Sauna tosin ei ole vielä valmis. Ylimmäinen saunanrakennusmestari aka appiukko tempaisi oman saunaprojektinsa tulille ja on siten varattu toisaalla, siellä missä tähtitaivaat kimmeltävät ja vuolukivi luo tunnelmaa. Ja me emme uskalla aloittaa rappaustyötä ilman appiukon auttavaa kättä. Projekti seisoo, mutta hätäkö tässä.
Sillä välin voinkin esitellä arvon lukijakunnalle syyn siihen, miksi aloitimme remontoinnin juuri saunasta ja kellarista yleensäkin.
Kellarissa siis oli sauna, mutta se oli aika surullisessa kunnossa eikä houkutellut peseytymään. Olohuoneen nurkkaan on Annille aikoinaan rakennettu korvaava suihkutila, jota olemme ryhtyneet suihkupömpeliksi kutsumaan. Kun muutimme, meillä oli kaksi vaihtoehtoa: Joko saimme pesukoneen huusholliin, tai oven suihkupömpeliin. Pesukoneeton elämä ei houkutellut (ja nykyisessä vauva rintamamiestalossa -tilanteessa voi vain todeta että ONNEKSI ei) ja päädyimme hippityyliin ovettomaan suihkuun. Naapurit voinevat silloin tällöin ihastella viuhahteluamme, vaikka pyrimme säädyllisyyteen sälekaihtimien suosiollisella avustuksella...
Verhot suihkun ympärillä sentään on, ja kiitos vaan pikkuveljelle joka joskus noin 10 vuotta sitten lahjoitti minulle tuon kalasuihkuverhon.
Meidän olohuoneessa on siis kolme ovea: yksi keittiöstä, yksi nurkkakamarista ja yksi käytävästä. Käytävän ovi on uhrattu suihkupömpelin oveksi ja samalla lohkaistu osa olohuoneesta pömpelin alle. Pömpelissä on muovitapetti ja -matto, suihkuallas ja sen ympärillä tuplavarmistuksena kauttaaltaan kaksi suihkuverhoa, pesukoneliitäntä ja siten myös pesukone, pyykkikori ja kaksi naulakkoa. Lisäksi siellä on fasiliteetti, joka vessasta puuttuu - siis pistorasia, ja siten hiustenkuivaaja. Kuka sitä peiliä föönatessa tarvitsee... Uusimpana tulokkaana pömpelin sisustuksessa on kuvan alareunassa näkyvä sininen vaippaämpäri, joka vie loputkin pömpelin minimalistisesta lattiapinta-alasta.
Lievä shokki oli se, kun tajusimme että omituinen jälkikäteen vedetty putki, joka kulkee kellarissa puuliiterin kautta pannuhuoneeseen ja päätyy pannuhuoneen lattiakaivon äärelle, onkin itse asiassa suihkupömpelin viemäri. Tähän ei-ehkä-ihan-kaikkien-taiteen-sääntöjen-ja-rakennusmääräysten-mukaiseen laitokseen on sittemmin turtunut, mutta joka kerta putkenpätkän nähdessään tulee mieleen, että ehkä se saunaremppa olisi hyvä saada pikimmiten valmiiksi, ja kellarin pyykkitupakin, sinne kun siirtyvät sitten sekä suihku että pesukone.
Päivittän silmille hyppivä syy suihkupömpelin poistamiseksi keskuudestamme on sitten tässä:
Tuo on siis pömpeli olohuoneesta käsin nähtynä. Kuten huomaamme, se varastaa leijonanosan valoisasta ja lähtökohtaisesti kehityskelpoisesta olohuoneesta, jonka soisi olevan alkuperäisessä olohuonekäytössään. Lisäksi tuo sanoinkuvaamattoman ihanasti mäntykuvioitu kovalevy seinämateriaalina on sitä luokkaa, että se särkisi silmiä jo yksinään, saati sitten yhdistettynä olohuoneen 70-lukulaiseen karvatapettiin ja styrox-kattoon. Olen vakuuttunut siitä, että 70-luvulla vesijohtoveteen lisättiin jotain, mikä hämärsi kollektiivisesti ihmisten tyylitajun.
Mutta näillä mennään, toivottavasti ei enää ihan hirveän kauan. Pömpeli tosin ei varmaankaan purkaudu ennen olohuoneremonttia, ja sitä ennen on hoidettava noin viisitoista kiireellisempää kohdetta. Ehkä tuosta mäntykuviosta oppii joskus jopa pitämään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti