sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Ikkuna-ahistus

Jos minä olisin sinä, hyvä lukija, niin klikkaisin tästä tämän postauksen taustamusiikiksi Kaksi vanhaa tukkijätkää -kappaleen. Tunnelmaltaan se sopii tämän vuodatuksen soundtrackiksi kuin nyrkki silmään.



Kerrottakoon ensin taustaksi, että tunnepitoisen suhtautumisen ikkunoihin olen perinyt suoraan mummoltani, jonka kanssa vietin lapsena paljon enemmän aikaa kuin omien vanhempieni. Kuulen vieläkin korvissani mummon "liian isot ikkunat vaihettu  pieneen mökkiin, jo on ruman näköstä" -tuomion. Mummon ikkuna-arviot ovat varmasti ensimmäistä kertaa jääneet mieleeni 80-luvulla, jolloin ne uudet, vaihdetut ikkunat olivat niitä yksiruutuisia, kapealla tuuletusikkunalla ja ritilällä varustettuja malleja. Joiden sopivuus varsinkin pieniin mökkeihin on kiistatta kyseenalainen tänäkin päivänä.

Opin siis jo lapsena, että ikkunoilla on väliä. Opin tarkkailemaan ikkunoiden nyansseja ja niiden hallitsevaa asemaa koko rakennuksen ulkonäössä. Opin, että ikkunoita ei noin vain pidä mennä sorkkimaan ja opin senkin, että asioilla kuten oikea puitejako ja mittasuhteet on hyvin paljon merkitystä.

Lienee tarpeen myös mainita, että kuusi luokkaa kansakoulua käynyt mummoni oli ammatiltaan sairaala-apulainen. Siis tuberkuloosiparantolan siivooja. Siltä arkkitehtooniselta geeeniperimäpohjalta tässä ponnistetaan.

Olen viime päivät viettänyt jopa omasta mielestäni ylireagoimisen puolelle heilahtaneen ikkuna-ahistuksen kourissa. Kaikki alkoi siitä, kun naapurin Ville tuli tässä iltana muutamana lainaamaan meiltä suodatinpussia ja kertoi ohimennen jutelleensa naapurin vanhan rouvan pojan kanssa. Poika oli kertonut, että rouvan talossa ikkunat ovat niin huonossa kunnossa että ne on päätetty vaihtaa uusiin.

Maailma ei ole enää sen jälkeen ollut entisensä.

Naapuritalo on kattoa lukuunottamatta alkuperäiskuntoinen. Siinä on viehättävät, sirot ja kapeat ikkunanpuitteet ja kiistatta vähän huonossa maalissa olevat pokat. Ja ikkunat, jotka ovat Hyvin Erikoiset: Naapurin nyt jo edesmennyt herra on tehnyt ikkunat itse siinä missä talonkin. Ja ne ovat kolmilasiset, mikä on perin harvinaista kun kyse on 50-lukulaisista alkuperäisikkunoista.

Minä olen jutellut ikkunoista ja niiden tekemisestä naapurin vanhan rouvan kanssa monia kertoja. Siitä, että hänen miehensä teki ne itse, ja että niistä tuli kolmelasiset vaikka se ei ollutkaan vielä silloin tapana. Siitäkin, että ikkunat pitäisi ehkä maalata. En koskaan oppinut tuntemaan naapurin herraa, koska hän ennätti kuolla vähän ennen kuin me muutimme Mikkeliin. Ikkunoiden - ja vanhan rouvan tarinoiden - kautta olen kuitenkin piirtänyt hänestä mielessäni kuvan.

Ja nyt ne ikkunat sitten vaihdetaan. Joihinkin tiiveihin tai pihloihin, jotka ovat tehty paskasta puutavarasta sarjatuotantona, maalattu jollain tehdastököttimaaleilla, luultavasti niihin lätkäissään vielä jotkut nurkista somasti viistotut smyygilaudat päälle. 20 vuoden päästä ne ovat entiset, ja sitten ne vaihdetaan uuteen. 20 vuoden päästä ne vanhat ikkunat olisivat 80 vuotta vanhat ja jatkaisivat elämäänsä eteenpäin - siis jos ne nyt kunnostettaisiin.

Mutta niitä ei kunnosteta. Ne on päätetty uusia.

Kyseenalaisen kylähullun maineen uhallakin soitin naapurin rouvan pojalle. Koska päätös oli jo tehty, uskaltauduin kysymään, saisinko vanhat ikkunat sitten kun ne vaihdetaan. Kuulemma saisin. Epäilen, että ikkunafirma ei kuitenkaan ole suosiollinen sille, että vanhat ikkunat purettaisiin niin että karmit säästyisivät. Ja mitä tekee karmittomilla ikkunanpokilla, ei mitään. Mikä ylipäänsä on niiden ikkunoiden arvo irrotettuna omasta talostaan, eipä kai kummoisempi.

Olen ärtynyt - koska joudun vastedes katselemaan jotain hirviöikkunoita kamalilla leveillä smyygilaudoilla joka kerta kun kodistani ulos astun. Olen surullinen - koska minusta tuntuu pahalta, että niiden ikkunoiden arvoa eivät näe ihmiset, joilla kuitenkin on ollut joku side myös niiden tekijään, ei pelkästään itse ikkunoihin. Olen jotenkin lamaannuksissani - koska tuntuu niin hölmöltä ja turhalta tämä kaikki oma vaahtoaminen rakennusperinnöstä ja sen arvostamisesta, kun koko muu maailma vaihtaa surutta ikkunoita, ovia, kattoja ja ulkovuorauksia uusiin, vaikka vanhat olisivat kauniimpia, laadukkaampia ja niihin taloihin paljon, paljon paremmin sopivia kuin uudet.

Eräs toveri rintamamiestalofoorumilla, hän, jonka talon ylijäämäpurua on meidän vintin superloninpalasista tyhjennetyissä purukoteloissa, kehotti suhtautumaan asiaan kapitalistis-positiivisesti: mitä vähemmän alkuperäisiä ikkunoita paikkakunnalla on jäljellä, sen arvokkaampia ovat omat alkuperäiset ikkunani. Minä todella toivon, että asia on näin ja 20 vuoden päästä niitä paskoja tiivejä ja pihloja kärrätään kiroillen kaatopaikalle. Niin tulee käymään, koska ei niitä ole tehty kestämään kuin se 20 vuotta, jos sitäkään.

En lopulta edes tiedä, miksi tämä asia on niin kovasti minua koskettanut. Ehkä siksi, että ne uudet ikkunat vaan ovat todella rumia, tökerön ja viimeistelemättömän ja rintamamiestaloihin aina ja joka tapauksessa liian raskaan näköisiä, olivat ne sitten samalla tai eri puitejaolla tehtyjä kuin alkuperäiset. Ehkä siksi, että minua ahdistaa se, mikseivät ihmiset näe että näissä uusimishommissa tuhoutuu jotain sellaista, jota on enää hyvin vähän jäljellä. Ehkä siksi, että ylipäänsä tämä pois heittämisen ja vanhan uudella korvaamisen kulttuuri on ahdistavaa. Ehkä siksi, että minua korpeaa ihan suunnattomasti se, että ikkunafirmat myyvät kymmenillä tuhansilla euroilla tavaraa, joka ei laadullisesti vastaa edes murto-osaa hinnasta. Ehkä siksi, että kaikki kuitenkin uskovat niitä ikkunafirmoja kun ne keisarin uusien vaatteiden tavoin vannovat, että uusissa ikkunoissa piilee onni ja autuus. Uskoisivat edes Tekniikan maailman rakennusmaailmaa, joka toteaa tässä ikkunavertailulyhennelmässäkin, että markkinoilla on edelleen paljon luvattoman huonolaatuisia ikkunoita.

Siteeraanpa vielä Ikkunakirjan kirjoittaneita Juulia Mikkolaa ja Netta Böökiä:

"Ikkunoiden uusimista suositellaan edelleen yksinomaan iän perusteella, koska ajatellaan, että vanha on huonompi kuin uusi. Ikkunoiden korkeaa ikää ei kuitenkaan tulisi pitää perusteena vaihtamiselle vaan päinvastoin säilyttämiselle: mitä vanhemmasta ikkunasta on kyse, sitä suuremmalla syyllä se tulee säilyttää. Vanhojen ikkunoiden hyvästä laadusta on todisteena kolmatta sataa vuotta vanhoja puuikkunoita, jotka ovat edelleen käytössä. Monilla vain kymmenen vuotta vanhoilla ikkunoilla on elinikää jäljellä vain toiset kymmenen vuotta." 

Minulle on tullut tästä ikkuna-asiasta jotenkin sellainen maailmastavetäytymisolo. Että en halua enää kirjoittaa rintamamiestalofoorumille ja paasata perinnerakentamisen puolesta, enkä halua enää edes kirjoittaa tätä blogia ja mainostaa täällä niitä samoja asioita. Mitä väliä, kun peli on jo kuitenkin menetetty. Kaikki vanha tuhotaan surutta, mistään mitään piittaamatta. Linnoittaudun siis kotiini, tänne omaan jälleenrakennuskauden mausoleumiini, silittelemään kauniita, sopusuhtaisia, arvokkaita ja hienosti kunnostettuja ikkunanpokiani ja ajattelemaan synkeitä ajatuksia ympäröivästä maailmasta.

Plääh.

34 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Tunnen tuskasi. Kaikkea ei voi yksi ihminen pelastaa, mutta voi olla että joku pihlatiiviuskovainen törmää tähän kirjoitukseesi ja epäilyksen siemen jää itämään. Olin itsekin aikoinaan niitä, jotka luulivat että vanhojen talojen ikkunat kuuluu vaihtaa uusiin. Sittemmin olen viisastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, jotenkin on itsellä ollut perin toivoton olo. Pitäisikö tänne la.ittaa jotain valaisevia hakusanoja tyyliin ikkunaremontti, Pihla ja Tiivi ;)

      Minut on tosiaan jo lapsena suggeroitu suhtautumaan kuolemanvakavasti ikkuna-asioihin..

      Poista
  2. Samoissa tuskissa kärvistellään. Mutta sanon että älä lopeta perinneasioista puhumista ja asioista toitottamista. Jos sillä estää edes yhdet vaihdetut ikkunat, on tehty jo iso työ säilyttämisen puolesta. Omassa talossa on ikkunat vaidettu. Onneksi niin, että vanha puitejako on säilynyt ja ikkunat ovat puuta, mutta vastapainoksi tummanruskeat ja silikonilla siloitellut. Toivon, että kun niistä aika jättää, on meillä varaa tilata tähän oikeat puuikkunat.

    Joskus selailen huvikseni netistä asuntojen myynti-ilmoituksia. Ei pitäisi, sillä joka kerta valtaa suuri ahdistus siitä mikä valtava määrä tässä maassa on remontein pilattuja rakennuksia. Sataa yli satavuotiasta myyntikohdetta kohtaa on yksi joka on laitettu kuntoo oikeasti vanhaa kunnioittaen. Aina ei löydy sitäkään. Niin niin harmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä masokistinen asuntoilmoitusten plärääminen on myös minun ja ystäväni Nasun yhteinen, kyseenalainen harrastus. Minua tämä asia ihmetyttää jo ihan raa'an talouspoliittisesta näkökulmasta: Kaikki itkevät ja kitisevät kuitenkin päin pyllyä remontoitujen talojensa kanssa, joten eikö olisi talon omistajana kaikkein kannattavinta pyrkiä mahdollisimman suureen autenttisuuteen. Toki siinä on aina se riski, että sen alkuperäiskuntoisen ostaa sitten joku innokas idiootti, joka tuhoaa kaiken vuosikymmenten aikana vaalitun kertarytinällä. Mutta joo, uskomattoman typeriä ja tyylittömiä remontteja tehdään ihan niihin tosi-tosi vanhoihin taloihin, rintamamiestalot nyt ovatkin tuossa suhteessa ihan vapaata riistaa ja lainsuojattomia.

      Poista
  3. Minä yritän myös mellastaa aina tilaisuuden tullen vanhojen ikkunoiden säilyttämisen puolesta. Meillä tosin ei moisia ole, tänne on akkunat vaihdettu olkkarin isoa lukuunottamatta jo ennen meidän aikaamme. Mutta onneksi sentään saman näköisiin kuin mitä alkyperäiset ovat ja onneksi niiden littanalautojen tilalle sai höyläytettyä vanhan mallin mukaiset kauniit smyygilaudat. Vielä kun se joku kuuluisa joku jaksaisi kaivella kellarista sisäpuolelle vanhat, kauniit listoitukset, jotka joku on katsonu parhaaksi korvata mdf-listalla ( ja tähän villiä silien pyörittelyä). No, onneksi ne listat ovat tallessa...

    Niin ja oikeasti en ihan heti keksi mitään itkettävämpää kuin vanha talo, johon on vaihdettu ikkunat sillä mentaliteetilla, että nämä olivat rautakaupassa tarjouksessa... Varsinkin kun useinne vanhatkin olisivat korjattavissa. Yritän ajatella positiivisesti, että tähän on sentään vaihdettu puupokaiset ikkunat, ei mitään alumiinihirvityksiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on toki aste-eroja myös niissä uusissa ikkunoissa. Mutta minulle väitti kerran joku innokas saneerauspoika rintamamiestalo.fi:ssä että kukaan ei voi kauempaa erottaa, onko ikkunat uudet vai vanhat jos puitejako vaan on ns. aikakauden mukainen. Tähän totean että höpönlöpö ja huomenna lissää. Sisään-ulos-aukeavan ikkunan karmi on aina sirompi ja kapeampi, samoin se tuuletusikkunan ja ison lasin välissä oleva puite, kuin yksissäkään näkemissäni uusissa ikkunoissa. En osaa sitä suusanallisesti selittää, mutta olen tätä ikkunabingoa jo itseni kanssa aika monta vuotta pelannut ja väitän, että jos ikkunat ovat ikkunafirman paketista vedetyt (eivätkä siis puusepän tekemät, alkuperäisen kaltaiset) niin ne kyllä tunnistaa kauempaakin. Valitettavasti...

      Poista
    2. Niin, ja piti vielä kommentoida että mdf-tyypillä on kuitenkin ollut hyvin paljon viisautta siinä, että on säästänyt ne vanhat listat! Kyllä se remppa vielä niihinkin asti etenee :) (Uskottelee eräs, joka hankki viime viikolla psykologisen sodankäyntiaseen eli purkillisen saunassa olevaa alkuperäisvihreää maalia ja sijoitti sen vihjailevasti hyvin näkyvälle paikalle - meillä puuttuu edelleen saunasta jonkun verran listoja, joista osa pitäisi maalata. Vain kuolleen ruumiini yli se putkihässäkkä käynnistyy ennen kuin sauna on loppuun asti viimeistelty!)

      Poista
    3. Juu, eivät nuo meidänkään ns. vanhojen mukaan tehdyt ikkunat oikeasti ole samanlaiset kuin oikeasti vanhat ikkunat. Kyllä niistä se näkyy, että uudet on vaihdettu. Mutta nou kän dyy, näillä mennään...

      Oikeasti kyllä välillä tulee mieleen, että pepunsilmälläkö (excuse my french) ihmiset noita remontointivalintojaan tekevät, niin karmean näköisiä esityksiä rintsikoista on väännetty. Ihan oikeasti tulee paha mieli välillä.

      Poista
    4. Siksi minua nuo naapurin ikkunat niin harmittavatkin, että jos siihen taloon nyt sitten vaikka muuttaisikin joku joka olisi arvostanut niitä alkuperäisiä ikkunoita...no, millä todennäköisyydellä, kun todennäköisyys on ehkä enemmän sen puolella että koko mökki jyrätään nurin ja rakennetaan uusi tilalle.

      Niin. Minua jostain syystä eniten ärsyttävät sellaiset talot, joissa on selvästi pyritty johonkin 20-luvun hirsimökkiromantiikkaan, on koukeroista ikkunakoristetta ja ristikkoa ja ruudukkoa ja vaikka mitä. Sitten niissä taloissa on yleensä jotkut perusasiat ihan päin sitä pepunsilmää, vaikka lisäeristetty niin topakasti että räystäät ovat kolmen sentin levyiset ja seinät kastuu läpimäriksi pienimmälläkin sateella. Jotenkin harmittaa niiden remontoijienkin puolesta mutta eniten kyllä oman öh öh valistuneen näkökulman ja yleisesti niiden talojen puolesta.

      Poista
    5. Mä voin sanoa ihan härskisti, että mun esteettinen silmäni saa migreenin ihmisten tyylitajun puutteesta. nonni, nyt tuli nykäistyä elitistin viitta reippaasti harteille. :D

      Poista
    6. Minusta tässä on kyse vähän samasta asiasta kuin musiikkimaun tai kirjamaun "jalostamisesta". Jos ei ole koskaan kuunnellut muuta kuin soittolistahuttua tai lukenut muuta kuin Harlekiineja, ei ehkä koko genre kaikkine nyansseineen ole avautunut ihan kokonaan. Sama pätee vaikka nyt jälleenrakennuskauden rakennustaiteelliseen estetiikkaan...;)

      Poista
    7. Totta. Ja kyllähän sitten ihan rakennusteknisestikin ajatellen tieto lisää tuskaa eli tekisi mieli repiä hiukset päästään, kun katselee sitä iloista umpeenmuovittamista, mitä nykyisinkin harrastetaan... Plus sit tosiaan, kun tietää, millä periaatteella esim. just rintsikat on rakennettu vaatimattoman kauniiksi ja tarkoituksemukaisiksi taloiksi, tekisi välillä repiä hiukset päästään, kun ihmisillä tuntuu olevan valtava tarve remontoida niistä "vanhan" näköisiä, ts just tuota nikkarityylin äärikömpelöä imitoimista, vääränlaisia ikkunajakoja, omituisia vuorilaudoituksia ja ihastuttavia pastellisävyjä suoraan maalitehtaiden lateksikartoista. Arghhhh... Mä en edes väitä, että meillä ihan kaikkea talossa on tehty puristisesti säilyttäen, mutta koko ajan olemme yrittäneet miettiä, miten asian voisi tehdä niin, että se ei loiki silmille täysin erityylisenä kuin muu talo.

      Pahoittelen muuten ylipitkiä lauseita. Pädi ei anna siivota, joten ajatuksenvirralla mennään. ;)

      Poista
  4. Meidän talossa on n. 35 50-luvun ikkunaa. Kun ne kunnostettiin 2009, yhteen piti vaihtaa 20 cm pätkä alapuitetta. Muuten ikkunat olivat vain kunnostusta vailla. Ikkunoista ei vedä nyt kun ne on kunnolla tiivistetty. Eli olen supertyytyväinen, ettemme edes harkinneet ikkunoiden vaihtamista. Ja kun ikkunat kunnostettiin, talosta tuli upean näköinen.

    Meidän alueella on suojelukaava, ikkunoita ja ovia ei saisi vaihtaa. Kuitenkin kaikki tekevät niin.

    Ymmärrän surusi hyvin.

    T. Undine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on ihan sama tilanne - isoja ikkunanpokia, tuuletusikkunat mukaan lukien, on 30, verannalla on 12 pokaa ja kellarissa ja rappukäytävässä vielä muistaakseni 38 pientä pokaa lisää. Kellarin ikkunoista piti puukorjauksia tehdä muutamaan, noista isoista ikkunoista 29 oli vain maalausta vaille ja yksi tarvitsi pienen puukorjauksen. Ja ne olivat tosi karsean näköisessä kunnossa ja huolella lateksoidut kun ne kunnostettavaksi lähtivät...

      Tuo rakennusvalvonnan munattomuuskin on kyllä luku sinänsä. Kyttäävät kyllä kaiken maailman aitojen korkeuksia kymmenen sentin tarkkuudella mutta mikään rakennusperinnön tuhoaminen ei aiheuta edes kulmakarvojen kohoamista mistään toimenpiteistä puhumattakaan. Argh.

      Poista
  5. Tsemppiä Laurakaisa! Oletko muuten selvittänyt millaisella pieteetillä paikallinen rakennusvalvonta suhtautuu rakennusperinnön säilyttämiseen, onhan alue jollain lailla kulttuuriperinnöksi tunnustettukin.

    Meillä aikanaan talon etsinnässä yhtenä kriteerinä oli alkuperäiset ikkunat. Jokunen ikkunakauppias on sittemmin soitellut ja yrittänyt myydä uusia ikkunoita, niin olen heille tämän kertonut. Sen jälkeen onkin päästy suoraan lopettelemaan puhelua :-)

    t. A13

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minkäänlaisella pieteetillä, ainakin jos katsoo muiden tämän kadun talojen uusia ikkunoita...

      Minä olen myös käynyt pari keskustelua ikkunakauppiaan kanssa, juurikin viime syksynä kun ikkunat olivat juuri kunnostettavina. Sanoin aika suorat sanat. Oli aika lyhyitä puheluita...

      Poista
  6. Hmm, onkos tosiaan noin että 50-luvulla 3-lasiset ikkunat olivat harvinaisia? Mä kun olen luullut että se on nimenomaan se yleinen 50-luvun ikkunatyyppi?

    Meillä kävi kerran tiivi-myyjä joka innolla kauppasi ikkunoita. Totesimme että kiitos ei, mistäs sitä korvausilmaa sitten saadaan kun ei ikkunoista enää vedä? Myyjä totesi siihen että eipä hänkään ole omaan taloonsa uusia vaihtanut kun ei halunnut niitä rumia ilmanvaihtoaukkoja ikkunoiden yläpuolelle : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä olen näin itseni antanut ymmärtää. Se perusmalli on sisään-ulosaukeava kaksilasinen, jossa sisäpoka ja ulkopoka ovat erikseen. Näissä erikoismalleissa on sitten toisessa pokassa kaksi lasia, kuten nykyisissä 3-kerrosikkunoissakin. Kyllä tuossa ikkunakirjassakin lukee yhdessä kuvatekstissä että "Omana aikanaan harvinainen kolminkertainen ikkuna 1950-luvulta. Arkkitehti Keijo Petäjän oma talo (1957), Helsinki."

      Meillä ei ikkunoista kyllä liiemmälti vedä kun ne on liimapaperoitu. Aina niihin sen verran jää kuitenkin rakoa (ja tuuletusikkunat on tiivistämättä) että ilmanvaihto on toistaiseksi pelannut hyvin.

      Poista
    2. Ai hyvää päivää kuinka ihminen täällä päässä voi käsittää väärin : D Mä ymmärsin kolmilasisella sellaista ikkunaa jossa on kolme "ikkunaa" rinnakkain. Siis reunoilla vähän kapeammat ja keskellä yksi hivenen leveämpi.

      Poista
    3. Minä muuten ajattelin, että tarkoitat ehkä tuota - ja mikä ettei se kolmilasinen olekin! Ehkä olisi itse pitänyt olla selkeämpi ja puhua kolmikerroksisesta ikkunasta...

      Meillä on yläkerran ison huoneen ikkuna juuri tuollainen mitä sinä tarkoitit, muut ikkunat meidän talossa on niitä missä on yksi iso ruutu ja yksi kapeampi tuuletusikkuna toisella laidalla.

      Poista
  7. Mä käyn tätä taistelua mun appivanhempien kanssa. Meillä kun ollaan perinnepuusepällä teettämässä sisäpokat verannalle ja uudet karmit ja ulkopokat vaan kunnostetaan, niin viimeksi eilen ne aloitti taas sen saman "Huomasinpas tuossa, että yhdeltä puutavaraliikkeeltä saisi uusia puisia mökki-ikkunoita halvalla. Puuvalmiina. Se puuseppä tulee niin kalliiksi." Tämä nyt sen takia, kun Tiivitaavit sai multa täyslaidallisen, kun edellinen saarna oli "200 eurolla saisitte ihan uudet ikkunat, ei niitä kannata teettää." Samat tyypit yrittää jatkuvasti myydä meille lisäeristettä talon ympärille. Kun ei yläkertaan suostuttu laittamaan enempää lisäeristettä, kommentti oli "No sitten teidän pitää kasvattaa ulkovuorausta, että sinne saa alle ainakin 10cm lisäeristettä." Että tuota.

    Omat vanhemmat olisi laitattamassa meille jotain ihmeen ylimääräistä lasikerrosta sisäpuolelle jne. Ja vattumaisesti poltan päreeni aina ihan totaalisesti.

    Meillä kattoremppa muutti talon mittasuhteita, räystäät ei oo upotetut, joten ne näyttää tosi massiivisilta reunuslistojen kanssa. Tämä siis siksi koska appiukko. Kun en ollut mattopiiskan kanssa vahtimassa. Oon sitä mieltä, että kettumaisena akkana menen ja upotan ne räystäslaudat itse ensi kesänä :D Joo joo, ne tuulettuisi paremmin jos on pintaan lyöty, mutta se katto tuulettuu kuitenkin paljon paremmin nyt, kun entisellä kivivilla peltiä vasten viritelmällä, vaikka ne laudat upotettaisiin.

    Räystäistä tuli kans pidemmät, kun ei tiedetä mitä sen ulkovuorauksen kanssa pitää tehdä, jos sieltä löytyy ties mitä. Verannassa oli kyllä todella lyhyet räystäät muutenkin, mutta nyt se näyttää vähän liiankin lennokkaalta. Mä toivon, että me ei jouduta vaihtamaan koko ulkovuorausta. Pari varvia joutuu kyllä ja verannalta pitää alimmat uusia, mutta loput on hyvässä kuosissa.

    Ja mähän siis saan tästä vatsahaavan ja rutisen asiasta jatkuvasti. Hyvä, että kirjoittelet tämmöisestä aiheesta niin voin päästää vähän höyryjä.. Mähän näen painajaisia siitä, että joskus tulen kotiin ja meidän talo näyttää pakettitalolta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kokemukseni appiukoista on se, että ne on kuitenkin vallan kehityskelpoisia yksilöitä :) Ainakin oma armas appeni on, ja lisäksi se on niin taitava ja osaava kaikissa rakennushommissa ettei ole toista vielä vastaan tullut. Meillekin siis suositeltiin vielä jokunen vuosi sitten korkeintaan 90-luvulla rakennetun talon hankkimista kun ei niistä vanhoista ole kuin harmia. Nyt se samainen suosittelija käy ihan sujuvasti Panu Kailan luennoilla ja rakensi viime kesänä pilkuntarkasti museoviraston ohjeilla huopakattoa...:)

      Ei auttane muu kun pitää topakasti oma pää ja vähän maallikkosaarnata aina välissä ja toivoa kehitystä oikeaan suuntaan. On tuo oikeasti ärsyttävää jos ei edes lähipiiri tunnusta oman remonttityylin oikeutusta, teidän kotihan se Vadelmatalo loppuviimein on eikä niiden.

      Poista
    2. Jep. Vaikka se sitten vaatisi pari itkupotkuraivaria emännältä.

      Ovelasti suunniteltiin, että seuraavana tai sitä seuraavana kesänä, kun ulkovuorauksen korjauskin tulee aiheelliseksi, irrotellaan räystäslaudat uutta maalia varten (suunnitelmissa siis uuden värin mukainen tehosteväri vanhaan malliin, nyt piti pistää valkoista väliin, kun ne vihreät olisi näyttäneet ehkä vähän hassuilta tämän vadelman kanssa..) ja sitten ne upotetaan samaa vauhtia :D

      Poista
    3. Nojoo. Itkupotkuraivareitakin on nähty ja koettu, että sen se varmaan vaatii ;)

      Jep. Innokkaiden talkoo- ja ohjeistusappivanhempien kanssa myös oveluus on erittäin hyvä lähestymistapa!

      Poista
  8. Meidän 50-lukulaisessa punatiilisessä kerrostalomuurissa on ikkunat vaihtamalla saatu koko ilmanvaihto sekaisin. Ei muuten ole aivan pieni raha, mikä on taloyhtiöltä mennyt ensin tehdä asioita, joita täytyi tehdä, koska ikkunoiden vaihtaminen sössi ilmanvaihdon, ja sitten tehdä niitä asioita lisää ja moneen kertaan, kun ei se toiminutkaan ja oho, ilma kietää väärään suuntaan.

    Millä ihmeen järjellä voidaan ajatella, että kokonaisen kerrostalon korvausilman saanti pohjautuu rumiin ja helposti rikkoutuviin muovirimpulakorvausilmaventtiileihin, joiden asetukset ja suodattimet vanhojen mummojen pitäisi itse vaihtaa kaksi kertaa vuodessa? (ja ostaa uudet, oikeanlaiset rimpulasuodattimet joka vaihtoa varten, jos olisi oma talo). Sen sijaan, että tukkivat sinne teippiä ja villasukkia, kun sieltä tulee kylmää ilmaa!

    Jumalauta!, sanos Repomies.

    Mukavaa kuitenki huomata, etten ole ainoa, joka repii henkikökohtaista stressiä jonkun toisen ikkunoista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja et arvaakaan, kuinka mukavaa minusta on lukea kaikkia näitä kommentteja!

      Juuri tänään keskustelin saunaseuralaiseni kanssa tästä ihan samasta asiasta, siis ilmanvaihto-ongelmista ja ikkunaremontista 50-luvun kerrostalossa. Olipa hyvä kun laitoit tätä kommenttia, tietävät siellä taloyhtiössä että kohtalotovereita on. Niillä on tosin vielä alkuperäiset ikkunat mutta ikkunaremontti suunnitteilla, ilmanvaihtopulmat vissiin johtuvat muista jo tehdyistä muutostöistä.

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus ja hyvät kommentit. Mulla ei ole varmaan mitään uutta kontribuutiota. Mullekin ikkuna- ja varsinkin ulko-oviasiat on todella tärkeitä. Sydän itkee verta myös siitä, kun ihmiset tekee vanhoista ikkunoista peilejä, mutta yritän hyväksyä sen. Pahempi on, kun vanhan talon ikkunat vaihdetaan uusiin ja vanhat pilkotaan roskalavalle.

    Meillä on kaksi vanhaa taloa, 1889 ja 1898. Vanhemmassa oli kaksi 60- luvun ikkunaa, jotka vaihdettiin takaisin vanhempiin ja uudemmassa on mystinen ehkä 50-luvun tai uudempi ulko-ovi. Sekin menee joskus vaihtoon. En kuitenkaan usko, että olisimme edes harkinneet kummankaan talon ostamista, jos niihin olisi vaihdettu uudet ikkunat. Ikkunanentistyskurssi käytiin heti ekan ostoksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me harkittiin yhtä, jossa oli ikkunat muuten alkuperäiset mutta niihin oli lisätty kolmas lasi. Ne olivat ainakin ulospäin ihan autenttiset, sisäpuolelle näkyi se ruma alumiinilista mutta kai niitäkin voi tehdä monella tavalla. Lopulta se talo jäi ostamatta, koska siinä oli sitä alkuperäistä muuten aika minimalistisen vähän...

      Ja joo, peilejä vanhoista pokista ja sängynpäätyjä ja pöytälevyjä ovista -lähestymistapa on minullekin aika vieras. Ikkuna ikkunana, ovi ovena ja maalaisromantiikka roskikseen. Sori vaan, kaikki maalaisromantikot.

      Nuo teidän talojen vuosiluvut on kyllä mahtavat! :D

      Poista
  10. Meillä on ihan huolella pilattu rintamamiestalo. Edellisen omistajan isä on 80-luvulla laitanut uusiksi ihan kaikki (ikkunat, ovet, sisäpinnat..) Ja nyt ollaan huuli pyöreänä, kun ikkunat kaipaavat fiksausta. Että kannattaako 80-luvun susirumia ikkunoita korjata. Ne ei edes toimi niin kun pitää. Pystyykö niitä edes korjaamaan? Ja kun ne ei sovi yhtään tähän taloon. Mutta ne uudet ikkunat olis kyllä kans rumat. Ja se ilmanvaihto. Budjettiinkaan ei oikein sovi ikunoiden teettäminen. Eikä ole edes tietoa minkälaiset ikkunat tässä on alunperin ollut. Ja koska ulkoverhous on myös uusittu, varmaan perinteiset ei tähän enää edes sovi. Rakastan tätä taloa, mutta kiroan kyllä sitä tee-se-itse miestä joka täällä on remonttihommia tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuveljeni osti ja remontoi meidän lapsuudenkodin, joka on 80-luvun käkikellon mallinen talo. Ainakin ne vuodelta -81 olevat tummiksi kuultomaalatut ikkunat olivat niin karseassa kunnossa ja todellakin huoltovapaat - eli mahdottomat kunnostaa - että päätyivät vaihtamaan kaikki ikkunat uusiin. Niistä tuli itse asiassa tosi kivat - ovat tummat ulospäin, eli talon ulkomuoto ei muuttunut, mutta sisäpokat ovat vaaleat niin muuten vähän pimeähköön taloon tuli rutkasti lisää valoa.

      Minä en kyllä kovinkaan montaa rintamamiestaloasukkia ole tavannut, joka entisten asukkaiden remontteja olisi kiittänyt tai kehunut... Ehkä siksikin yritetään itse asua täällä niin että kosketaan mahdollisimman vähän. No, kellaripyykkitupaa en usko kenenkään pitävän kovin pahana ratkaisuna siihen maapohjakellariin verrattuna ja muuten me ollaan toistaiseksi vain palautettu paikkoja alkuperäiseen kuosiin. Uskoisin, että meidän talon kohdalla tämä on sekä taloudellisesti että yleisen rakennusperinnön vaalimismeiningin mukaisesti järkevin tapa.

      Poista
  11. Harmillista, mutta niin tyypillistä :(

    Meille on tehty ikkunaremontti vanhaan hirstitaloon - vaihdoimme 80-luvulla laitetut hirvitykset eräästä maalaistalosta purettuihin 30-luvun ikkunoihin. Talon ilme muuttui kerta heitolla tyylikkäämmäksi ja kodikkaammaksi, vaikka ikkunat eivät olekaan samanlaiset kuin aivan alkuperäiset. Niissä on vielä jonkin verran kunnostamista, mutta maksoimmekin kuudesta ikkunasta karmeineen vain 350 euroa.

    Minulle yritettiin hiljattain soittaa Pihlan ikkunamaailmasta, mutta en sattunut vastaamaan. Tavallaan siitä olisi voinut seurata ihan mielenkiintoinen keskustelu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut parista tapauksesta, jossa vaikka purkutalon ikkunat ovat löytäneet uuden kodin jostain muusta talosta. Siksi toki tekisi mieli nuo naapurin ikkunat talteen ottaa, jos niille löytyisi vielä arvostava koti...

      Minusta paras kömmähdys tällä remonttimarkkinointisaralla oli se, kun meidän ulko-oveen oli jätetty sellainen "Kattoremonttifirma was here" -tyyppinen mainos tai esite. Olivat siis käyneet poissaollessamme kaupittelemassa kattoremonttia - ja tämä tapahtui viime syksynä, jolloin se meidän Iisakin kirkko -huopakattoprojekti oli juuri valmistunut. Harmi kun ei satuttu olemaan kotona, mutta pitää kyllä vähän kattoremontoijan asiantuntemusta kyseenalaistaa jos ei tajunnut että tässähän on ihan uunituore kolmiorimahuopakatto päällä!

      Poista
  12. Jos jotakuta ikkunaintoilijaa kiinnostaa, niin huuto.netissä on parhaillaan Espoossa myynnissä 50-luvun ikkunoita karmeineen. Itselläni ei ole käyttöä, mutta ehkä täältä löytyisi joku kiinnostunut?

    http://www.huuto.net/kohteet/50-luvun-ikkuna-3-osainen/252322050

    t. Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkin jakamisesta, ehkä joku kiinnostunut bongaa nuo tuolta pois. Hyvä juttu, että talojen purkajat kierrättävät nykyisin edes joskus noita käyttökelpoisia osia. Meilläkin on kellarissa yhden puretun yleisen saunan ikkunat kasvihuonekäyttöä odottelemassa...

      Poista