tiistai 12. lokakuuta 2010

Naapurisopua

Tänään ylittyi kynnys.

Tähän asti olen vain uhkaillut syöksyväni (yleensä yöasuisena) Shellin pihalle mesoamaan sille Mikkelin intelligentsijalle, joka kokoontuu tuossa aidan takana ulvottaen moottoreitaan ja soittaen ajoneuvojensa stereoista matalataajuuksista musiikkia, joka saa ikkunamme helisemään.

Puoliso on tähän asti saanut uhkailuni loppumaan toteamalla lakonisesti, että luultavasti Nanson lammasyöpaitaan ja punaisiin kumppareihin verhoutunut varhaiskeski-ikäinen, ärtynyt naishenkilö ei saisi mölyämistä loppumaan vaan pikemminkin yllyttäisi mölyämään lisää. Olen uskonut pärinäpoikamenneisyyden omaavaa puolisoa - tähän asti.

Tänä iltana joku nuori nero ajoi Shellin pihaan ja jätti moottorin käyntiin. Se kävi ja kävi. Ja kävi. Ja oli jollain tavalla tuunattu ja puunattu sillä tavalla, että siitä lähtevä matala mörinä tunkeutui anopin viikonloppuna tiivistämien ikkunoiden läpi ja tärisytti koko taloa ja jatkuessaan loputtomiin täräytti myös riekaleiset hermoni lopullisesti raiteltaan.

En ollut vielä yöasussa, joten tempaisin ne punaiset kumpparit jalkaan, marssin Shellin aidalle ja huikkasin sen yli, onko mitenkään mahdollista että moottori joko sammutettaisiin tai siirrettäisiin meuhkaamaan jonnekin vähän etemmäs. Toinen kloppi totesi että "meoltiinihanjustlähdössä", toinen hyppäsi mörisevään autoon ja ajoi renkaat vinkuen huoltoaseman toiselle puolelle. Minä palasin sisään, enkä ollut järin voitonriemuinen. Seuraava pörisijä tulisi ihan taatusti ennemmin tai myöhemmin.

Shellillä kokoontuva intelligentsija on kuluvan kesän aikana kunnostautunut myös näin:



Tämä "saalis" löytyi siis viskottuna Shellin lauta-aidan taakse, mukavasti siihen meidän syreenipuskaan.

Lienee tarpeetonta mainita, että meiltä sitä erikseen kysyttäessä emme antaneet aivan yltiöpäisen positiivista lausuntoa Shellin ympäristöluvan jatkohakemukseen. Vaan se on asia, jota meidän pikku lausuntomme tuskin heilauttaa suuntaan tahi toiseen.

Talo on kumminkin ihana. Ja vastapäisestä naapurista tuli eilen puhelu, jossa käskettiin pihalla talvirenkaita vaihtava puoliso lautasen kanssa käymään. Hän palasi naapurista mukanaan aimo kimpale mangojuustokakkua.

Shellistä huolimatta olemme siis asuinpaikka-asioissa topakasti plussan puolella edelleen.

2 kommenttia:

  1. Onhan se semmosta. Meillä on kadun toisella puolen naapurina koulun piha, jossa paikallinen nuoriso ulvottaa mopojaan ja skoottereitaan..

    VastaaPoista
  2. Niin. Jotenkin tuo ison tien läheisyys ei niinkään häiritse, siihen suhtautuu enemmänkin stoalaisen tyynesti kun tiet nyt kuuluvat kaupunkiin. Mutta se ehdottoman älyllinen moottoriajoneuvoulvotus ja subwooferin jytinä ei vaan mahdu minun ymmärrykseen. Ongelma ehkä vähenisi, jos tuo Shell lakkaisi myymästä sitä korkeaoktaanista bensaa mitä nuo kovaääniset ja -tehoiset autot syövät.

    VastaaPoista