Asioiden edelle

Kellarissa ei nyt vielä oikein millään mittarilla ole valmista, ei vielä aikoihin. Mutta sähkömies on käynyt omat hommansa hoitamassa ja putkimies tulee huomenna ja jatkanee ensi viikolla, eli voiton puolella etenemme hitaasti ja varmasti kohti maalia. Nyt voi siis jo hieman uumoilla tulevaa.

Kellariin siirtyvät ensimmäisinä siis pyykkäys ja suihkuttelu. Samalla sekunnilla suihkupömpelistä pistetään vedet poikki ja puretaan pömpelin putkihässäkkä kellarin nurkasta. Sitten ajattelin käyttää pömpeliä vaatehuoneena.

Koska meillä ei ole edelleenkään tiskikonetta ja keittiö on muutenkin lievästi askeettinen, soisin remontin loikkaavan lähitulevaisuudessa ensimmäiseen asuinkerrokseen. Viime aikoina olen alkanut myös haaveilla pyllynpesuoperaatiota helpottavasta vessan lavuaarista - se on se sama lavuaari mikä vessassa nytkin, mutta nykyisen polvenkorkeuden sijasta se voisi sijaita parikymmentä senttiä korkeammalla. Säästyisi selkä, kun pestäviä pyllyjä on tulossa kohta yksi lisää ja ensimmäinen pyllykin painaa jo yli 11 kiloa.

Järkevää olisi ehkä edetä hommassa niin, että joka tapauksessa tehtävälistalla oleva viemäri- ja käyttövesiputkiremontti suoritettaisiin ensin. Putkimies-Marko sanoi taannoin, että tämä ei olisi mikään ihan mahdoton operaatio - ei meillä ole kuin yksi viemäri, joka kuskaa vedet vessoista ja molemmista keittiöistä. Vesiputket kulkevat näkyvillä samassa vessan nurkassa viemärin kanssa, ja keittiöön ne menevät vessojen seinien läpi. Putkiremppa edellyttäisi siis osapuilleen vain vessojen lattioiden purkamista. Samalla voisi ennallistaa alakerran huussin - maalata pinkopahvit, skrabata ja maalata uudelleen ovi- ja lattialistat, tehdä uuden lattian, nostaa lavuaarin yläilmoihin, asentaa yhden tai kaksi pistorasiaa - ja mahdollisesti vaihtaa pöntön.

En tiedä, suhtaudun nykyiseen vessanpyttyyn ristiriitaisesti. Sekin on polvenkorkuinen ja lisäksi aika pinttynyt vuosien, höm, patinasta. En edes tykkää kauheasti sen muotokielestä. Mutta uudet vessanpytyt ovat rumia ja ennen muuta jotenkin halvan ja heppoisen oloisia. Ehkä sen tilalle täytyy hankkia samanlainen Ido-59 joka kellariakin kohta koristaa?

Yläkerran ihana retrovessa räikeän vihreine seinineen voisi pysyä sellaisenaan, muistona ajasta jolloin muotitietoisimpien tyttärien mielestä mikään ei saanut olla ainakaan ruskeaa...:)

Sitten voisi siirtyä keittiön pariin. Siellä pitää irrottaa muovimatto lattiasta ja joko hioa ja maalata alla oleva lautalattia tai tehdä uusi - en osaa sanoa, kun en tiedä, missä kunnossa alkuperäinen lattia on. Seinät ja laipio on maalattava, kaapit asennettava paikoilleen, osa alakaapeista vielä rakenneltava ja isona projektina tehtävä kokonaan uusi alakaappi lavuaarille ja tiskikoneelle. Toinen iso homma on liesituuletinoperaatio, sitä en jaksa nyt ajatella.

Mutta ennen kuin keittiötä voi ruveta remontoimaan, on remontoitava yläkertaan toimiva kyökki. Nyt se on varustetasoltaan suunnilleen tällainen:



Minä olen päättänyt, että talon alkuperäisosat eli nykyiset alakerran keittiön kuivaus- ja allaskaappi siirtyvät yläkertaan. Puoliso vastustaa - hän ei pidä niistä. Aion joka tapauksessa voittaa väittelyn, eikä meillä sitä paitsi ole muitakaan keittiön kaappeja yläkertaan sijoitettavaksi. Meillä on myös hieno vanha kaasuhella, jonka olemme ajatelleet sijoittaa yläkertaan. (Suomessa ei ole kovinkaan tavallista käyttää kaasuhelloja, paitsi joissain osissa Helsinkiä. Me olemme asuneet Venäjällä, joten kaasu on tuttu kokkausmetodi.) Tämä lähinnä siksi, että yläkertaan ei saa rajallisen sähköistyksen vuoksi voimavirtaa sähköhellaa varten, laskelmien mukaan pieni induktiolevykään ei ehkä siellä pelittäisi. Sitten meillä olisi yläkerrassa toimiva keittiö ja alakerrassa remontissa oleva keittiö.

Ja tässä kohtaa keksin radikaalin ratkaisun: Muutamme kokonaan yläkertaan. Jätämme kettiöremontin väistämättä aiheuttaman ryönän, pölyn ja kaaoksen alakertaan ja asustamme ylhäällä kaukana kavalasta maailmasta. Remontti olisi poissa silmistä samalla tavalla kuin se on tähänkin asti ollut kellarissa. Elämä jatkuisi normaalina, tosin 42 neliömetrin tilassa, mutta kuitenkin. Minusta tämä on hyvä idea. Vielä radikaalimpaa olisi, jos alakerran keittiön jälkeen jatkaisimme remonttia niine hyvinemme, purkaisimme suihkupömpelin, kuorisimme katon styrox-levyistä ja tapetoisimme seinien karvatapetit peittoon jollain vähän viiskytlukulaisemmalla. Lattian huonokuntoisen linoleumin voisi ehkä ottaa pois ja palauttaa olohuoneeseenkin lautalattian. Olohuoneremonttiin saattaisi liittyä myös pönttöuunin muuraus, mikäli se kantavuus- ja hormilaskelmien jälkeen olisi mahdollista. Sekin on pölyistä hommaa, josta olisi lapsiperheen arjen parasta pysytellä turvallisen välimatkan päässä.

Kun keittiö ja olohuone olisivat valmiit, voisi näppärä ja reipas puolisoni vielä rakentaa nurkkakamarin nurkkaan ison vaatekomeron (ovet on jo olemassa) ja sitten voisimme muuttaa yläkerrasta takaisin alakertaan ja ryhtyä asumaan remontoidussa kodissamme. Tadaa, kaikki valmista.

Tosiasiassa tämä vaihe koittaisi ehkä joskus vuoden 2015 tienoilla. Sisätiloja pitäisi remontoida noin, mutta kun talossa on ulkokuorikin. Ensi kesänä on ainakin pakko tehdä kattoremontti, koska siihen on ELY-keskuksen avustusrahaa joka on käytettävä mielellään vuoden 2012 loppuun mennessä, hätätilanteessa toki mahdollista on anoa jatkoaikaa. Käyn parhaillaan neuvotteluja kellarin ikkunat remontoineen puusepän kanssa asuinkerrosten ikkunoiden kunnostuksesta samaisella ELYn avustuksella. Eli jonkun täällä asuvan pitäisi kunnostaa ja maalata karmit, jos pokat tulevat kuntoon maksullisen miehen avulla. ELY-rahaa olisi käytössä myös ulko-ovien kunnostukseen ja autotallin ja vuokralaisen ovi nyt olisi suotavaa kunnostaa omakustanteisestikin koska ne ovat melko rapistuneessa ja energiansäästömielessä perin kelvottomassakin kunnossa.

Niin paljon tekemistä, niin vähän käsipareja kaiken tekemiseen. Mutta joskus on hyvä kuikuilla eteenpäinkin, miettiä järjestyksiä ja suoritettavia toimenpiteitä. Aikaa on varattava myös yllätyksille. Ja kun nämä pohdiskelut kirjaa ylös, niihin voi myöhemmin palata - yleensä todetakseen, että eihän se sitten lopulta mennyt ainakaan niin kuin suunnitelmissa, tai jos meni, vei kuitenkin kolminkertaisen ajan suunniteltuun nähden.

Summa summarum: toistaiseksi on keskityttävä kellariin.