Minusta "Ei menny ihan niinku Strömsössä" on kerrassaan mainio uudissanonta. Arki ja sen hankaluudet ovat tottavie joskus melko kaukana tästä tunnelmasta:
Kuva: Svenska Yle
Ja kuitenkin sanontaan kiteytyy se ajatus, että pyrkimys oli joka tapauksessa johonkin ihan hyvään, kauniiseen ja ylevään. Lopputulos vaan on joskus enemmän tämän kaltainen silloin kun ei olla Strömsössä vaan vaikkapa meidän kellarissa:
(Voisin ihan vaan tuon otoksen perustella ryhtyä rintamamiestalobloggarista muotibloggariksi, sen verran tyrmäävä asukokonaisuus on taas valikoitunut ylle. Mutta kellarissa on kylmä, enkä mahdu enää normaaleihin vaatteisiini - tämä puolustuksen puheenvuorona mainittakoon.)
Ennen tuon kuvan ottamista tapahtui seuraavaa: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Lapsi nukkui. Otimme naapurista lainatun asfalttiliidun ja laskeuduimme itkuhälyttimen kanssa kellariin testaamaan, kuinka jo blogissa esitelty kellarisuunnitelmamme hahmottuisi käytännössä.
Jo aikaisemmin oli saatu oivallus, soitettu palotarkastajalle ja vastaanotettu vahvistus siitä, että eihän se alkuperäinen suunnitelma kellarin nurkkaan tulevan vessan kalusteiden sijoittelusta ole toteuttamiskelpoinen: piipun muuriin ei saa kiinnittää mitään, ja meidän tapauksessamme siihen oli tarkoitus kiinnittää lavuaari ja peili. Kun kiinnitys ei ollut mahdollinen, päätettiin rakentaa vanha kunnon pesukomuutti joka seisoisi omilla jaloillaan ja johon saisi päälle Kainuun korvesta pelastetun emalilavuaarin.
Tähän mennessä kaikki oli siis vielä ihan hyvin. Aloitimme hahmottelun helpoimmasta päästä eli suihkukaapin ja pesukoneen sekä kuivurin sijoittelusta, niiden paikat kun määrää pitkälti vesien ja viemärien lukkoon lyöty ja paikoilleen jo vedetty sijainti. Kas näin:
Niin joo, lienee tarpeetonta mainita, että kellarin lattiaa ei tuossa vaiheessa oltu vielä maalattu.
Sitten siirryimme pähkäilemään tulevaa vessanurkkausta, joka siis tulee olemaan jotakuinkin tällainen plus se puinen komuutti tuohon lavuaarin alle:
Eipä siinä mitään. Oven ja pytyn väliin oli suunniteltu seinä, ja seinän oli tarkoitus kätkeä huussi taakseen myös tuosta ylläolevasta kuvakulmasta niin, että seinä alkaisi muurin nurkasta.
No, kuten "Pipopäinen nainen vessanpöntöllä" -otoksesta käy ilmi, seinän rakentaminen suunniteltuun paikkaan estäisi tehokkaasti kellarin vessan käytön kaikilta yli 150-senttisiltä yksilöiltä - vessanpöntön viemäri on sen verran kaukana seinästä ja pönttö itse vie sen verran paljon tilaa, että vinoonkin sijoitettuna sen ja seinän väliin ei jäisi riittävästi tilaa pöntöllä istujan kintuille. Seinän siirtäminen kauemmas taas kaventaisi kapeaa tilaa entisestään ja vastakkaiselle seinälle suunniteltu iso rosteriallas tasoineen ei mahtuisi paikalleen - jolle taas oli jo vedetty allasta varten vesi ja viemäri.
Greit.
Mietimme tovin ja totesimme, että ehkä ei kannata tehdä mitään lopullisia päätöksiä hätiköiden ja keskellä yötä. Totesimme, että vessanpönttöä ei olisi voinut sijoittaa mihinkään muuallekaan tuossa nurkkauksessa - piipun lenssiin ei olisi saanut mitenkään pöntön viemäriä. Sinänsä huojentavaa, kun ensimmäinen ajatus toki oli, että olisi pitänyt suunnitella vähän huolellisemmin koko hyyskä. Totesimme myös, että seinä kauempana pöntöstä on poissuljettu ratkaisu koska kulkuväylä muuttuisi sen myötä turhan kapeaksi ja tilavaraus ja tarve edellä mainitulle isolle rosterialtaalle olivat jo olemassa.
Tämänhetkinen suunnitelma on se, että vessanpöntön ja oven väliin rakennetaan se seinä, kuten alun perin pitikin. Toinen seinä jätetään rakentamatta, kattoon laitetaan kisko tai tanko, ja siitä roikkumaan laitetaan verho. Häveliäs vessassakävijä voi näin vetää verhon intimiteettinsä suojaksi, mutta tunkea jalkansa verhon alitse. Verhojärjestelmä ei liikaa kavenna tai pienennä kellaritilaa vaan on kevyt ja ilmava. Ja totta puhuen tuota kellarin vessaa tuskin kauheasti käytetään niin, että kellarissa on runsaasti muita kuin oman perheen jäseniä. (Tämä voi tulla järkytyksenä varsinkin lapsettomille lukijoille, mutta ainakin meidän perheessämme eletään tätä nykyä aikoja, joina vessassa käyminen ovi suljettuna on mahdotonta oven takaa kuuluvan voimakkaan protestoinnin tai vaarallisen hiljaisuuden (nytsekiipesilipastonpäälletaisohvanselkänojalle) vuoksi.
Minulla on kangas, joka sopisi ainakin väreiltään ja kuvioltaan tähän tarkoitukseen:
Toki muitakin vaihtoehtoja olisi, esimerkiksi Teho-pönttö (siis se sellainen ylhäällä olevalla vesisäiliöllä varustettu), mutta eipä taideta ruveta kikkailemaan. Luulen, että tuo verhojärjestelmä on ihan toimiva ja kätevä ja jos ei ole, niin mietitään sitten jotain muuta.
Sitäpaitsi söpö ruutukangas on melkein niinku Strömsötä.
Ihan kuin meidän kodinhoitohuoneesta :D
VastaaPoistaWc-pöntölle ainut sopiva paikka oli heti oven vieressä. Suunniteltiin seinää, ei tilaa, sitten sermiä. Ei pysy paikoillaan. Lopuksi ajateltiin että laitetaan siihen verho. Käytäntö osoitti, ettei verholle ole tarvetta. Sadasta hädästä tuolle pöntölle tehdään kaksi ja silloinkin saa oven kiinni, ja rauha on taattu kunhan kukaan ei humpsahda sisään ulko-ovesta. Ja niin ei ole vielä kertaakaan käynyt. Joten ei huolta, pöntön paikka on ihan hyvä!
Miettikää nyt vielä kuitenkin sitä yläsäiliövessanpyttyä, sehän istuisi talon aikakauteen vähintään yhtä hyvin kuin tilaankin :-)
VastaaPoistat. A13, joka muistelee nostalgisena koulun yläsäiliöivessoja, joiden vetosysteemi oli katkennut, niin että vessan vetääkseen piti kiivetä pytyn kannelle seisomaan :-)
Minulla on ollut yhdessä koirankoppiyksiössä Helsingissä sellainen yläsäiliömalli, jossa koko säiliö oli kätketty vessan yläpuolelle rakennettuun komeroon ja vessan katosta tuli alas pelkkä ketju ja puupalikka. Se oli hauska, kieltämättä. Herätti vieraissa hämmennystä. Silloin vielä ihan vaan pelkkä kaveri-Panu ei mahtunut sinne vessaan kunnolla sisälle... ah, nostalgiaa täälläkin. Mutta kyllä me varmaan pidetään tuo Pekka Huhdan kotiinkuljettama Ido-59 - harvoin sitä gurut vessanpönttöjä kotiovelle tuo :D
VastaaPoistaKatja, kiitos vinkistä, kävin lukemassa tarkemmin kaikki kodinkonepostaukset :)
VastaaPoista