Tämän totesin jo kellarin osalta, nyt se rumuus valtaa alaa myös asuintiloissa.
Sähkömiehemme, tuo hivenen ennalta-arvaamaton mutta silti niin rakastettava hahmo, saapui tämän viikon tiistaina ovellemme vähän kuin faksi muinoin Anneli Jäätteenmäelle. Mikäs siinä, isäntäväki oli vielä pyjamissa ja puurotouhuissa mutta ainahan meille yksi sähkäri mahtuu.
Sähkäri, joka on siis niin tajunnu, oli pyytämättä mutta ei sentään yllätyksenä mittatilaustilannut meille uuden sähkökaapin, joka majoittui tuolla tavalla tuohon keittiön oven päälle.
Mittatilaustyö siksi, että tuo vanha (kohta) muinaismuisto jää tuohon paikoilleen. Kun kerran museoidaan niin museoidaan sitten kunnolla.
Uusi on tietysti susiruma, mutta tulee siihen tuo tuommoinen kansi päälle. Aiomme maalata sen vielä samalla vaaleankeltaisella kuin eteisen seinä, eiköhän tuo sillä maastoudu. Kauempaa eteiskäytävästä näkymä on tällainen:
Ehkä tuon nyt kestää. Siitä ilosta, että voi taas käyttää yhtä aikaa pesukonetta ja kuivuria ja kytkeä MLP:n sähkövastuksenkin päälle.
Huomatkaa kuvassa näkyvä, melko mahtava ovikellomme. Sen muodostaa tuo hopean värinen kello ja sen alapuolella oleva suorakulmion muotoinen kappale, joka kätkee sisäänsä sellaisen vanhan mallisen, ison, litteän pariston. Sellaisen, mitä käytettiin tämän mallisissa taskulampuissa. (Linkki vie Aika Eilinen -nettisivuille, joilla on hauskoja kuvia joista ainakin minulle tulee lapsuus mieleen. Olen niin vanha.)
Muuten hyvä ovikello, mutta se ulkona oleva painike on piilotettu niin hyvään paikkaan että yleensä jokainen ensikertalainen kävijä soittaa saavuttuaan puhelimella "Tuota, olen nyt tässä pihalla ja yritin koputella ovea..." -puhelun. Koputtelu ei kuulu sisälle, koska ulommaisen oven ja sisätilan välissä on vielä tuulikaappi kaksine ovineen. Tiedoksi siis, että jos tulet joskus meillä käymään niin ovikello löytyy oikealta eli saranapuolelta, siitä lyhyemmän henkilön silmän korkeudelta.
Sähkömiehemme, tuo hivenen ennalta-arvaamaton mutta silti niin rakastettava hahmo, saapui tämän viikon tiistaina ovellemme vähän kuin faksi muinoin Anneli Jäätteenmäelle. Mikäs siinä, isäntäväki oli vielä pyjamissa ja puurotouhuissa mutta ainahan meille yksi sähkäri mahtuu.
Sähkäri, joka on siis niin tajunnu, oli pyytämättä mutta ei sentään yllätyksenä mittatilaustilannut meille uuden sähkökaapin, joka majoittui tuolla tavalla tuohon keittiön oven päälle.
Mittatilaustyö siksi, että tuo vanha (kohta) muinaismuisto jää tuohon paikoilleen. Kun kerran museoidaan niin museoidaan sitten kunnolla.
Uusi on tietysti susiruma, mutta tulee siihen tuo tuommoinen kansi päälle. Aiomme maalata sen vielä samalla vaaleankeltaisella kuin eteisen seinä, eiköhän tuo sillä maastoudu. Kauempaa eteiskäytävästä näkymä on tällainen:
Ehkä tuon nyt kestää. Siitä ilosta, että voi taas käyttää yhtä aikaa pesukonetta ja kuivuria ja kytkeä MLP:n sähkövastuksenkin päälle.
Huomatkaa kuvassa näkyvä, melko mahtava ovikellomme. Sen muodostaa tuo hopean värinen kello ja sen alapuolella oleva suorakulmion muotoinen kappale, joka kätkee sisäänsä sellaisen vanhan mallisen, ison, litteän pariston. Sellaisen, mitä käytettiin tämän mallisissa taskulampuissa. (Linkki vie Aika Eilinen -nettisivuille, joilla on hauskoja kuvia joista ainakin minulle tulee lapsuus mieleen. Olen niin vanha.)
Muuten hyvä ovikello, mutta se ulkona oleva painike on piilotettu niin hyvään paikkaan että yleensä jokainen ensikertalainen kävijä soittaa saavuttuaan puhelimella "Tuota, olen nyt tässä pihalla ja yritin koputella ovea..." -puhelun. Koputtelu ei kuulu sisälle, koska ulommaisen oven ja sisätilan välissä on vielä tuulikaappi kaksine ovineen. Tiedoksi siis, että jos tulet joskus meillä käymään niin ovikello löytyy oikealta eli saranapuolelta, siitä lyhyemmän henkilön silmän korkeudelta.
Mikähän siinä muuten onkin, ett ne vanhat sähkötaulut ovat oikeasti kauniita. Meilläkin on täällä ylhäällä taulu, joka ei todellakaan tule poistumaan taloudesta, ever. Se on ihana. Sit taas uudet... Hohhoijakkaa.
VastaaPoistaSitä mä olen miettinyt kovasti, että mitäs sitten kun joskus on pakko repiä nuo vanhat sähköiset pintavedot pois ja korvata ne uudella sähkönkuljetusmateriaalilla. Mistä löytäisi kaunista sellaista...? Kun tarjolla olevat silmin osuneet ovat joko liian moderneja tai sit liiankin vanhantyylisiä. Huokaus.
Meillä kävi kaksi eritahon sähkömiestä. Eka laittoi sitä tavallista rumaa muovijohtoa kaikkialle, mutta toinen laittoi jotain uutta, joka oli sellaista entivanhasemman tyylistä. Näytti siis ihan valkoiselta muovijohdolta, mutta oli taivuteltavaa... siellä oli joku metallikerros sisällä siellä johdossa. Se asettuu samalla lailla seiniä pitkin kuin vanhat metallipintaiset johdot.
PoistaKiitos vinkistä. Pitääkin laittaa toi luontaisetusähkäri tutkimaan asiaa. :)
PoistaMetallijohtoakin saa, kun pyytää etukäteen. Se on vaan hitsisti kalliimpaa. Näin kertoi meidän ystävä, joka on linjamies, mutta laittelee aina koko suvun ja kaveripiirin sähköt.
PoistaMut näin aiheeseen liittyen. Me siirretään kaikki mahdollinen seinien sisään kulkemaan, kerta nyt joudutaan enemmän repimään. Meillä on vanhaa johtoa vielä muutamassa paikassa ja tekisi mieli vetää sillä jotain valejohdotuksia :D Se on nättiä. Pari posliinista rasiaakin löytyy kellarinrapusta ja niiden läpi kulkee koko alakerran sähköt.... En tiedä kestääkö ne pitemmän päälle.
Meillä puoliso on rakastunut erityisesti siihen paksuun, ruskeaan, tervapäällysteiseen johtoon jota on käytetty kellareissa ynnä muissa aputiloissa. Se varsinkin herättää epäilyksiä turvallisuusmielessä pitemmän päälle...
PoistaKyllä minäkin varmaan upottaisin kaiken mahdollisen, paitsi lamppujen johdot, jos pitäisi tehdä jotain sisätilaremonttiakin. Mutta kun meillä ei tarvitse, niin pitää yrittää kikkailla noita uusia piuhoja mahdollisimman vanhan näköisesti. Ei edes siksi, että se itsetarkoituksellinen vanhan näköisyys olisi pakkomielle, vaan siksi, että minä tykkään pinta-asennuksista ja siitä, että valokatkaisijat on olankorkeudella :)
Vanhat sähkökeskukset ovat oikeasti sympaattisia! Meilläkin on sähköremppa juuri meneillään. Saadaan onneksi piilotettua uusi keskus välieteiseen "piiloon". Vanha irroitettiin, koska sen tilalla on oikeastaan ainoa, järkevä paikka naulakolle, mutta talteen se laitetaan. Kauneinta siinä minusta on sulakkeiden alla olevat etiketit, joihin on haparoivalla käsialalla kirjoitettu sulakkeiden takana olevat virrat.
VastaaPoistaMeilläkin on noita kirjoituksia, muun muassa kellarin kolmivaihevirran kohdalla lukee "sirkkeli" :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaMeille taisi joku sähkäri (ettei peräti hän joka sähköt tähän torppaan uusi ja muuten kyllä suhtautui oikein hyvin toiveisiin säilyttää vanha tyyli) väittää viime kesänä, että ainakin jonkun tuollaisen metallivaipallisen retrojohdon valmistus olisi lopetettu... Toisaalta eipä niitä pintavetoja juurikaan tullut sellaisiin paikkoihin joissa sillä olisi ollut merkitystä kokonaisuuden kannalta.
VastaaPoistaItse olen elätellyt ajatusta rakentaa omin pikku kätösin jostain ylijäämäpuutavarasta sellaiset pikkuiset ovelliset kaapit sähkötaulujen peitoksi - meillä kun ei niissä ole edes tuollaista kantta. Koska näppäryys ei ole ihan puuseppätasoa, toivon, että mikä tahansa lopputulos on parempi kuin nuo rumat laatikot seinällä. Onneksi 50-luvun lopun tyyli ei vaadi kovin ihmeellisiä koristeluja...
Meille, joiden aivot toimivat välillä viiveellä olisi hienoa jos kommentteja voisi muokata, mutta korjattakoon nyt tuohon edelliseen vielä se, että sähkärin kertoma retrojohdon saatavuudesta on tietysti toissakesältä jo. Aika kuluu vauhdilla...
PoistaYritän perehtyä asiaan, en tiedä onko tässä Bloggerissa sellaista automaattista valintaa että kirjoittaja pystyy muokkaamaan kommenttiaan. Mutta tsekkaan.
PoistaKuten A13 tuossa alla mainitsee niin kyllä sitä metallivaippajohtoa saa edelleen. Mikä on hyvä, vaikka eihän silläkään se lopputulos ole sataprosenttisen sama. Tarpeeksi lähelle kuitenkin.
Minä kysyin yhdeltä satunnaiselta saunavieraalta lauantaina että mitä tässä eteisessä on muuttunut. Ei se tajunnut, ja todettiin yhdessä että tuo kohta, kun eteiseen on astunut sisälle ja jatkaa siitä keittiöön, on ylipäänsä sellainen että harva tulee vilkuilleeksi siinä ylöspäin :) Mutta on niitä rumia kaappeja ihmiset onnistuneesti myös puukoteloilla piilotelleet, rintamamiestalofoorumilla on ainakin yksi melko tuore keskusteluketjukin aiheesta.
Se muovipintainen, mutta metallisella välivaipalla varustettu ja sen vuoksi paremmin suorana pysyvä johto on edelleen tuotannossa: Draka MPLM sähkänumerot 0405526 (3*1,5) ja 0405546 (5*1,5). Meidän erinomainen sähkömiehemme ilmoitti tosin olevansa hyvin tyytyväinen, että sitä tuli meille vain kuistille, kun sen käsittely kytkettäessä on melko hankalaa :-)
VastaaPoistaSitten kun johdot vielä kiinnittää niillä metallisilla U:n mallisilla hakasilla ja maalaa päälle seinän värillä, niin vanhan talon ilmiasu on täydellinen!
t. A13
Kiitos taas tästä arvokkaasta tiedonjyvästä! Minä nostan tämän seuraavassa sähköjatkokertomuksen osassa ihan postaukseen asti niin ei huku itseltäkään tänne kommenttien joukkoon.
Poista