Älä osta mitään (ainakaan kaupasta)

Olemme vähän vahingossa onnistuneet luomaan kellariin lapsiperhe-elämän kannalta varsin onnistuneet olosuhteet. Kellarin pyykkitupaan on nimittäin käynti myös autotallin kautta, ja autotallista taas on ovi pihalle.

Kun sataa vettä tai on muuten vaan kuraista, voi päälakea myöten rapaiset tenavat siis ohjata tätä vaihtoehtoista reittiä pyykkitupaan. Varsinainen pääsisäänkäynti säästyy pahemmilta hiekoilta ja mudilta, ja kuravaatteilla ja kumppareilla on pyykkituvassa tilaa kuivua kenenkään niistä häiriintymättä.

(Matto puuttuu koska oli pesulassa. Tulikin sieltä, muttei ole vielä ennättänyt takaisin paikoilleen. Kuivumassa lasten kuravaatteiden sijasta allekirjoittaneen kurahousut, kaksi pyyhettä, kirpputorilta ostetut pitsiverhot tulevaan kellarinikkunakäyttöön ja esikoisen kelluttava uimapuku. Kaaapin ovi ei pysy kiinni, jonkun pitäisi säätää saranoita. Kukaan ei muista tai ennätä tai jaksa. Oi voi.)

Tässä vahingossa luodussa kellarin kuraeteinen -toiminnossa on ollut yksi ikävä puoli. Tämä on se ovi, josta mennään autotalliin, ja sen edessä on tuollainen älyttömän hyvä, tiheänukkainen kuramatto jonka merkkiä en nyt muista mutta jollaisia myydään ainakin täällä K-raudassa, eri kokoja ja värejä:

(Ovi on edelleen shabby chic -kuosissaan. Se tuossa vanhassa postauksessa esitelty ovi on tuolla tummanruskean oven takana autotallin puolella koska lämmitetyn pyykkituvan ja melkein lämmittämättömän autotallin välissä on tuplaovet. Tummanruskeakin pitäisi skrabata puhtaaksi ja maalata uudestaan. Karmilistatkin puuttuvat. Oi voi.)

Ja tuo ylempi "valikoituja tekstiilejä roikkuu Oskarin oksassa" -kuva on siis otettu kuvajaan seisoessa tuon oven edustalla. Vaikka kuramatto olisi miten tehokas, on huoneen toisessa ääripäässä oleva kuravaatteiden kuivatusnaulakko väkisin johtanut tilanteisiin, joissa puolet vaatteissa olevasta kurasta on riisuuntumisoperaation jälkeen levittynyt pitkin pyykkitupaa.

Jossa käydään suihkussa, ja jossa ei ole siksi kivaa lompsia jos lattialla on tuuman kerros soraa ja singeliä.

No, olimme tässä eräänä iltana koko perheen voimin paikallisessa automarketissa suorittamassa tieteellistä koetta eli testaamassa ihmishermojen äärimmäiseen kiristymiseen johtavia parametreja. Nappasin sieltä mukaan hyväksi havaitun Oskarin oksan ja totesin puolisolle, että tämän voi ripustaa siihen pyykkituvan nurkkaan, mihin piti tehdä jakotukin päälle jonkinmoinen komero mutta mihin tuskin ainakaan lasten kurahousuvuosina minkäänlaista komeroa tullaan rakentamaan. Nurkka on siis tuon autotalliin menevän oven vastapäätä, joten kuramatolta käsin voisi nostella vermeet oksalle kuivumaan.

Vähän häviäjän ratkaisu esteettisesti, mutta Oskarin oksat ovat kaikin puolin ihan toimivia kapineita. Ja kotimaisia.

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Notkuin taas eräänä iltana huuto.netissä selaamassa kaikenlaista "vanha" -alkuista, kun törmäsin kohteeseen nimeltä "hauska vanha naulakko". Se olikin tottavie niin hauska, että huusin sen oitis itselleni ja se saapui viime viikolla supernopean Matkahuoltokyydin toimesta ja on nyt jo paikallaan. Ta-daa:

(Näkymään jäänyt jakotukkikin on kyllä kiistatta esteettinen häviäjän ratkaisu. Lisäksi seinässä oleva reikä pitäisi paikata ja pyykkituvan lattia maalata uudestaan. Ja pestä pannuhuoneen palo-ovesta muinaiset kalkkimaaliroiskeet. Oi voi.)

Mutta naulakko! Se on kirjaimellisesti hauska ja sopii meidän pyykkitupaan kuin nenä päähän.

Naulakon olisi voinut kiinnittää joko kattoon tai lattiaan. Lattiaan kiinnitettynä se on lapsille sopivalla korkeudella

Ja nyt siihen voi syksyn tullen ripustella vaikka miten ison määrän haalareita, tumppuja, pipoja ja kumppareita kuivumaan. Hirmu kätevää ja käytännöllistä. Ja myös siivoustiimi kiittää, kun kurat pysyvät paremmin uloskäynnin ympäristössä.

Mitä tästä opimme. Ei kannata ostaa ikinä mitään uutta kaupasta, kun jostain muualta löytyy kuitenkin paljon sopivampi, vanha kapine. Yritämme muistaa tämän jatkossakin, tarpeeton Oskarin oksa on jo välitetty eteenpäin pikkuveljen modernimpaa kodinhoitohuonetta kalustamaan.