sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Mikkelin siistein vintti

Tai ehkä koko itäisen Suomen.

Kirjoitin heinäkuussa aiheesta Tavaroiden taikamaailma, kun olimme tyhjentäneet kattoremontin tieltä koko kadunpuoleisen törkyvintin sisukset yläkerran puolelle. Päätin, että tavarat eivät mene takaisin vinttiin ennen kuin ne on läpikäyty ja huolella arkistoitu.

Ja katso, niin myös jostain ihmeen syystä tapahtui. Susannan tavarapostauksen innoittamana esittelen nyt lopputuloksen. Se olisi toki pitänyt tehdä jo aikoja sitten, joten parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ostimme joskus pari vuotta sitten huuto.netin kautta Ristiinasta vinon pinon varastohyllyjä vinttitarkoitusta varten. Ne olivat alun perin palvelleet jonkin pankin arkistohyllyinä, eli ne olivat perin askeettiset mutta sitäkin tukevammat. Lisäksi vinttiprojektin käynnistyessä suoritin internet-perusteista hintavertailua ja päädyin tilaamaan Biltemasta useita kymmeniä muovisia, kannellisia säilytyslaatikoita. Bilteman olivat halvimmat löytämäni. Hintaansa nähden toimivat oikein hyvin. Kansi ei kyllä ole täysin tiivis, mutta meidän vintti ei ole erityisen pölyävää sorttia joten luulen, että tuo kannen antama suoja riittää kyllä tavaroille.

Sivuvinttihän on toiselta reunaltaan matala, joten yhtenä kesäisenä iltana otimme puolison kanssa sirkkelin ja surautimme osan hyllyistä keskeltä kahtia. Niistä tuli täydellisen korkuiset siihen vintin matalaan osaan, ja ne ovat kuitenkin riittävän kapeat jotta niiden ohi pääsee kulkemaan.


Kuten kuvasta näkyy, vintillä on kaikkea, öh, tarpeellista. Ylivoimaisesti suurin osa on tavaroita, joita on säilytetty isovanhempieni vinteillä ja varastoissa, ja joista en raaski luopua. Olen sitä mieltä, että jos lapseni käyvät vaikka kerran vuodessa vintillä kollastamassa laatikon kerrallaan ja löytävät isoisoäitinsä taimitarhoja esittävän valokuvakokoelman tai muistoja matkoilta Neuvostoliittoon, ovat laatikot täyttäneet funktionsa. Jonkun verran siellä on myös leluja, lautapelejä ja muita omia lapsuuteni tavaroita, joita voi ottaa käyttöön sitä mukaa kun tyttäret kasvavat. Ja lisäksi vintillä on toki sellaista tavaraa, jota vinteillä nyt yleensäkin on kätevää säilyttää: Talvikamoja kesällä, kesäkamoja talvella. Yksi iso venäläisen torimyyjän kassillinen paitoja, liivimekkoja ja muita vaatekappaleita, joita ei voi käyttää imetyksen aikana - kohta sekin kassi pitää raahata alakertaan, kuskata imetyspaidat kirpparille ja ottaa taas oma garderobi haltuun. Aika iso osa noista pahvilaatikoista ja vanhoista matkalaukuista on vielä tyhjiä joten pelivaraa on jonkin verran.

Tässä hyllyt vielä toisesta suunnasta ovelle päin. Kuvassa näkyy myös keskisuuri räsymattovarasto vintin oven puoleisessa päässä.


Vintin leveässä päädyssä on kolme korkeaa varastohyllä seinään kiinni ruuvattuna. Kuvan ottohetken jälkeen taisin keventää tuota hyllyä hieman, ettei se muodosta liian tiivistä muovimuuria vintin ja yläkerran huoneen välille.


Toinen vintin päädyn säilytyspaikka on talon mukana meille tullut laveri, jonka päällä säilytetään vieraspatjoja ja paria muuta isompaa tykötarvetta. Laveri ja myös nuo hyllyt ovat siksikin passeleita vinttikalusteita, että niiden alle jää tuuletusrako. Vintin lattialle ei voi turvallisin mielin pinota mitään muoviblokkeja, tuo vintin lattiahan muodostaa osan keskikerroksen yläpohjaa. Lattian virkaa tekevät tuollaiset raakalaudat ja niiden alla on sitten koolaukset ja purueristeet.


Jos jostain olen ylpeä niin siitä, että vintti on edelleen, puolen vuoden jälkeen, yhtä siistissä kunnossa. Eikä sinne ole kulkeutunut mitään muuta rojua, päin vastoin jotain vintillä ollutta on otettu käyttöön, kuten tyttärelle syntymäpäivälahjksi kesällä löydetty ja joulukuisiin syntymäpäiviin asti vintillä varastoitu nukkekoti. Joulukoristeet oli helppo poimia käyttöön omasta kohdastaan hyllyä, samoin talvikengät vaihtaa kesäkenkiin säilytyspaikkaansa, vanhaan, risaan matkalaukkuun.

Vintti toimii. Se on siisti, järjestyksessä ja melkein kaikista tavaroista voin sanoa, että ne ovat olemassaolonsa oikeuttaneet.

Valitettavasti samaa ei voi sanoa asuintiloistamme, mutta olen toiveikas: Jos onnistuin vintin suhteen, voin onnistua muissakin kohteissa kunhan tämä "remonttia odotellessa" -sisustustyyli väistyy.

Kun nyt vintissä ollaan niin laitanpa loppuun pari kuvaa yläkerrasta. Yläkerran iso huone on toiminut meillä maalaamona melkein koko sen ajan kun olemme talossa asuneet. Kun kävi selväksi, että vintin tavarat on kannettava sinne pakoon lautojen välistä karisevaa huopakaton purkumuhjua, piti maalaamo siivota. Kun tavarat oli sortteeraamisen jälkeen kannettu takaisin vintin puolelle, minä ihan hämmästyin. Näin hieno huone meillä on yläkerrassa!


Huoneen lisäksi yläkerrassa on siis vielä keittiö, joka toimii tällä hetkellä mummojen, kummien ja muiden satunnaisten matkailijoiden majoituspaikkana. Minusta siellä on feng shuit kohdallaan, ja vieraatkin kertovat yleensä nukkuneensa hyvin.


Tuonne meidän on tarkoitus muuttaa sitten kun alamme tätä keskimmäistä kerrosta remontoimaan. Mutta sitä ennen makuukammari-keittiöstä pitää tehdä ihan oikea keittiö. Siitä lisää tuonnempana. 

6 kommenttia:

  1. Auts, onpa siisti vintti! Minä olen viettänyt tämän päivän meidän vintissä, ja käynyt välillä tässä koneen äärellä lämmittelemässä. Vaikka olenkin saanut aika paljon järjestettyä, on tekemistä vielä ihan hirveästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla meni tuon vintin siivoamiseen varmasti kuukausi, ja se kuukausikin oli mahdollinen vain siksi, että apuna oli mummoja ja kummeja, lähinnä lastenhoitohommissa tosin... Mutta kun aloittaa, on siitä sitten jotenkin innostavaa jatkaa.

      Esitelmöin tuon vintin valmistuttua kaikille, jotka vain osuivat kuunteluetäisyydelle, että tällainen ihminen minä OIKEASTI olen. Tavarani ovat järjestyksessä, säntillisesti ja luokiteltuina. Herää sitten vain kysymys, että miksi varsinaiset asuintilani muistuttavat hävityksen kauhistusta...

      Poista
  2. Asuintilojen hävityksen kauhistusta voit aina puolustella miehellä ja lapsilla, niinhän äidit tekevät, tai ainakin meidän äiti. ´(No, asuu yksin nyt ja sama hajotus...) Mulla on sellainen tilanne, että tavaraa on karsittu niin, ettei vinttejä ja varastoja edes tarvita, jos asunnossa on normikaapistot: suurin osa tavaroistani liene kirjoja ja lapsuusmuistoja. Olen tyytyväinen. Tähän siivousrumbaan meni pari vuotta, joskin pari kirjaa pitää vielä hävittää, jahka ne ne löydän muuttolaatikoista (olen muuttamassa, taas) OP

    VastaaPoista
  3. Kunpa olisikin tuollainen vintti :( Mulla on kyllä puolen talon kokoinen avovintti sekä yksi pikkuvintti, mutta niissä ei ensinnäkään ole lattiaa; siis lattiana on eristeet (roskaa/multaa/purua/olkea/sanomalehteä) ja kun miettii miten siellä on 100 vuotta temmeltänyt hiiret ja muut, niin ei kyllä tee mieli laittaa sinne tavaraa edes muovilaatikoissa :P
    Ja rupeapa lankuttamaan tuollaista alaa lattialankuilla-kalliiksi tulee.

    VastaaPoista
  4. En ehkä kestä. Teillä on siistimpää vintissä kuin meillä olkkarissa... :)

    VastaaPoista
  5. En jostain syystä saa kommentoitua tähän postaukseen noihin kommentteihin joten tässä yhteisvastaus:

    OP, näkisit vaan miten paljon minä niitä syytän ;) Ainoa ongelma on se, että Panulla on oikeasti ehkä 7% kaikesta siitä tavaramäärästä mitä minulla... ja lasten tavaroista ei voi oikein syyttää kuin itseään. Kirppispöytä on varattu joten toivon pääseväni taas ainakin osasta romuja eroon.

    Maija, nuo käyttöön koskaan ottamattomat avovintit ei tosiaan ole varmaan ideaaleja oikein minkään säilytykseen. Meidän vintti oli siisti, tyhjä ja puhdas kun talo ostettiin ja nyt sen kattoremppahomman jälkeen vielä putsasin sen kunnolla. Se on kyllä tosi hyvä olemassa, ei tulisi mieleenkään ottaa sitä käyttöön asuintiloina.

    Ja Norppa, en siis todellakaan kestä itsekään sitä, että meillä on siistimpää vintissä kuin MEILLÄ olkkarissa...!

    VastaaPoista