maanantai 21. tammikuuta 2013

8.00.58

Tämä ei ole remonttia, ei edes sen suunnittelua, eikä paasausta jälleenrakennuskauden ylivertaisten rakenneratkaisujen säilyttämisestä.


(Tältä näyttää mies, joka on aloittanut liian myöhään katsomaan neuvostoliittolaista taide-elokuvaa ja laulanut sen päättymisen jälkeen vaimon kanssa Leevi And the Leavings -karaokea keskellä yötä...)


(Tältä näyttää isä, jonka vauva on herännyt ilosta huutaen ja hihkuen kello kuusi aamulla...)


(Tältä näyttää sekalainen aamiaispöytä ja joku ei ole syönyt puuroaan...)


(Tältä näyttää "Suljen ihanan soittorasian" esikoisen esittämänä...)

Loppujen lopuksi, tämä on elämää. Tämmöistä se meillä oli eräänä tammikuisena aamuna vuonna 2013. Julkaisen, että muistaisin. Otsikkoon on tietenkin idea varastettu Juicen kappaleesta 3.30.


(Tältä näyttää mies, jonka jälkikasvulla on neljä ja puoli tuntia päiväuniaikaan.)

8 kommenttia:

  1. Mä olen lueskellut blogia taaksepäin ja kurkannut ihan alun. Sulla on tosi kiva kirjoitustyyli. Taidan kotiutua tänne.

    anu

    VastaaPoista
  2. Kiitos! (Piti itsekin käydä lukemassa se alku, olipa hassua miten niistä ekoista kesäkuun postauksista muisti edelleen sen tunteen kun ensimmäisiä kertoja kävi täällä meillä kotona...) Minä päädyin sinun blogiisi Susannan Työhuoneen kautta ja luen sitä säännöllisesti, pitäisikin liittää se tuohon kyttäyslistalle...

    VastaaPoista
  3. Onpa ne isoja! Lapset siis, vaikkei isäntäkään ole pieni. Terkkuja kaikille teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassa blogista, että jotain suurta on sielläkin esittelyssä, wautsi wau! Yritän ennättää sähköpostin ääreen pikimmiten laittamaan lisäkuulumisia, jäi ne raportoinnit taannoin puolitiehen.

      Poista
  4. Isäntä? Kirjoitinko minä niin? En voi uskoa, mutta minä se kai olin. Isä piti sanomani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja pakko kommentoida tähän että meinasin naapurin mattokutomosta kertovaan juttuun kirjoittaa sanan "isäntä". Sitten piti käydä itseni kanssa keskustelu, että olenko minä henkilö, joka käyttää naapurissa asuvasta mieshenkilöstä sanaa "isäntä". Kieltäydyin olevani, joten piti jättää koko lause pois. Mutta onko tuo isännän vahva esiintulo alitajunnasta joku keski-ikäisyyden merkki...?

      Poista
    2. Hyvä kuulla ettei tämä ollut vain minun vahinkoni, vaikka minä huomasin virheeni liian myöhään. Ärsyynnyn kun joku puhuttelee puolisoaan tai jonkun toisen puolisoa emännäksi. Miksi sitten itse kirjoitin että isäntä? En tajua. Pahoittelut. Keski-ikäistyminen tuntuu muutenkin pahalta, tarviiko sitä vielä ruveta isännöimään?

      Poista