Oodi kolmiorimahuopakatolle

Koska sääennusteet ja pihalla vallitseva todellisuus kohtaavat ainoastaan siinä, että välillä sataa ja välillä paistaa, saatiin ennakko-odotuksista poiketen tänäänkin kattoa vähän valmiimmaksi.

Ja täytyy kyllä sanoa, että on se vaan kaunis. Kau-nis.

Tuon katonpätkän näkeminen sai jossain sisuskaluissa aikaan onnentunteen: talosta tulee vielä upea. Kunhan katto on valmis.

Ja ulkovuoraus maalattu. Mutta se on sitten ensi kesän homma. Sitä seuraavana kesänä aion vakaasti hyökätä pihan kimppuun. Toistaiseksi yleisilme on onneksi enemmän työmaa- kuin puutarhamainen ja siksi tuo ihana luonnontilaisuus ei ahdista kuin hetkittäin.

Koska oma kontribuutioni kattoremontille on tänään tapahtunut, noin tunnin mittainen työmaasiivous eli vanhojen huovanriekaleiden ja muun ryönän survominen jätesäkkeihin pitkin pihaa kuleksimasta, olen päättänyt hoitaa tämän projektin raportoimisen journalistiseen tyyliin - haastattelemalla Huopakattomiestä.

Kommenttiboksiin voi jättää kysymyksiä, joita olet aina halunnut Huopakattomieheltä kysyä. Haastattelu, tai ainakin ensimmäinen niistä, suoritetaan sitten kun tuo pihan puoleinen lape on valmis ja kadun puolen vielä tekemättä.