tiistai 12. maaliskuuta 2013

Siivouspäivä

Iloluontoinen kuopuksemme Vuokko Nuppunen täytti viime viikolla vuoden. Tapausta juhlittiin asianmukaisin menoin.


(Maailma on nykyään väärällään naisia, jotka osaavat tehdä ihan älyttömän hienoja kakkuja. Minä en ole yksi heistä. Jos joku muukaan ei ole, suosittelen lämmöllä Ramin Konditoriaa.)

Sankari oli juhlissa oma iloinen itsensä. Maailma on kiistatta valoisampi paikka, kun sitä kansoittaa yksi hilpeä ja positiivisesti kaikkeen suhtautuva Vuokko Nuppunen!


Ennen kuin tähän juhlamoodiin päästiin, piti kuitenkin siivota. Viidentoista hengen kemujen järjestäminen huoneistossa, jossa on käynnissä vessaremontti, ei lopulta aiheuttanut juurikaan päänvaivaa - remonttirojut lastattiin pyykkikoriin, pyykkikori tuupattiin vessaan ja vessan ovi pantiin kiinni.

Kaikki se muu aiheutti jos ei nyt päänvaivaa niin ainakin työtä ja tuskaa.


Tämä ei nyt ole mikään Laurakaisa saa lähtemättömän Kätevän Emännän maineen -postaus joten todettakoon, että ennen nykyistä taloudellisen niukkuuden eli kotihoidontuen aikaa meillä kävi kerran kuussa siivooja.  Maailma on luultavasti väärällään myös miehiä ja naisia, jotka siivoavat itse kotinsa. Minun lapsuudenkotinikin siivosi kerran kuussa muuan Mirjami, joten olen ikään kuin kasvanut tähän ulkoistusmeininkiin.

Yksi homma on kuitenkin tehtävä itse, oli siivooja sitten maksullinen tai ei. Rojut on raivattava siivoojan tieltä, että tämä pääsee tekemään työnsä.


Meillä tässä aikuisuuden kodissani miehen siivouskynnys ylittyy normaalioloissa noin kerran vuodessa, ja minun siivouskynnykseni noin kerran viikossa. Perherauhan ja yleisen hyvinvoinnin kannalta on ollut optimiratkaisu ulkoistaa siis siivoushommat Marttojen kotiavulle. Meidän talon siivoaminen maksaa noin satasen kuussa, ja sen satasen olisimme luultavasti huomaamattamme huussanneet johonkin turhuuteen joka tapauksessa. Sitä paitsi tuosta satasesta saa vielä kotitalousvähennyksen. Siivous on ylipäänsä melkein ainut sisätiloissa suoritettava huushollihomma, jonka ulkoistaminen on yksinkertaista kun palveluntarjoajia on niin paljon.

No, nyt ei auta muu kuin siivota itse. Minähän olen tienannut joskus 90-luvulla elantoni siivoamalla sellutehdasta, että sikäli pitäisi käydä kuin tanssi tämä puhtaanapito-operaatio.

Rehellisesti on tunnustettava, että viimeisen, joulun alla tapahtuneen Marttasiivouksen jälkeen tämä Vuokon syntymäpäiväsiivous oli ensimmäinen tällä hartaudella suoritettu. Kyllä meillä silti imuroidaan melkein päivittäin, ainakin keittiö.


Vaikka ei se sillä imuroinnilla puhdistu. Tuo muovimatto on imenyt itseensä sen verran tömäkät vuosien likakerrokset, että vaikka sitä pesisi kuinka, siitä irtoaa likaa sukanpohjiin. Kuuluu remonttia odotellessa -sisustukseen - mietin silloin kohta kolme vuotta sitten, kun muuttosiivosin taloa, että pitäisikö matto kuurata kunnolla vahapesulla ja sitten vahata uudestaan niin se olisi helpompi pitää puhtaana. "Enpä taida kun kohtahan tämä remontoidaan ja matto saa lähteä." Jep jep.

Ja kas, siivoaminen oli kuitenkin ihan mukavaa. Puoliso ja lapset menivät pihalle tekemään lumitöitä sillä aikaa kun huseerasin. Linomattoja en henno muuta kuin imuroida, nekin ovat siinä remonttia odotellessa -tilassa sikäli että jahka keittiö ja olohuone tosiaan remontoituvat, nuo muut huoneet ja niiden linomatot on tarkoitus myös käydä läpi, putsata tahrat ja vahata ne uudestaan.

Jotenkin tämä tämmöinen tavaraton ja tekstiilitön (melkein, ignoroikaa pursuavat naulakot) sisätila tuntuu houkuttelevalta. Ei tuossa eteisessä oikeasti kannattaisi pitää mitään kalusteita kun se on niin kapea, mutta yhdessä vanhassa postauksessa tuoli ja kierrätyskeskuslipasto ovat käytännön kannalta ihan hyvät olemassa. Lipaston kansi muuten otti ja halkesi tänä talvena, ilmeisesti pyykinkuivauksen siirtäminen sisätiloista kellariin kuivuriin on kuivattanut sisäilmaa radikaalisti.


Sisällä oli kerrankin valoisaa tämän siivoustoimenpiteen aikana, joten räpsin näitä kuvia sieltä ja täältä. Tässä näkymä nurkkakamarista olohuoneeseen.


Omatoimisiivous ei aiheuttanut mitään sohvallanukkumistyyppistä aviokriisiä, minä nukuin sohvalla muutaman yön kun Vuokko Nuppunen vierotettiin viimein aamuyötissittelytavastaan. (Olen nukkunut nyt kolme yötä heräämättä kertaakaan ennen aamua, olo on epätodellinen.)

Minulle tuli näitä siivouskuvia katsellessani sellainen olo, että onpa meillä kaunis talo. Harmi, että se on niin usein rojun ja ryönän peitossa. Olen taas varannut kirpputoripöydän ensi kuulle, ja pyrin muutenkin sitkeästi eroon turhasta tavarasta jota tänne on kertynyt muutamassa vuodessa ihan liikaa.

Mutta kyllä kevään valokin tekee paljon. Yritin ottaa siitä kuvaa meidän eteisen oven läpi, kun siinä ovessa on tuollainen hauska...niin, mikähän tuo on nimeltään? Tuo ei ole happolasia vaan lasin pinnassa on tuollainen käsittely. Se lähtee irti jos sitä hankaa märällä rätillä.



Mutta en osannut. Pitäisi opetella valokuvaamaan. Ja hyväksyä se, että siivoaminen on siinä mielessä epätoivoista hommaa, että sen joutuu tekemään melkein hetikohta uudestaan kun on imurin saanut taiteltua komeroon. 

7 kommenttia:

  1. Kiitos tästä. Olet niin ihana.

    VastaaPoista
  2. Kyllä, minäkin haluaisin ulkoistaa siivouksen. Ja teenkin sen vielä joku kerta!

    Mummolassa oli tuollainen ovilasi myös! Se on hieno.

    Hienoa on myös yhtäjaksoiset unesi,onnittelen!
    Meillä sellaista ei edelleenkään tapahdu, vaikkei meillä ole yösyöty reiluun 4kk:n. Silti herään kitinään vähintään 2kertaa yössä.

    Viime perjantai-lauantain välinen yhtäjaksoinen 5 tuntinen oli suorastaan unelmallista. Mutta silloinpa yön hoitikin mummo.

    Onnea Vuokko!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivouksen ulkoistaminen on minusta järkevää rahan- ja ajankäyttöä pienen lapsen/pienten lasten vanhemmille. Joka tapauksessa sitä huushollia pitää olla koko ajan kohentamassa ja homma pysyy kasassa kun kerran kuussa joku siivoaa ihan kunnolla ja perusteellisesti. Sitten voi taas sotkea ja kevytsiivota seuraavan kuukauden...

      Meilläkin oli yöruokailut jo förbi jonkun aikaa, mutta sitten kuopus alkoi heräillä kello neljä ja laiskan äidin mukahelppo ratkaisu saada vielä pari tuntia lisäuniaikaa ryöstäytyikin käsistä ja muuttui pahaksi aamuyötissittelytavaksi... Meillä on kyllä sekä esikoinen että nyt Vuokko Nuppunenkin noin vuoden rajapyykin jälkeen ruvenneet nukkumaan täysiä öitä, eiköpähän pikku-Ruusakin kohta liity samaan kerhoon - toivotaan ainakin! Yksilöllistä kai tuo nukkumishommakin on. Muistellaan sitten lämmöllä näitä aikoja kun yritetään iltapäivän puolella saada murkkuikäistä tytärtä revittyä ylös sängystä ;)

      Poista
  3. Hommasin syksyllä sellaisen 'insinöörin unelmarikkaimurin'. Dyson DC35. Digitaalinen kestomagneettimoottori, mattosuulake, LiIon-akku ja seinäteline jossa se latautuu aina uuteen iskuun. Nykyään meillä on sellainen ongelma että vaimo valittaa siitä kun mä imuroin niin usein ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillekin ostettiin uusi imuri, mutta insinööriä se jaksoi viehättää ehkä yhden tai kaksi imurointikertaa. Toisaalta siinä ei melko varmasti ole "digitaalista kestomagneettimottoria"... Me tullaan rokkaamaan heinäkuussa (tosin luultavasti niin että kukaan ei mene rokkiin, ollaan vaan koko päivä aamupalalla teidän keittiönpöydän ääressä...) niin voit esitellä imuria ja sen ominaisuuksia livenä. En osaa kuvitella tilannetta, jossa valittaisin siitä että Panu imuroisi liian usein, mutta onhan kaikki toki mahdollista. Ainakin jos on digitaalinen kestomagneettimottori...;)

      Poista
  4. Tässä yksi vinkki siivouksen "ulkoistamiseen"

    http://huvilointia.blogspot.fi/2013/03/meidan-mokki-lehti-teki-jutun-meilla.html

    VastaaPoista