Järjestimme siis katukirppiksen, johon osallistui aika monta taloa kotikadun varrelta. Sää ei oikein suosinut, noin puolen tunnin välein tuli sadekuuro, ja ehkä siksi asiakkaitakin oli melko vähän. Lisäksi oman verantakirppikseni tarjonta oli melko anhintonta, kun myin vasta noin kuukausi sitten kaiken tarpeettoman rojun Wilmassa ja Wihtorissa.
Joten päivän saldoksi tuli 17 euroa ja lukuisia uusia naapurituttavuuksia, sekä kellariin johdatetun asiantuntijaraadin eli naapurin poikien kommentti saunaremontistamme: "Vähän paneelia vielä pintaan niin valmista tuli!"
Jep.
Päivän saldona vielä muhkea herkkutatti orapihlaja-aidan kätköistä, jota naapurin kuusivuotiaan sieniasiantuntijan kanssa ihmettelimme. Iso on. Ainakin kokoa 41.
Sunnuntain päätteeksi istutimme puun. Itse asiassa kaksikin, koska Panun papan pihalla kasvoi kaksi terhakkaa pikkutammea. Jospa vaikka toinen niistä lähtisi kasvamaan, miksei tietysti molemmatkin.
Pidän syksystä, mutta aina tuota pihaa katsellessa tulee sellainen olo, että tulisipa pian lumi ja peittäisi koko murheellisen näyn alleen. Sitten voisi rauhassa alkaa laatia toimintasuunnitelmaa siihen, miten tuo kesanto vallataan takaisin - kasvilaatikko kerrallaan. Vaviskaa, rikkaruohot ja miehen korkuiset heinät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti