maanantai 18. maaliskuuta 2013

Vessan lattia, vihdoinkin

Minulla on ollut vessaremonttia tehdessä varsinainen rakennuskonservaattoriolo. Siitä vähän jo kirjoitinkin aiemmin.

Sikäli olotila on valheellinen, että ei tämä meidän vessaremontti nyt kuitenkaan täytä kaikin osin konservoinnin tunnusmerkkejä. Mutta silti on sellainen olo.

Se olo on tullut vaikkapa silloin kun on maalannut pitkävartisella rajaussiveltimellä hellin vedoin kaunista, valurautaista tuuletusräppänää punaiseksi. Näin hieno punainen siitä sitten tuli, ja näin hienosti punainen levisi alareunasta valkoiselle seinälle muka-pitävän helkkarin kalliin rajausteipin alle. Se teippi ei ole aiheuttanut kahden vuoden yhteistyömme aikana mitään muuta kuin valheellisen turvallisuudentunteen, johon ei koskaan pitäisi tuudittautua. No, pitää rapsia tuo vielä tällä viikolla siistiksi jahka muilta toimilta ennättää.


Kuva yrittää paljastaa senkin, että karmin sisäosasta tuli myös punainen. Puolison mielestä se vaatii vähän totuttelua, minusta se on onnistunut. Pitää ottaa vielä parempi kuva sitten kun tämä savotta on joskus kokonaan valmis.

Konservointiolo on ollut myös silloin, kun on ylitylsällä skraballa rapsuttanut varovasti maalia alkuperäisten lattialistojen hienosta profiilista. Siitäkin huolimatta, että kunnon konservaattori olisi toki säästänyt myös ne aiemmat maalikerrokset. Minä ja uskollinen sotaratsuni, Makitan kuumailmapuhallin, olemme kuitenkin kiehuttaneet irti ylimääräiset maalit vähän sillä meiningillä että joku raja se on rakennuskonservoinnillakin. Koska ne listat ovat näyttäneet ennen maalinpoistoa tältä:


Sori vaan, yhteinen rakennusperintömme, mutta tuossa oli nyt pari tuumaa liikaa arvokasta ajan patinaa jopa meikäläiselle.

Niin, tuosta ylläolevastakin tuli siis ihan nätti ja pätevä vessan lattialista. Minä kirjoitan niistä listoista vielä oman postauksen, koska ne ovat sen toden teolla ansainneet, mutta teen sen sitten kun olen jaksanut hioa ja maalata ne valmiiksi. Punaiset niistäkin tulee, joka tapauksessa.

Nyt olemme siinä historiallisessa vaiheessa, että vessassa on melkein käsillä se tilanne, että sinne voi alkaa sorvata muovimattoa paikalleen. Tänään puoliso askarteli viemäriputken ympärille yksinkertaisen kahden (no oikeastaan neljän, jos kehikkokin lasketaan) palan palapelin, kas näin, pahoittelen huonoja ja tärähtäneitä kuvia:


Ja palapeli on valmis. Kuten kaikki varmasti huomaavat, pistosahausrintamalla sattui paha virhe - kotelon kannessa on millin heitto. Joskus jaksavat aina ihmetyttää nämä persoonallisuuden ominaispiirteet, vrt vaikka nyt se seiniä pitkin levinnyt punainen maali allekirjoittaneen suruttomasti sutimana tähän millin heittoon suhteutettuna.


No niin, sitten se vessan matto, jota olen tähän asti siis luurannut vain muovikelmun läpi rullasta, ja silloinkin kääntöpuolta. Muistutettakoon, että minä valitsin ihan toisen harmaan maton vessan lattiaan, samalla kuosilla tosin, mutta sitä olisi pitänyt tilata kolmen metrin pätkä Hollannista. Tätä kuvassa näkyvää sai reilun kahden metrin pätkän muistaakseni Lahdesta. Otin tätä. Olen tyytyväinen.


Paitsi että matto ei ole oikeasti yhtään tuon värinen. Tuo kuva on otettu ilman salamaa, tämä alla oleva salaman kanssa:


Eikä se matto ole tuonkaan värinen, vaan jotain siltä ja väliltä, enemmän kuitenkin tuollainen jälkimmäisen harmaa mutta vähemmän sininen.

Tässä vielä yksi salama-otos matosta levällään olohuoneessa ja vertailun vuoksi päälle asetettu linoleumin mallipala. Tuo linomatto johtaa tällä hetkellä kisaa omassa sarjassaan mutta aina välillä epäilen, että se on liian tumma. Ei se näytä tummalta tuon harmaan muovimaton rinnalla, mutta ei se kyllä ole oikeasti noin samanvärinen vanhan linoleuminkaan kanssa. Voi hiisi näitä värejä ja sävyjä ja valaistusolosuhteita.


Puoliso leikkasi alakerran vessan matonpalan valmiiksi pötköttelemään lattialle huomista asennushommaa varten. Siitä jäi suikale yli ja minä oitis tarrasin siihen ja raahasin sen vessaan jälleen kerran fiilistelyä varten. Tässä ovat nyt kaikki vessan elementit yhdessä - valkoinen seinä, punainen viemäriputki, mustavalkoinen Enso-levy ja harmaa matto. Paitsi matto ei ole noin sininen elävässä elämässä, eikä Enso-levykään noin sysimusta vaan enemmän sellainen keltaisella taitettu musta, jos tiedätte mitä tarkoitan.


Joo, kyllä minä tästä tykkään. Näyttää joltain muulta kuin 2010-luvulla rautakaupasta haetulta vessalta,  mutta on silti ihan tuollainen pirtsakka ja tyylikäs eikä niin sairaalanvihreä ja nuhjuinen kuin se lähtötilanne.

Jatkoa seuraa pikimmiten, ainakin niistä listoista. 

4 kommenttia:

  1. Se on aina hatun noston paikka kun joku jaksaa laittaa vanhat listat kuntoon. Halua usein on mutt se toteutus ei aina tahdo toteutua.

    Tosi hyvän näköinen vessa on teille tulossa, Enso-levy on täydellinen, niissä on aina ollu jotain mikä viehättää mua. Punaiset yksityskohdat on ne pisteet iin päälle, hienot.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minäkin tykkään.

    Meillä on kellarissa käytetty paikoin uutta listaa kun vanhat olivat pätkistä tehdyt, tuota meidän talon toista listamallia saa ihan perus-puukeskuksesta niin että se on pari milliä leveämpää ja korkeampaa mutta näyttää ainakin tällaisen maallikkoperinnehipin silmään ihan oikealta. Ja varmaan pääasia, että se on ihan oikeaa puuta eikä mdf:ää...

    VastaaPoista
  3. Mustavalkoinen seinälevy sopii ihan mahdottoman hyvin harmaan maton kaveriksi!

    VastaaPoista
  4. Mä poistan maalarinteipin ennen kuin maali ehtii kuivua, jolloin säästyy yleensä pahimmilta valumilta.
    -Rosanna-

    VastaaPoista