Voisi kuvitella, että bloggaustahti olisi ainoa remonttiblogiin liittyvä asia, jota kaksi edelleen alle puolitoistavuotiasta lasta vakavasti vaikeuttavat. Olen nyt todennut, että asia ei ole näin yksinkertainen: Ei ole aikaa kirjoittaa, ei ole aikaa valokuvata, ei aikaa siirtää jossain välissä hutaistuja kuvaotoksia koneelle - eikä myöskään aikaa ottaa selvää, mitä remontin tiimellyksessä oikein tapahtuu. Ja tämä viimeisenä mainittu vaikeus on kyllä sitä luokkaa, että se tekee remonttiblogin kirjoittamisen melko mahdottomaksi.
Kaikesta 2010-lukulaisuudesta huolimatta minä olen meillä edelleen ainoa, joka pystyy imettämään nuorimmaista, ja tästä johtuen on ollut jotenkin kuitenkin luontevampaa että puoliso hoitaa nyt niitä remonttihommia - siis niitä kaikkia - ja minä hoidan lapsia - niitä molempia. Tällä hetkellä tämä keskiaikainen työnjako on edennyt siihen pisteeseen, että puoliso levyttää isänsä sekä satunnaisten enojen ja naapureiden avulla pihan puoleista kattolapetta, minä olen tyttärien kanssa evakossa mummolassa. Kattoremontista ei siis ole luvassa edes kuvamateriaalia. En ole ehtinyt enkä jaksanut perehtyä kattoremonttiin juuri pätkän vertaa enempää, ja toisaalta se on kuulkaa ollut ihan helpotuskin. Vaikkapa kellariremontin osalta käytin ilta- ja yökaudet selvitellessäni erilaisia kellariremonttien yksityiskohtia ja muita maanalaisia filosofioita, nyt en ole juuri tikkua ristiin asian hyväksi pannut, en fyysisen työn enkä edes faktojen selvittelyn osalta. Onneksi satuin naimaan sen oikean miehen, joka totesi tässä yhtenä päivänä, ettei hän ole koskaan ennen kolmiorimahuopakattoa tehnyt mutta hyvä siitä tulee. Tätä ei ole syytä epäillä.
Jotain sentään tiedän. Meillä on juhannukseen mennessä uusi katto, kun kerran appiukko niin sanoi. Se on punainen kolmiorimahuopakatto eli palauttaa talon siltä osin alkuperäiseen asuunsa. Katon remontointia varten piti rakentaa telineet. Kadun puoleinen lape on helppo tehdä kun siinä ei ole muuta kuin se lape, ja pihan puoleinen taas vaikeampi kun siinä on lappeen lisäksi piippu, yläpohjan miesluukku ja viemärin huohotusputken pää sekä aivan uusi reikä huippuimurille, joka palvelee keittiön liesituulettajana sitten kun projekti etenee kyökkiin. Katto on jyrkkä. Minä kiipesin alkuviikosta kerran telineille kokeilumielessä, enkä meinannut uskaltaa tulla alas, ja lisäksi pidin kouristuksenomaisesti koko ajan kiinni telineiden kaiteesta. En tajua, miten kukaan uskaltaa kiivetä telineiltä katolle, enkä varsinkaan tajua, miten kukaan uskaltaa tehdä siellä jotain muuta kuin pitää jostain kouristuksenomaisesti kiinni. Toisaalta en ennen tiennyt, miten kahden alle puolitoistavuotiaan kanssa operoidaan, enkä tiedä sitä kaikilta osin edelleenkään, että sikäli taloudessamme ei ole tällä hetkellä tarjolla helppoja hommia.
Niin joo ja lähtökohdan tiedän. Kolmiorimahuopakatosta oli otettu rimat pois ja nykäisty päälle aaltopelti. Ei tuuletusrimoja, ja muutenkin huono valinta - komeaan taloon slummihökkelien kattomateriaali istui erinomaisen huonosti. Mietimme ensin konesaumapeltiä, tuota kattojen kuningasta, mutta päädyimme sitten palauttamaan alkuperäisen katon - kolmiorimahuopahan on köyhän miehen ja naisen konesaumapelti. Katto oli silmämääräisesti ja kuntotarkastuksen perusteella arvioiden melko tanakasti ryhdissään, tosin ilmeisesti ristimitoissa oli jotain häikkää. Aaltopellin ja vanhan huovan alla oli ponttaamaton laudoitus, jossa oli rakoja - siis uuden huovan alle olisi suotavaa lisätä levytys, ettei uusi huopa katolla liikkuessa murtuisi aluslaudan notkahtaessa.
Jotain kuvamateriaalia sentään, ettei jää raportoimatta koko kattohässäkkä. Tältä meillä näytti edestä kun kotoa poistuimme:
Telineiden lisäksi räystäslaudat oli kotoa poistuessani maalattu - tuo räystäällä roikkuminen ei kuulemma ole niin kivaa että sitä viitsisi ihan huvikseen tehdä joten päätimme suosiolla vaihtaa räystäslaudat kokonaan uusiin, ne oli huomattavasti helpompi maalata maan tasalla ja katon valmistuessa nostella maalattuina paikoilleen.
Tänään viimeisin raportti kertoi, että eilisen ja tämän päivän uurastuksen jälkeen pihan puolelta oli purettu pellit niin katosta kuin piipustakin, samoin kuorittu vanha huopa pois ja levytetty kolme viidesosaa katosta valmiiksi. Sekä peitetty katto pressulla - kaikkien ammattiin valmistuneiden, ylioppilaiden ja kattoremontoijien iloksi huomenna tulee vissiin joku vuosisadan myrsky. Tämän kaiken jäljiltä pihamme on kuulemma siinä kunnossa, että kotiin ei ole tulemista ennen kuin se on siivottu. Huovanpätkiä, naulaisia lautoja, nauloja, ruuveja, pellin suikaleita... jep, ei paras mahdollinen leikkipaikka puolitoistavuotiaalle tohelolle.
Ehkä meillä on tosiaan uusi katto juhannukseen mennessä. Ehkä jo sitä ennen pääsemme tyttärien kanssa kotiin.
Kaikesta 2010-lukulaisuudesta huolimatta minä olen meillä edelleen ainoa, joka pystyy imettämään nuorimmaista, ja tästä johtuen on ollut jotenkin kuitenkin luontevampaa että puoliso hoitaa nyt niitä remonttihommia - siis niitä kaikkia - ja minä hoidan lapsia - niitä molempia. Tällä hetkellä tämä keskiaikainen työnjako on edennyt siihen pisteeseen, että puoliso levyttää isänsä sekä satunnaisten enojen ja naapureiden avulla pihan puoleista kattolapetta, minä olen tyttärien kanssa evakossa mummolassa. Kattoremontista ei siis ole luvassa edes kuvamateriaalia. En ole ehtinyt enkä jaksanut perehtyä kattoremonttiin juuri pätkän vertaa enempää, ja toisaalta se on kuulkaa ollut ihan helpotuskin. Vaikkapa kellariremontin osalta käytin ilta- ja yökaudet selvitellessäni erilaisia kellariremonttien yksityiskohtia ja muita maanalaisia filosofioita, nyt en ole juuri tikkua ristiin asian hyväksi pannut, en fyysisen työn enkä edes faktojen selvittelyn osalta. Onneksi satuin naimaan sen oikean miehen, joka totesi tässä yhtenä päivänä, ettei hän ole koskaan ennen kolmiorimahuopakattoa tehnyt mutta hyvä siitä tulee. Tätä ei ole syytä epäillä.
Jotain sentään tiedän. Meillä on juhannukseen mennessä uusi katto, kun kerran appiukko niin sanoi. Se on punainen kolmiorimahuopakatto eli palauttaa talon siltä osin alkuperäiseen asuunsa. Katon remontointia varten piti rakentaa telineet. Kadun puoleinen lape on helppo tehdä kun siinä ei ole muuta kuin se lape, ja pihan puoleinen taas vaikeampi kun siinä on lappeen lisäksi piippu, yläpohjan miesluukku ja viemärin huohotusputken pää sekä aivan uusi reikä huippuimurille, joka palvelee keittiön liesituulettajana sitten kun projekti etenee kyökkiin. Katto on jyrkkä. Minä kiipesin alkuviikosta kerran telineille kokeilumielessä, enkä meinannut uskaltaa tulla alas, ja lisäksi pidin kouristuksenomaisesti koko ajan kiinni telineiden kaiteesta. En tajua, miten kukaan uskaltaa kiivetä telineiltä katolle, enkä varsinkaan tajua, miten kukaan uskaltaa tehdä siellä jotain muuta kuin pitää jostain kouristuksenomaisesti kiinni. Toisaalta en ennen tiennyt, miten kahden alle puolitoistavuotiaan kanssa operoidaan, enkä tiedä sitä kaikilta osin edelleenkään, että sikäli taloudessamme ei ole tällä hetkellä tarjolla helppoja hommia.
Niin joo ja lähtökohdan tiedän. Kolmiorimahuopakatosta oli otettu rimat pois ja nykäisty päälle aaltopelti. Ei tuuletusrimoja, ja muutenkin huono valinta - komeaan taloon slummihökkelien kattomateriaali istui erinomaisen huonosti. Mietimme ensin konesaumapeltiä, tuota kattojen kuningasta, mutta päädyimme sitten palauttamaan alkuperäisen katon - kolmiorimahuopahan on köyhän miehen ja naisen konesaumapelti. Katto oli silmämääräisesti ja kuntotarkastuksen perusteella arvioiden melko tanakasti ryhdissään, tosin ilmeisesti ristimitoissa oli jotain häikkää. Aaltopellin ja vanhan huovan alla oli ponttaamaton laudoitus, jossa oli rakoja - siis uuden huovan alle olisi suotavaa lisätä levytys, ettei uusi huopa katolla liikkuessa murtuisi aluslaudan notkahtaessa.
Jotain kuvamateriaalia sentään, ettei jää raportoimatta koko kattohässäkkä. Tältä meillä näytti edestä kun kotoa poistuimme:
Ja tältä siis takaa. Tässä kuvassa ei näy noiden pihan puolen telineiden erikoisuus - autotallin ovihan sijaitsee penkereiden välissä ja penkereen yli menee parru, johon telineet tukeutuvat. Tämä telinemalli syntyi käytännön sanelemana - puutavara oli ilmaista, koska se on meillä joko lainassa tai peruja yhdestä toisesta kattoremontista. Telineet vaativat yhden seinäpaneelin uhraamista sikäli, että tuo vaakatasossa seinällä oleva kakkosnelonen on kiinnitetty seinään. No, paikkaillaan sitten kun talo maalataan.
Telineiden lisäksi räystäslaudat oli kotoa poistuessani maalattu - tuo räystäällä roikkuminen ei kuulemma ole niin kivaa että sitä viitsisi ihan huvikseen tehdä joten päätimme suosiolla vaihtaa räystäslaudat kokonaan uusiin, ne oli huomattavasti helpompi maalata maan tasalla ja katon valmistuessa nostella maalattuina paikoilleen.
Tänään viimeisin raportti kertoi, että eilisen ja tämän päivän uurastuksen jälkeen pihan puolelta oli purettu pellit niin katosta kuin piipustakin, samoin kuorittu vanha huopa pois ja levytetty kolme viidesosaa katosta valmiiksi. Sekä peitetty katto pressulla - kaikkien ammattiin valmistuneiden, ylioppilaiden ja kattoremontoijien iloksi huomenna tulee vissiin joku vuosisadan myrsky. Tämän kaiken jäljiltä pihamme on kuulemma siinä kunnossa, että kotiin ei ole tulemista ennen kuin se on siivottu. Huovanpätkiä, naulaisia lautoja, nauloja, ruuveja, pellin suikaleita... jep, ei paras mahdollinen leikkipaikka puolitoistavuotiaalle tohelolle.
Ehkä meillä on tosiaan uusi katto juhannukseen mennessä. Ehkä jo sitä ennen pääsemme tyttärien kanssa kotiin.
Oh..teillä tapahtuu.
VastaaPoistaEvakkomatka kutsuu minuakin jossain vaiheessa syksyllä, kun meillä pistetään vessaa ja eteistä kuntoon.
Onneksi mummola on nyt 500km lähempänä kuin mitä se oli vielä 2kk sitten ;)
Tsemppiä teille!
Mukavaa, jos talo saa alkuperäisen ilmeen takaisin katon suhteen. Meilläkin olisi tarvetta kattotyölle. Täytyy jonkinlaisia tarjouspyyntöjä ja kustannusarvioita varmasti pyytää. Meillä ei ole kokemusta niin paljoa, että voisimme tehdä tämän työn. Toivottavasti saitte katon valmiiksi odotetusti!
VastaaPoista