keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Myydään (taas) unelmien kohde remonttitaitoiselle

Tämä on ollut taas niitä päiviä, kun on muutamaan otteeseen tullut mieleen että laitetaan myyntiin koko roska ja muutetaan rivitaloon.

Päätyhuoneistoon, tarkentaa puoliso.

Vessassa nyt kuitenkin päivän päättyessä on muovimatto. Siisti, hieno, minusta ihan hyvin aikakauden tyyliin sopiva muovimatto.


Matto tuli lopulta kahdesta palasta, koska sen operoiminen yhtenä palasena oli melko ylivoimainen tehtävä elämänsä ensimmäistä muovimattoa asentavalle remonttireiskalle. Maton toisessa päässähän on myös läpivinetejä, vessanpöntön viemäri ja vesihana, ja kun tuossa toisessa päässä ovat nuo lavuaarin vedet ja viemäri, olisi mitoitusten pitänyt osua kohdalleen jokseenkin epäinhimillisen tarkasti. Koska kankean ja hankalan muovimaton paikalleen ährääminen oli jo lähtökohtaisesti ärsyttävää ja epämiellyttävää hommaa, oli minusta järkiratkaisu katkaista matto tuosta kohtaa kahtia ja tehdä väliin kylmähitsaussauma.

Kylmähitsausaineen ohjeet olivat pelkästään saksaksi. Seinälle nostettavan muovimaton asennusohjeita löytyi netistä sen verran, että kutsu paikalle ammattitaitoinen mattomies. Mikkelistä löytyi googlaamalla yksi, jonka kohdalla luki hakemistossa että lopettelen yritystoimintaani pikkuhiljaa enkä ota enää uusia asiakkaita.

Olenko joskus sanonut jotain näistä maksullisten remonttimiesten käytöstä. Se ei vaan tunnu meiltä onnistuvan vaikka miten yritettäisiin.

Muovimaton omatoimisessa asentamisessa kuumailmapuhallin (suosittelen varauksetta Makitaa) on ystävä. Sillä saa pehmennettyä oikuttelevan, jäykän maton yhteistyökykyisemmäksi ja lisäksi muutettua näkymättömäksi maton murjomisesta aiheutuvat vaaleat taivutusjäljet...

Tuo meidän pikkuvessa ei ole märkätila. Mietimme ensin, että sinne olisi laitettu varmuuden vuoksi lattiakaivo, mutta kun käytännössä sen lattiakaivon käyttö olisi ollut olematonta ja ajoittunut vain tulvien ja muiden vesivahinkojen kohdalle, olisi se pitänyt asentaa tuohon lavuaarin alle niin, että lavuaarin vedet olisivat valuneet sinne. Muuten olisi ollut aina yhtä ärsyttävä hajulukon kuivumisongelma. Jokainen joskus ABC:n vessassa tai muussa vastaavassa yleisessä WC-tilassa käynyt tietää, miten hehkeälle sellainen vessan viemäri katoaa lattiakaivoon -ratkaisu näyttää. Minä en halunnut sellaista meidän vessaan.

Lapsiperheelliset toverit rintamamiestalo.fi -foorumilla suosittelivat lattiakaivoa muun muassa tilanteissa, joissa potta kaatuu vessan lattialle ja sotkut voi siivota suihkuttamalla.

Meidän kohdallamme tuon tilanteen voisi ratkaista laittamalla lattiakaivon olohuoneeseen tai keittiöön, koska potta majailee siellä. Potalle, sillä istujalle ja istujaa paimentavalle ynnä pyllyä pyyhkivälle aikuiselle ei ole tilaa vessakopperossa, joten jos potta kaatuu, se kaatuu muissa tiloissa. Lisäksi tilassa, jossa on vaivaa nähden ennalistettu alkuperäiset Enso-pahviseinät, ei ole ylipäänsäkään suotavaa suihkutella kovinkaan vapautuneesti. Ja tähänastisten kahden ja puolen vuoden kokemuksella vessallamme ei ole muuta lattiakaivon edellyttävää funktiota.

(Tässä on se pyllyä pyyhkivä aikuinen. Kuvittele tilaan lisäksi vessanpönttö ja lavuaari.)


Muovimatto päätettiin kuitenkin nostaa seinälle lattialistan korkeuden verran. Lisäksi vessan lattia on nyt noin tulitikkulaatikon matalan sivun verran alempana kuin ennen remonttia - mikä johtuu yksinkertaisesti siitä, että lattiasta on purettu paksut lattialaudat pois ja niiden tilalla uusien, alkuperäisiä tiuhempaan rakennettujen koolausten päällä on vanerilevy - ja muovimatto on nostettu kynnystä vasten. Nämä varotoimenpiteet eivät toki estä mahdollisen suurtulvan aiheuttamia vesivahinkoja, mutta pienemmät vahingot kuten himpun verran vuotamaan äityvä vessanpönttö tai lattialle kaatuva hammasmukillinen vettä pysyvät tällä konstilla tuon matalan muovimattokaukalon sisäpuolella.

Blogger nyt haluaa, että tämä kuva on näin päin joten koittakaa kestää.


Nyt on siis matto. Vielä pitäisi sovitella paikoilleen, sahata kohdilleen, hioa ja maalata ne lattialistat. Maalata uusiksi karmit, jotka ottivat melko pahasti osumaa muovimattopainiottelussa. Odotella vuorokausitolkulla maalien kuivumista, eläköön perinteiset materiaalit, jotta voisi maalata listat ja karmit vielä uudelleen. Pitäisi putsata törkyinen lavuaari, neuvotella sähkömiehen kanssa vessan sähköjen asennuksesta. Ynnä muuta ynnä muuta.

Ja sitten pitäisi tehdä sellainenkin pikkuhomma kuin rakentaa yläkertaan vessa lähtökohdasta, jossa on tila jossa ei ole lattiaa. Mielellään noin kahdessa viikossa, koska yläkertaa tarvitaan sen jälkeen vierasmajoitukseen muutaman viikon ajaksi. Tässä kohtaa tuli se ajatus, että voisiko tämän asumisen ja elämisen tehdä jotenkin vähän helpommalla tavalla, ainakin tässä elämänvaiheessa kun on pieniä lapsia ja jo lähtökohtaisesti koko ajan enemmän tekemistä kuin ehtii edes ajatella.

Onneksi Perinnemestarin rintamamiestalo -kirja ilmestyy huomenna. Sen kansien välistä löytyy toivottavasti edes muutama perustelu tälle nykyisellekin asumismuodolle.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa! Ei siis tuo teidän taistelu olemattomien remonttimiesten ja muovimaton kanssa vaan se miten tutulta tuo tunne muuttaa rivariin tuntuukaan. Mä itseasiassa muuttaisin kerrostaloon, ei ois minkäänlaisia pihahommia tai muuta pientä remppaa. Mutt kyllä se taas siitä, kunhan saatte yhden vessan valmiiksi ni tuntuu taas paremmalta. Ja se kirja on ihana, hiplasin sitä jo kirjakaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli eilen tosiaan lähellä sekä avioero että kerrostalo taas kerran... ainakin noin ilmoille huudetun heiton tasolla :) No, maailmaan ääntä mahtuu ja illalla oli jo ihan hyvät tunnelmat kun muovimatto oli asentunut kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla lattiaan. Kirja tosiaan ON ihana, kannattaa hankkia omaksi!

      Poista
  2. Etenee hienosti! Hyvä vinkki potan alle roiske- ja kaatumisvahinkoja estämään on pala muovitettua froteeta. Käytän hoitolasten kanssa ja hyvin toimii vaikka ei niin esteettistä ehkä olekaan. Helppo nakata muovinpalanen pyykkiin kuin että jynssäisi kaakelin saumat joka vahingon jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muovifrotee on muutenkin ihan parasta! Ja esteettisyys pottaikäisten kanssa välillä suure, jota ei voi priorisoida...;)

      Poista
  3. Jos vessaan ei ylhälläkään tule kaatoja, niin sen tekee viikossa... Siis töiden ohessa ja kaksia hanureita samaanaikaan pestessä. Tämä siis jos jatkaa hommia aina aamuviiteen ja nukkuu kahden tunnin torkut ennen päiväkotirumbaa ja virkatyötä.
    Ei sitä voi suositella kenellekään, vaikka lopussa kiitos pönöttääkin.
    -peltola, etelleen uupunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uhhuhhuhhuhhuhhuh... Meistä ei jotenkin ole tuollaiseen, kärvistellään sitten tämän ikuisuuskaaoksen kanssa. Puoliso menee ihan toimintakyvyttömäksi jos ei nuku kunnon yöunia, minä pärjään vähemmällä mutta jotenkin se aika menee haahuiluun. Ei voi kun hattua nostaa tuolle uurastukselle!

      Poista
  4. Istun tässä yöradiota kuunnellen...Anna Puu lauloi just ja mä mietin, miksi hankin tämän projektin, jonka keittiön pöydän ääressä vieläkin kukun, vaikka aamulla olisi töihin meno...

    Koko 2000-luku meni projekteissa (talo ja mökki ulkosaareen) itse tehtynä ja talvilämmin mökki yläkertoineen vielä kattotuoleja myöten itse tehtynä. Oliko se avioero syytä tuosta kaikesta- toisaalta ei me koskaan oltu onnellisempia, kuin silloin kunsaatiin jotain yhdessä valmiiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä elämänkokemuksella ainakin oman elämäni osalta olen todennut, että asumismuoto ei ole parisuhdetta koossa pitävä eikä toisaalta myöskään hajottava voima... Mutta vaikea lajihan tämä on. Sekä remontointi että se pee-suhde. Onneksi on niitä alamäkiäkin :)

      Poista
  5. Taputan sua virtuaalisesti olkapäälle.

    Tää vaikuttaa samalta setiltä, kuin meillä tuossa pari iltaa sitten, kun asennettiin makkarin laipioon sitä vihoviimeistä paneelinsuirua. Kun sellaiset projektit ei koskaan mene tasan ja sit pilkotaan paneelia kapeammaksi ja sitten koitetaan keksiä, että mitenkäs nämä kaksi viimeistä saadaan paikalleen, ilman, että kaikki edeltävät halkeavat ja sehän ei mene suosiolla. Huom. Kaksi tuntia. Kaksi tuntia sen neljän sentin suirun asentaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taputuksesta :)

      Aina välillä on niitä hetkiä, että tuntuu että tässä on nyt liian iso pala haukattu kaiken suhteen. Onneksi enemmän niitä toisenlaisia päiviä, jolloin ollaan ja eletään vaan. Ja onneksi se kirja ilmestyi just eilen, muistui taas mieleen se koko homman idea ja perusta.

      Poista