perjantai 29. kesäkuuta 2012

Jaksaa jaksaa

Kattoremontti on loppusuoralla. Lappeelle tulee aina 17 vuotaa, pihan puoli on siis tosiaankin ihan valmis ja kadun puolelta puuttuu vielä 10 vuotaa ynnä tietysti ne kolmiorimakaistat. Se on kahden päivän työ, suunnilleen. Jos sunnuntaina ei kauheasti sada ja Matti-eno ehtii vielä talkooavuksi, meillä on tämän viikon lopussa kokonaan valmis katto.

Vaan onpa ollut urakka. Kahden pienen lapsen kanssa on joutunut pari kertaa toteamaan talkoomiehille että menkääpä Shellille syömään, en kykene venymään teidän ruokkimiseenne. Huopakattomies on tehnyt pitkää päivää mutta urheasti iltaisin kellarin suihkukopissa Clark Kentin lailla muuttanut olomuotoaan ja alkanut iskäksi.

Kävimme tänään tyttärien kanssa katsomassa kattoa tuolta vähän matkan päästä, seuraavalta kadulta, ja kyllä se aika hienolta näytti. Jotenkin siltä, että talon mittasuhteetkin olisivat paremmin kohdallaan, sen peltikaton kanssa katto näytti jotenkin isommalta? Mystistä, mutta näin se minulle näyttäytyy.


Minä tykkään tuosta tiilisestä piipusta, mutta se ei ole kovinkaan hyvässä kunnossa. Jos olisi nyt tämä järki päässä, se olisi kannattanut ilman muuta viime kesänä, vielä vanhan katon aikaan, niistää eli purkaa ja muurata tuo näkyvä osa uudelleen. Nyt siihen varmaan laitetaan pellit. Piipun edessä näkyy asia, josta Huopakattomies ei kertonut - siis uusi huippuimuri. Sekin on tarina sinänsä - nyt se nököttää tuossa kohdin siksi, että tuo on pihan puolen sivuvintin reuna. Varsinainen ajatus oli tempaista se tuonne piipun taakse, viemärin tuuletusputken viereen, mutta se suunnitelma hylättiin kun kuultiin millainen eristekerros tuota huippuimurin putkea pitää ympäröidä. Sellaisen tötterön koteloiminen näkymättömiin yläkerrassa olisi ollut mission impossible, joten päätimme tehdä tuollaisen karmean tyylirikon ja täräyttää imurin tuohon näkösälle. Se putki tulee nyt kulkemaan vintissä, mikä on liioittelematta noin miljoona kertaa helpompi operaatio toteutuksen kannalta.

Koska Vilpe, jonka tötteröt tuolla katolla nyt ovat, ei valmista juuri meidän huopakaton värisiä tötteröitä, tehtiin huippuimurin ja viemärin tuuletusputken kanssa kokeilu: Niiden muovipinta karhennettiin hiekkapaperilla ja ne maalattiin huopakaton värisiksi. Mene ja tiedä, miten kauan tuo ratkaisu toimii. Voinee vaatia uusintamaalausta piankin.

Sitten kun kattoremontti on valmis, voikin ryhtyä nauttimaan kesästä....



Eiku. Meillä on tällä hetkellä peräkärryssä paikallisesta puutavaraliikkeestä ilmaiseksi saatu A-teline, jonka suosiollisella avustuksella on tarkoitus maanantaina roudata talon tuplaikkunat Rantasalmelle, jossa puuseppä Jari alkaa niitä kunnostamaan. Meidän osuutemme on karmien kunnostus. Jarin viime syksynä kunnostamien kellarin ikkunoiden karmitkin ovat vielä fiksaamatta, sitä paitsi saunaan ja pyykkitupaan täytyy tehdä uusi karmin alaosa. Jari on luvannut kunnostaa myös vuokralaisen oven ja autotallin ovet. Jälkimmäisen karmi on niin laho, että se pitää tehdä kokonaan uusiksi. Jotta uusikin karmi ei lahoa, pitää autotallin edusta kaivaa auki, salaojittaa ja pinnoittaa uudelleen jollain, en vielä tiedä millä. Toinen sivuvintti on täynnä huopakattomuhjua ja vintissä säilytettävät aarteet levällään pitkin yläkertaa. Portit, pyykkitelineet ja keinu on maalattava. Orapihlaja-aidan alus on puoliksi kitkemättä ja kuorikatteella kattamatta. Entisen tonttiliittymän paikalle pitää tehdä nurmikko. Maalia pitäisi poistella vähän sieltä sun täältä, päällimmäisenä lasten sängyistä, kellariin tulevasta kaapista ja kellarin ja autotallin väliovista. Sun muuta sellaista.

Ja sitten pitäisi ehkä kerätä pihamaalta kaikki pulkat, Stigat, sukset, potkukelkat ja lumikolat varastoon. 
Ei ole ihan ehtinyt pysyä vuodenaikojen vauhdissa tässä hötäkässä.



5 kommenttia:

  1. Huh. On siinä hommaa yhdelle kesälle. Minua alkoi väsyttää pelkkä lukeminenkin.

    Huippuimurin tötterö ei varmasti muuten häiritse kenenkään muun silmää kuin sinun itsesi. Ihan hyvin se tuonne katolle sulautuu.

    VastaaPoista
  2. Älkää nyt liikaa itseänne väsyttäkö. Mekin siirrettiin hommia seuraavalle ja taas seuraavalle kesälle. Vaikka ne pitäisi tehdä NYT. Yhden vuoden, kun on itseään väsyttänyt, tietää, että joskus pitää tulla stoppi.

    VastaaPoista
  3. Aivan loistava tuo sinun kirjoituksesi 17.6! Miten oikeassa oletkaan rakennusperintökulttuurissa. Osuin sattumalta blogiisi etsiessäni kuvia eräästä nurmikkokasvista ja taidanpa jäädä tänne seurailemaan kirjoitelmiasi, vaikka meidän projektimme ovatkin vähän erilaiset ja rintamamiestalokulttuuri minulle tuntematon tuttavuus. Ehkäpä voin kuitenkin samaistua joissakin asioissa. Mukavaa remppakesää sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset kommenteista!

    Me ollaan siirretty hommia muistaakseni kesälle 2016 asti...:) Karmihomma on sellainen, että sitä nyt voi tehdä sitä mukaa kun on aikaa ja innostusta, jos ei kaikkia karmeja saa vielä kuntoon tänä kesänä niin sitten seuraavina. Meillä on tämä kesä toivottavasti viimeinen kun puoliso on kokopäivätoiminen remonttimies, siksi ehkä pientä ahnehdinnan makua...

    VastaaPoista
  5. Hei!
    Hienosti edistyy teidän katto. Viime viikolla käveltiin ohi yksi ilta, kadunpuoli oli alkutekijöissäänja nyt jo noin valmis!
    Hengästyttävä lista tosiaan. Karsi reippaasti, jos uhkaa koko kesä mennä työleiriksi. Huonekaluja voi mainiosti käyttää vaikka maalia ei oliskaan, meilläkin yksi keittiönlaatikosta odottanut maalia pintaansa ainakin 8 vuotta, kun loppuvaiheessa remppaa luovutin. No aion vaihtaa keittiön värin eli onpa helppo nyt maalata suoraan sinisävyiseksi, kun ei tarvitse entistä kerrosta poistaa :-)
    Ikkunanpielet ja -laudat on meillä jaksaneet odottaa osa jo 17 vuotta sitä siistimistä, ehtisinköhän tänä kesänä edes aloittaa. Viime kesä meni kattoremontissa, tosin mieshän sen suurimaksi osaksi teki ja onneksi oli talkoolaisiakin välillä apuna.
    Tsemppiä kesäänne, voihan lapset niillä talvileluilla leikkiä kesälläkin ;-)
    T. Pauliina Selännekadulta

    VastaaPoista