perjantai 11. tammikuuta 2013

Olohuoneen tapeteista

Olen ollut jokseenkin pintaremontointiahdistunut, koska minun on helpompi sopeutua annettuihin olosuhteisiin kuin luoda niitä olosuhteita itse. Otetaan nyt vaikka tämä olohuoneen tapetointi: 70-luvun karvatapetti ei saa jäädä, vaikka miten olisi ajallinen kerrostuma. En halua katsella tuon sortin ajallista kerrostumaa kodissani. Tuolla se pilkottaa radion takana mukaviattoman näköisenä, näkisittepä livenä.


Tämä tarkoittaa sitä, että jostain on löydettävä uusi tapetti. Tapettivalikoimat ovat kuin Pandoran lippaan aukaisisi - silmille pomppii kolme miljoonaa erilaista vaihtoehtoa joista yhdestäkään ei sitten lopulta tiedä että miksi tämä olisi parempi kuin se toinen.

Päätin helpottaa urakkaa ensinnäkin sillä, että ei edes yritetä mennä merta edemmäs kalaan ja lähteä tutkailemaan mitään ruotsalaisia tai brittiläisiä valikoimia. Suomalainen Tapettitalo saa luvan olla tapettitoimittajamme. Olkoonkin, että Panu Kaila, jonka toki pitäisi ainakin kaikkien modernimman remonttityylin kannattajien mukaan olla meidän huushollissa jonkinlainen jalustalle nostettu oraakkeli, jonka jumalaisia ilmoituksia on toteutettava pieteetillä, ei suuresti arvosta noita tapetteja kun niissä on nykyään muovinen kelmu pinnassa. Minä en jaksa murehtia moista, luotan valmistajaan, joka sanoo näin: Myönnytys nykyajalle on, että paperisen tapetin päälle ajetaan aivan ohut kerros muoviainesta, jolloin saadaan kevyttä pyyhkimistä kestävä tapetti. Tapetti säilyttää kuitenkin hengittävyytensä, koska liitu on karkeata kiviainesta, joka rikkoo muovikalvon ja päästää siten kosteuden haihtumaan tapetin läpi. Muoviainesta on ainoastaan muutama gramma neliömetrillä, ja se on samaa koostumukseltaan kuin elintarvikealalla käytetty. Tapetit eivät ole muovitapetteja.

Meidän mökissä suurin pieleen menon mahdollisuus olohuoneen tapettivalinnassa olisi minusta se, että räväyttäisimme seinään jonkun sellaisen tapetin, joka irrottaisi olohuoneen alkuperäisissä kuoseissaan seinien osalta säilytettävistä muista keskikerroksen huoneista. Kyllähän vaikka joku kaikkien tuntema Kiurujen yö on kiistatta 50-luvulla suunniteltu tapettimalli ja sikäli olisi ihan aikakauden mukainen. Mutta todennäköisyys sille, että sekatavarakauppias Mikkelin Kattilansillasta olisi 50-luvulla tempaissut seinälleen moiset korskeat kiurut, on aika olematon. Siksi minun meistä pitää noudattaa olohuoneen tapetissa enemmänkin "mitä mummo valitsisi" -lähestymistapaa. Toki tapetti voi siinä samalla miellyttää myös omaa silmää. 

Sain muistaakseni rintamamiestalo-foorumilta, jossa tätä samaa pintaremonttituskaa ulos ulvoin, hyvän vinkin että pitäisi ensin päättää lattia ja vasta sitten tapetti. Se olikin hyvä vinkki sikäli, että meidän nykyisen lattian linomaton kanssa yksi yhteen olevaa mattoa ei ole olemassa. Haalean kaakaon värisen lattian sijaan on joko vahvemman kaakaon tai harmaamman värinen lattiamatto, joista olemme kaiketi kallistumassa sen vähän harmaamman puoleen. Tästä kerron lisää tuonnempana. 

Mutta se lattian väri tosiaan vaikutti tapetin väriin. Kerran jo päätettiin, että Tapettitalon valikoimista Jukka Pellisen suunnittelema Bownet olisi meidän tapetti. Siis tämä:


Mutta ei se sitten sopinutkaan yhtään siihen lattiaan. Ja tällä hetkellä tuntuu, että olemme tilanteessa, jossa...no, jossa tilanne on tämä: 


Siinä valikoimaa salamavalolla, ja tässä samat mallit ilman salamaa: 


Suurimmassa osassa noista kauniista tapeteista on se vika, että niissä on minusta liian iso kuvio meidän pieneen olohuoneeseen, jossa on vielä hyvin vähän sitä ehjää seinäpintaa. Tai sitten ne ovat liian ruskeita. Tai liian kukikkaita. Tai muuten vaan liian selvästi "Hei, olen tapetti, huomaathan minut!!!" -tyyppisiä huudahduksia huudahtelevia. En halua tapettia, joka hyppii silmille. Haluan tapetin, joka sulautuu seinään kuin olisi aina siinä ollutkin. 

Noista yllä olevista malleista tällä hetkellä johtaa tapetti, jonka oikea nimi on Asteri, mutta joka meidän huushollissa kulkee nimellä "kukikas aivo". 


Se näyttää kauneimmalta sen ehkä jo valitun harmaamman olohuoneen linoleumin kanssa. Laitan kuvan siitä kunhan kerkiän päiväsaikaan kuvaamaan. 

Niin, nimi "kukikas aivo" tulee siitä, että yksi vaihtoehto oli jossain vaiheessa myös tapetti nimeltä "Marmori", joka sai kuviointinsa ansiosta hyvin pian lempinimen "aivo". Tuossa Asterissa on jotain samaa, mutta selvästi näkyvämmät kukkakuviot.


Oikeastaan tämä on asia, jota on ihan turha edes vatvoa. Teimme taannoin työnjaon, jonka mukaisesti minä saan valita keittiön lattian ja puoliso saa korvaukseksi valita olohuoneen tapetin. Luulen, että hän on jo melkolailla päätynyt "kukikkaaseen aivoon". Mikä on ihan hyvä, koska se vaikuttaa hyvältä tapetilta juuri meille: Mummo luultavasti tykkäisi, ei liian moderni, taiteellinen tai hippi, ei toisaalta kuitenkaan mikään ihan krumeluurikukkanenkaan. 

Sitä paitsi sillä on hyvä lempinimi. Ja se on tapetin valinnassa ihan yhtä hyvä kriteeri kuin mikä tahansa muukin. 

13 kommenttia:

  1. Kukikas aivo on sievä ja sisustuslehtikielellä, harmooninen. Mä olen jo unohtanut koko ajalle tyypillisen värimaailman. Ei musta ole katsomaan vaaleita seinäpintoja. Onneksi naapurinmummolla on ollut aika reteet värivalinnat täällä jo silloin, niin kai mäkin voin vähän revitellä. Mua vaan viehättää enemmän noi pömpöösit :D

    Meillä on vaan vielä aikamoinen purkaminen edessä seinien osalta, kun edellinen asukas on oikeesti vetänyt sitä uretaania sisäpuolelta purujen sekaan. Hyöty on ollut todella suuri, kun pursotuskolot on peitetty siististi maalarinteipillä ja niistä vetää kylmää ihan hemmetisti. Siellä on kaikki tervapaperit ja muut rikki. Keittiössäkin (olen niistä koloista kurkkinut..) on kipsien alla pinkopahvit ja jos ne nyt sattuisivat olemaan kaikista ruuvinre'istä huolimatta jotenkin kunnostuskelpoiset, on pakko avata ne seinät ja kurkata mitä sinne purujen sekaan kuuluu.

    En koskaan lakkaa ihmettelemästä näitä tee-se-itse-miehen valintoja. Tarttisin jonkun vertaistukipalstan :D Ei tarttisi avautua muille rintamamiestalojen omistajille niiden omassa kommenttilaatikossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tosiaan makkarissa menossa tapetti numero kolme, ajankohdaksi veikkaisin 60-luvun alkua, ja lastenhuoneessa sama tilanne mutta siellä on vain yksi seinä tapetoitu tuolla 60-luvun alun vaaleankeltaisella tapetilla ja muilla seinillä maalattu tapetti numero kaksi päälle kellertävällä maalilla. Keittiössä on vaaleankeltainen Enso-pahvi, samoin vessassa ja käytävässä. Tähän kokonaisuuteen ne kiurut olisivat hajuvesi ja lihapullat -osastoa...

      Nuo edellisten remontit voi kyllä olla todella masentavia. Onneksi tässä talossa ei pahemmin sellaisia ole, ainakaan sellaisia mitä ei olisi helppo purkaa pois. Tsemppiä vaan urakkaan!

      Poista
  2. Tosi kiva lukea sun tekstiä! Tuo on niin harvinaista, että joku muukin ajattelee - tai ainakaan tuo sitä blogissaan esille - siten, että miten se asukas, joka sen talon rakensi, olisi sisustanut tai tapetoinut. Olen nimittäin ajatellut Kiurujen yöstä ihan samalla tavalla. Toisaalta meidän 1950-luvun alussa rakennettu talo poikkeaa saman alueen samaan aikaan rakennetuista taloista tietyillä moderneilla piirteillä. Eli "Arvi-vainaa" - talon edellinen omistaja ja rakentaja - oli tietyllä tavalla edellä aikaansa. Talossa on siis tuulikaappi - muissa selkeä veranta ja talon ikkunat ovat selkeän yksiruutuiset - ei siis kaksiosaiset. Mutta Kiurujen yötä ei meilläkään kyllä olisi ollut, vaikka upea se onkin. Jatka samaan tahtiin kirjoittamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mukava että miellyttää!

      Meilläkin on tuulikaappi :) Ensin on kylmä veranta, sitten se tuulikaappi ja sitten eteiskäytävä. Mikä on hyvä senkin takia, että ovia on ulkoa sisälle kolme kappaletta eikä liene mikään energiataloudellinen itsemurha siis jättää niitä alkuperäisiä ovia paikoilleen.

      Poista
  3. Kyllä tommosessa aivomassamallinnuksessa on varman ja harmonisen oloinen fontti. Värin sovituskaan ei niin tarkkaa, kun jossain tarkempi kuvioisessa. Ei hypi liikaa silmille, eikä aiheuta kalustukselle ja valaistukselle ylimääräisiä rajoitteita. Sietää kieroja ja vinoja nurkkiakin, jos sattuu semmoisia löytymään. Ihan vaikuttais, että joku tekninen henkilö ollut valitsemassa.

    Mikko

    VastaaPoista
  4. Sen verran olen rintamiestalo-foorumia lueskellut, että seinän pitää harveta ulospäin. Jos siis jossain kohti on muovia, on sen paikka just siinä sisäseinässä. Ohuen ohut m-kalvo, joka vielä karkean liitumurun vuoksi perforoituu, tuskin hengittävyyttä salpaa.
    Kovasti sitä "Kiurujen yö" tapettia on hehkutettu, mutta sun ilmaisusi "korskeat kiurut" kuvaa hyvin mukin ajatustani siitä.
    Niin ja se "karvatapetti", sehän on kamalaa ja karvaista. Siihen tarttuu pöly niin ihanasti. Meidänkin rmt-talon olkkariin oli sellaista lätkitty lastulevyn päälle. Aika metkasti se siinä sitten pussitti paikka paikoin.
    Kodin pitää tuntua omanlaiselta, eihän se muuten koti olisi. Runsaudenpulan ehkäisemiseksi tollanen eliminointisysteemi on se ainoa toimiva. Ammattisisustajatkin etsii asiakkaalle 2-3 vaihtoehtoa, joista valita, muutoin ei päätöstä synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en usko että se ohut muovikalvo tuossa kohtaa on mikään maailman kauhein asia. En minä oikein usko, että noita meidän Enso-pahvejakaan on viimeisiä kertoja millään kauhean hengittävillä maaleilla maalailtu...

      Meidän karvatapetti on onneksi vain erittäin, erittäin karvaisen näköistä paperitapettia. Miten ovat onnistuneetkin luomaan niin täydellisen karvailluusion... Ensimmäinen asia, minkä tein kun tultiin tähän taloon ekaa kertaa sisälle omilla avaimilla, oli olohuoneeseen syöksyminen ja karvatapetin hipelöinti. Uskottava se oli - paperitapettia, ei oikeita karvoja!

      Poista
  5. Mä olen syntyisin kiurujen kotipaikkakunnalta ja nähnyt niitä siksi koko ikäni myös vanhoissa taloissa. Ehkä siksi ne ovat minun silmääni sitä ihan normaalia tapettia. ;) Niinkuin kyllä muukin Ritolan mallisto. Meillä talo on kyllä hiukan normitarjonnasta poikkeava muutenkin, että tänne jotekin voi laittaa vähän reippaammalla kädellä väriä ja kuviota kuin oikeaan rintamamiestaloon.

    Kukalliset aivot näyttävät aika kivalta vaihtoehdolta. Joskus kurkistelin täällä maalipinnan ja toisen huoneen kammotapettien alle ja totesin, että täällä on yläkerrassa molemmissa huoneissa ollut jotain vähän tuon tyylistä, vaaleanruskeansävyistä tapettia. Oikeasti vähän harmittaa, että ne on peitetty, koska ne pienet pilkahdukset näyttivät aika lämpöisen ja rauhoittavan sävyisiltä. Mutta kyllähän se sininen k-raudan perustapetti kissaboordilla ja tumma turkoosi lateksi ne ovat sit vissiin valintoina peitonneet.. ;)

    VastaaPoista
  6. Hei! Oletteko katsastanewt Yki Nummen tapetit Tapettitalon valikoimista? Ne sopivat miestäni kauniisti rintamamiestaloihin ja ovat sopivan keveitä, mutta silti niissä on jotain särmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullahan oli se ihan ensimmäinen olohuoneajatus Yki Nummen Mimosa. Se on tosi kaunis tapetti, mutta sitten meillä meni suunnitelmat vähän uusiksi kun saatiin Pormestari-kalusto meidän äidiltä olohuoneeseen. Minusta se Mimosa on niiden Pormestareiden kanssa liian moderni... tosin niin olisi tuo Bownetkin. Nyt kyllä katsoin sitä vähän uusin silmin, kiitos siis vinkistä, pitää vielä harkita!

      Niin, tässä se postaus jossa Mimosa on esitelty: http://laurakaisatalo.blogspot.fi/2012/06/olohuone-uusiksi.html

      Poista
    2. Meillä on satavuotias hirsitalo Suomessa ja siellä Mimosa ja pormestarikalusto. On arvokas ja hieno kokonaisuus! Mielestäni ei yhtään liian moderni, vaikka sitä itsekin pelkäsin.

      Poista
    3. Oh! Pitää varmaan sittenkin vielä tsekata tuo Mimosa. Minusta se on todella kaunis, herkkä ja hieno tapetti, ei pliisu mutta ei hyökkääväkään.

      Poista