Vessapohdinnoille jatkoa

Kiitos kaikille vessadilemmaan osallistuneille! Remontointi on mahtavaa, kun on näin hyvä tukiryhmä.

Ajattelin, että tuon vähemmän informatiivisen ja ikäkulun vessakuvan lisäksi räpsäisen vielä pari otosta vessan nykytilasta, että on sitten jotain mihin valmista lopputulosta verrata. Samalla kelailen tässä noita jo tulleita ehdotuksia listojen ja muiden värien valintaan.

Se meidän vessan nykytila on siis oikeasti tämä, eikä se vähän muuton jälkeen otettu kuva joka edellisessä vessapostauksessa näkyi.

Minä tykkään tuosta Ebba Masalinin Ruis-koulutaulusta tuon mustan pöntön kanssa. Musta pönttö olisi ehkä esteettisempi ilman tuota juuri itsenäistä vessa-asiointia opiskelevan esikoisen punaista apuvälinettä, mutta tältä se meidän vessa nyt oikeasti näyttää. Keltainen väri seinässä sopii Ruis-tauluun hyvin, mutta haluaisin ehkä itse kuitenkin lopputuloksesta jotain...viileämpää.

Ehkä se harmaaseen vivahtava valkoinen seinä olisi tässä kohtaa siis hyvä valinta.

Punainen naulakko, josta höpötin siinä edellisen vessakirjoituksen kommenteissa, on siis tällainen:

Koukut ovat sieltä samaiselta metsäkämpältä, mistä meidän keittiön kaapit, ja tuo koukkujen kiinnityslauta taitaa olla saunan seinästä purettua alkuperäispaneelia. Väri on Uulan sävy Puolukka.

Ja vähän kornia on, että sillä aikaa kun puoliso teki viime kesänä katon, minä sain aikaiseksi tuon naulakon. Mutta molemmat ovat tarpeellisia, punaisia ja hienoja, ehkä siinä riittävästi meriittejä molemmille.

Tällainen näkymä avautuu pöntöltä käsin:

Nuo oven karmilistat ovat siis ne, joiden väriä tässä olen aprikoinut. Olisihan se kommeeta, jos nekin olisivat punaiset. Semminkin kun sitä maalia on tosiaan vielä tähteellä melkein litran purkki, siitä ei ole maalattu kuin tuo naulakko ja keittiön kaappien vetimet. Tuo kauhea jälkikäteissähköviritelmä on tehty suihkupömpelin sähköistystä varten, ja lähtee vessaremontin myötä mäkeen. Pinkopahvireikien paikkausohjeita olen iltapuhteina opiskellut tuon arven piilottamiseksi...

Samaista listaa on tuossa naulakon alla lattialistana, ja itse asiassa melkein joka paikassa muuallakin meidän talossa missä nyt listaa on yleensä käytetty:

Tuo kaikki kuvassa näkyvä töhkähän ei siis ole suinkaan likaa, vaan patinaa. Se on kuulkaa arvokas asia vanhassa talossa. Joskus toivoisin, että meillä olisi sitä vähemmän, varsinkin kun talossa on erittäin hyvin patinoitunut vauva joka luuhaa päivät pitkät ympäri nurkkia.

Siitä ovilistojen maalaamisesta puolukanpunaiseksi innostuin, samoin siitä, että viemäriputki olisi myös punainen. Jäin kuitenkin miettimään noita lattialistoja lähinnä siksi, että toisella puolella vessaa ei ole lattialistaa vaan tämmöinen kotelo:

Emme tiedä vielä, mitä kotelon sisällä on, mutta luultavasti jotain sellaista joka pitää myös putkirempan jälkeen koteloida piiloon tuolla samalla tavalla. En ole aivan varma, onko tuollainen kotelointi korostamisen arvoinen, eli sikäli olisi ehkä järkevämpi maalata kotelo ja nuo kaksi muuta lattialistaa jollain lattiamattoon sulautuvalla värillä. Olkoonkin, että se tarkoittaisi harmaan maalin ostamista vaikka sitä punaista olisikin jäljellä... ehkä budjetti moisen tuhlailun sallii.

Vessan punaista huomioväriä puoltaa myös se, että meillä on tuommoinen punainen vessan roskiskin. Se on ostettu Moskovan Ikeasta Moskovan kodin vessaan. Siihen ei voi toistaiseksi laittaa roskia, koska se on kumollaan noin sata kertaa päivässä, koska se patinoituneissa nurkissa luuhaava tyyppi on rakastunut palavasti roskikseen ja haluaa leikkiä sillä aina kun vessan ovi vähänkin unohtuu auki.

Että tämmöisessä toiletissa meillä asioidaan.

Joskus aina tuntuu, että voisi kai sitä kirjoittaa nettiin jostain oikeistakin asioista. Maailmantalouden tilasta, rotusyrjinnästä, kodittomista lapsista ja koirista. No, nyt kirjoitan vessoista. Ehkä joskus vielä jostain muusta.