remonttikierroksella itselleen viihtyisän ja oman makunsa mukaisen sekä remppa-ajankohdan tyylisen kodin. Siinä ei ole mitään rikollista, se on ehkä minun näkökulmastani vähän järjetöntä (kun helpommalla pääsisi rakentamalla uuden talon) ja aika ymmärtämätöntä (kun nuo aikanaan modernit ja varmasti hienot ratkaisut näyttävät nyt, kymmenen tai viisi vuotta myöhemmin kulahtaneilta ja elähtäneiltä kun taas aidosti vanhan säilyttäminen näyttäisi tänä päivänä vain, no, vielä vanhemmalta ja arvokkaammalta).
Sen sijaan on täysin käsittämätöntä, ihan typerää ja myös perin juurin outoa se, miksi kiinteistönvälittäjä on juuri tätä taloa päättänyt ryhtyä markkinoimaan jonain perinneremontoinnin kukkasena! Ei nyt tarvitse olla edes mitenkään erityisesti asiaa harrastava huomatakseen vaikka nuo ikkunat ja niiden väärä vuosikymmen. Luulisi, että välittäjälle olisi tullut vastaan jokunenkin alkuperäiskuntoinen rintsikka, jotta nuo sisätilatkin olisi helposti voinut arvioida kaikkea muuta kuin "talon tyyliin sopiviksi" - ellei se talon tyyli sitten välittäjän mielestä ole 80-luku, jota hieman epäilen, kun se tuskin on tänä päivänä mikään varsinainen myyntivaltti.
Soisin, että kiinteistönvälittäjillä olisi edes sen verran tolkkua ja asiantuntemusta, että myisivät perinneremontoituina ihan oikeasti perinneremontoituja taloja ja valitsisivat näille muille ihan muut adjektiivit. Tuossakin on varmasti hyvä ja toimiva koti jollekin sellaiselle, joka tuosta tyylistä tykkää, isot remontit on tehty ja voi vain ruveta asumaan. Perinnehipin näkökulmasta ristiriita myyntipuheen ja itse talon välillä on kuitenkin tolkuttoman iso - jopa niin iso, että päädyin lähettämään välittäjäpoloiselle aiheesta palautetta.
Alan olla sitä mieltä, että kun tämä meidän perinneremonttimme kaikkine neliön muotoisine jakorasioineen joskus valmistuu, lähestyn kaikkia asumis-, sisustus- ja remontointiaiheisia aviiseja ja anelen niitä kirjoittamaan talostamme jutun. Kanteen voisi laittaa jotakin tyyliin "Aikuisten Oikeasti Vanhaa Kunnioittaen Remontoitu Rintamamiestalo".
Vaan eivät ne ehkä julkaisisi tuollaista - sen verran markkinatalousmeininki noilla lehdillä tuntuu olevan, että ellei rautakauppaketjua saa jutussa mainittua päätavarantoimittajana, jäävät jutut kirjoittamatta.
Ei muuten meinaa saada kommentteja laitettua tähän blogiin, kannattaa ehkä laittaa asetus niin, että kommenttilaatikko aukeaa omaan ikkunaansa, pitäisi ainakin toimia paremmin niin.
VastaaPoistaMutta asiasta... mä manaan samaa asiaa monesti, eikä tämä esimerkki ole edes pahimmasta päästä. Joskus naurattaa (ja ketuttaa) kun ennen sotia rakennettu, on se sitten 50-luvulta tai 1800-luvulta, on kunnostettu perinteitä kunnioittaen, mikä tarkoittaa ilmoituksen mukaan vanhan näköistä laminaattia, alumiini-ikkunoita ristikoilla, vuolukivitakkaa, yläkerran viiston katon alle tehtyä saunaa jne.
Ja kyllä uskon, että teidän rempasta kirjoittaisi joku toimittaja varmasti, joku joka ymmärtää periaatteen... mutta toki ihan joka lehti sitä juttua ei kait ostaisi, mutta kyllä niitäkin on (Maalla ja Kodinrakentaja, niissä ainakin on ollu vähän vastaavia).
Ja kun sä olet hyvä kirjoittamaan, niin sähän voisit jossain vaiheessa itse kirjoittaa jutun teidän remontista Tuumaan, toki se on samanhenkisten lehti, mutta varmasti olisi tilausta:).
Näitä "perinnerakentajia" on juu tullut vastaan ja välillä on tehnyt mieli juosta pää edellä kivijalkaan, kun katselee, miten taloja on raiskattu. Aika monta ihan kamalaksi rempattua rintsikkaa ym. talovanhusta tuli katsastettua, kun etsimme kotia.
VastaaPoistaMinä voisin kyllä kuvitella, että varmasti löytyisi jostain sisustuslehdestä tms. intoa julkaista juttua teidän talostanne. Maalaisunelmassakin kun on jonkun kerran ollut ihan oikeasti pieteetillä ja vanhoja menetelmiä käyttäen rempattuja taloja. Mutta sitten taas joku Meidän talo... Pariin otteeseen on tehnyt mieli riuhtoa hiukset päästä, kun on niitä remonttijuttuja lukenut.
Jotta tarjoa juttua joko niin, että kirjoitat itse tai sitten, jos tunnet jonkun toimittaja-kuvaaja aisaparin, niin heidän tekemänään. :)
Missä tuossa ilmoituksessa mainitaan nuo sun lainaamat jutut vai onko ilmoitusta kenties muutettu kun ei mun silmään ainakaan satu...? =)
VastaaPoistaKiinteistönvälittäjä vastasi tänään palautteeseen, kiitti siitä ja kertoi muuttaneensa esittelytekstiä paremmin todellisuutta vastaavaksi. Hyvä niin.
VastaaPoistaKirsi, muutin kommenttiasetuksia niin, että kommenttiloota avautuu uuteen ikkunaan. Toimiiko nyt paremmin?
VastaaPoistaParemmin toimii nyt kommentointi:). Piti kans käydä kattomas, miten oli tekstiä muutettu... nyt teksti oli mielestäni hyvä, ja oli korostettu sitä mikä tuossa on hyvää, ainakin siis sellaisen mielestä, joka tuollaisen yleensä ostaa. Näemme pienillä teoilla saa ihmeitä aikaan, ks. välittäjä nimittäin varmasti kiinnittää jatkossa huomioita asioihin, joista hänelle kirjoitit. Nyt vain pikkuhiljaa samaa kommentointia kaikille välittäjille, niin pääsee tästäkin ketutuksen aiheesta;).
VastaaPoistaLuin sen alkuperäisen ja tän korjatun ja katsoin kuvat. Tuo leivin-uuni liesi muistuttaa kovin sitä peltikuorista harmaata uunia, joka oli mummolan runtamamiestalon pirtissä, malli ja väri on sama, pienempi vaan ja pintamateriaali pömpöösi. Muuta rintamamiestalomaisuutta tuosta ilmoituksen talosta ei sitten löydykään. OP
VastaaPoistaOn muuten osattu tässäkin... :/ http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/7084801?guard_id=192103&dop=19
VastaaPoistaIhanaa löytää sun blogi - meitä on siis muitakin! Nämä on hirveitä nämä perinteitä kunnioittaen -remontit. Mikään ei ole alkuperäistä saatikka edes yritystä sinne päin. Meillä on onni asua 1950-luvun talossa, jonka ostimme 1997 alkuperäisiltä rakentajilta. Mitään isompaa ei oltu tehty - eikä kyllä vieläkään. Harva, todella harva ymmärtää tällaista elämää. Ja todella harvoin näkee oikeasti perinteitä kunnioittavia remontteja. Kiitos blogista, tästä sain uuden ystävän!
VastaaPoistaMari