Ai niin - hyvää tätä vuotta!

Taisi tuossa vuosi vaihtua. Vähän niin kuin huomaamatta. Pienesti jälkijunassa siis toivotan kaikille teille ja meille oikein hyvää uutta vuotta 2013! Tuokoon se mukanaan valmistuvia remontteja, onnistuneita sisustuksia ja muutenkin vaan ihanaa elämää.

 Muissa blogeissa on näkynyt kivoja kuvapostauksia vuoden varrelta. Minä ajattelin ajanpuutteen vuoksi julkaista vain sanallisen remonttilistan, mutta kaivelin sitten muutamia ennennäkemättömiä kuviakin joukkoon. Tämä ei silti liene kaikkein lukijaystävällisin postaus, mutta onpahan kirjattu ylös mitä tuli tehtyä vuonna 2012:

- Juuri ennen Vuokon syntymää 7.3.2012 saatiin valmiiksi kellarin pyykkitupa. Siivosin kaappeja vielä pari tuntia ennen sairaalan lähtöä. Tai siis eihän se ihan valmis ole, vaan odottelee ylempien kerrosten putkiremonttia, jonka jälkeen sen voi tehdä kokonaan valmiiksi. Kellarissa on mahtavat pyykkifasiliteetit, erittäin hyvä käydä suihkussa ja siellä mahtuu myös tekemään muita puhdetöitä kuten maalaamaan sänkyjä. Tällä järjellä kuvassa näkymätön, vessanpöntön vieressä oleva lavuaari on ihan turha, mutta ehkä tuota kellarin vessaa tulee jatkossa käytettyä enemmän saunoessa ja kesäaikaan, kunhan vauvaperhe-elämä muuttuu vähän isompien lasten perhe-elämäksi.

- 

- Vuokon jo synnyttyä mutta ennen kotiutumistamme sairaalasta valmistui myös keittiön tiskinurkka eli uudet yläkaapit, uusi alakaappi ja tiskikone. Juuttaan kallis tiskari tosin oli saapuessaan rikki, ja sitä piti odottaa korjaamolta erinäisten sähläysten takia viikkotolkulla. Saimme lopulta viallisen laitteen myyneeltä Gigantilta varakoneen tilalle, kun sain puhelimessa asiakaspalvelijalle keskivaikean raivarin aiheesta minulla on täällä vastasyntynyt vauva, mustasukkainen yksivuotias, yksi tiskiallas koska tiskikoneen kanssa ei tarvita enää kahta, ja tiskikoneen paikalla tyhjä aukko. Ja kyllä se oma konekin sitten kuntoutui ja tuli tekemään hommiaan. Se on edelleen yksi arjen suurimpia iloja, Askon sellainen iso kolmekerroksinen malli. Voin suositella alkukankeuksista huolimatta. Yllättävän siistinä on pysynyt myös koivuinen tiskipöytä.

- Kesällä oli se kattoremontti. Hirveä, tolkuton urakka. En vieläkään tiedä, miten siitä oikein selvittiin mutta katto joka tapauksessa on nyt pään päällä, uusi ja hieno ja kaunis. Pitää myös vettä. Talkooavulle olemme ikuisesti kiitollisuudenvelassa. Säiden haltijoille lähetämme edelleen miinuspisteitä homman sotkemisesta kaikin mahdollisin keinoin.

- Kattoremontin jälkeen elettiin pitkälle syksyyn muovitetuissa oloissa kun ikkunanpokat kävivät kahdessa vuorossa Rantasalmella kunnostettavina. Opettelin toimimaan työnantajana, se oli oikeastaan ihan helppoa. Pokista tuli kauniit ja ihanat. Karmeja kunnostetaankin varmaan seuraavat viisitoista vuotta. Tai pidempään.

- Kesällä siinä kattoremontin keskellä kunnostettiin myös vuokralaisen ovi. Jotain nakaleita siitä puuttuu edelleen mutta noin periaatteessa se on nyt laitettu. Hyvä tuli. Uulan Kaakao-värisävy on ihan yksi yhteen meidän talon ovien värin kanssa, ei tarvinnut paljon sävyjä arpoa. Nautin oven maalaamisesta suunnattomasti vaikka vauva nukkui siihen aikaan erittäin lyhyitä päiväunia ja projekti oli siksi varsin katkonainen.

- Maalasin myös pihaportin. Sitten tuli sade, ja vei puolet maaleista mennessään. Uusi yritys ehkä ensi kesänä.

Tehtiinköhän muuta? Ei vissiin, mutta tuossakin on ollut kylliksi, kun remonttiaikaa oli käytännössä vain tammi-elokuu ja sen jälkeen remppareiska oli toisella paikkakunnalla palkkatöissä loppuvuoden.

Kirjataan nyt vielä vuoden 2013 suunnitelmat ja katsotaan, miten moni näistä on myös vuoden 2014 suunnitelma:

- Putkiremontti alkaa 12.2.2013. Tai siis putkimiehen osalta alkaa, meidän osalta se alkaa jo pari viikkoa etukäteen kun pitää purkaa vessat ja vähän keittiöitä.

- Putkiremontin yhteydessä laitetaan molempien asuinkerrosten vessat uuteen uskoon. Sittenpä näette.

- Samalla tehdään yläkertaan keittiö alakerran keittiön vanhoista tarpeista ja viimeistellään alakerran keittiön tiskinurkkaus valmiiksi.

- Putkiremontin päätyttyä viimeistellään kellari lopulliseen asuunsa. Ja sitten pidetään kellarin lopputarkastus.

-  Sitten muutamme yläkertaan asumaan.

- Ja sen jälkeen tehdään pintaremontti nykyiseen asuinkerrokseen. Katot, seinät, lattiat, komero ja sähköt olohuoneeseen. Katot, seinät, lattiat, sähköt ja kaapit keittiöön. Komero nurkkakamariin. Linomattojen huolto eteisessä ja kamareissa ja parin repsottavan tapettikohdan paikkaus.

- Jos puolisolta kysytään niin jossain vaiheessa "näpsäytetään" vielä kuistiin uusi katto ja tehdään uusiksi kuistin katon päällä pötköttävä parveke/terassi, joka on latvasta laho.

Minusta se puoliso on, koska tuossa on jo ilman mitään kuistejakin ihan älyttömästi tekemistä. 

Kirjoille hylly

Siirretäänpä hedelmälliseksi osoittautunut Facebook-teema tänne blogin puolelle niin ehkä keitos mehevöityy lisää.

Aihe on lyhykäisyydessään se, että meille pitäisi olohuoneeseen saada kirjahylly. Ja nyt tarkoitan siis hyllyä kirjoille, ei mitään televisiotaso-baarikaappi-kummilastenkuvat-aaltovaasi -huonekalua. Kirjoja on arviolta parikymmentä pahvilaatikkoa ja ne majailevat tällä hetkellä osin pahvilaatikossa, osin vinttiin siirretyssä kirjahyllyssä joka esitellään tarkemmin tässä postauksessa.

Kirjahylly on tulossa tuohon nurkkaan, jossa nyt on tuollainen huuto.netistä hankittu väliaikaishylly. Siihen mahtuu parisen metriä hyllyä kaiken kaikkiaan ennen kuin ovi tulee vastaan. Toisaalta ovenkin voisi ylittää kirjahyllyllä ja jatkaa vielä yhden hyllykokonaisuuden verran nurkkakamarin ja käytävän ovien väliin. Mene tiedä.

No, millainen kirjahylly. Tarpeetonta sanoa, että kaikki modernit lastulevyviritelmät, Ikean Billyt sun muut nykyajan vempeleet ovat poissuljettu vaihtoehto. Uustuotantovaihtoehtoina ajattelin vaikka nyt Boknäsin valmistamia lasiovellisia hyllyjä - niitähän valmistaa useampi muukin puulaaki Suomessa - tai sitten ihan perus-Lundiaa myös lasiovilla. Boknäsiä toki ilman sitä massiivista sokkelia ja ylälistaa, se on meidän taloon liian pompöösi tyyli.

Toinen vaihtoehto olisi löytää jostain vanha, sopiva kirjahylly tai vanhat sopivat kirjahyllyt. Toistaiseksi etsintä on ollut tuloksetonta, vaikka useampikin kirjahyllyn nimikettä kantava kapine on tullut huusholliin haalittua.

Kolmas vaihtoehto on Handmade by Panu.

Pitänee ehkä valottaa vähän sitä, millaisia ominaisuuksia kirjahyllyllä pitäisi olla. Sen pitäisi

- ulottua kattoon asti, koska olohuone on aika pieni ja siellä on hyvin vähän yhtenäistä seinäpintaa kolmen oven ja kolmen ison ikkunan takia. Piano vielä varastaa ison osan seinänvieruspaikoista. Matalampia hyllyjä pitäisi olla enemmän kuin tilaan mahtuu, jotta kaikki kirjat saisi soviteltua esille. (Kirjoistahan ei voi luopua. Paitsi ehkä yhteensä kolmesta, ja koska se ei ratkaisisi tilannetta suuntaan eikä toiseen, on paras olla luopumatta niistäkään.)

- olla kaunis katsella. Ja sopia muuhun mummolan perintösisustukseen.

- koostua varsinaisten hyllyosien lisäksi myös ovellisesta alaosasta. Ovien taakse piiloon voisi laittaa tavaroita kuten Afrikan tähti, Rumat Mutta Tarpeelliset Mapit ja mappien ulkopuolella vellovan paperisäläkaaoksen. Minä tulen aina ja ikuisesti olemaan ihmispolo, jonka ympärillä ajelehtii selluloosasta valmistettua kaaosta. Olen perinyt ominaisuuden äidiltäni ja hyväksynyt sen osana minua, parempi hankkia mööpelit sen mukaan.

- olla mielellään varustettu lasiovilla. Tämä useamman vuoden jatkunut sisustustyyli nimeltä "remonttia odotellessa" on saanut ainakin minut kaipaamaan lopputulokselta jonkinmoista siisteys ynnä helppohoitoisuus -kombinaatiota. Toki estetiikka edellä mennään, mutta jos kirjat olisi mahdollista säilöä pölyltä piiloon niin mielelläni sen tekisin.

- olla tosiaan kirjahylly. Eli topakka, jämäkkä ja tukeva. Kaikki 50-60-lukujen sisustuslehdet ovat täynnä niitä kauniita kuvia, joissa olohuonetta koristaa ilmava ja kevyt hyllyrakennelma, jolle on aistikkaasti koottu muutamia kirjoja, muutamia koriste-esineitä eikä sitten muuta. Siis tyyliin tämä, kuva on anastettu Jyväskylän taidemuseon Oravien aarteita -sivustolta.

Jos googlaa "60-luvun kirjahylly" niin ensimmäisinä tuloksina tulee vastaan niitä mukavan näköisiä, tiikkiä ja metallia yhdistäviä kirjahyllyjä, jollaisia meilläkin on vintissä muistaakseni parisen kappaletta. Ne ovat kivoja ja kauniita, mutta täysin hyödyttömiä kirjahyllykäytössä. Jos ne änkee täyteen kirjoja, ne menettävät ulkonäkönsä ja alkavat huojua ja tutista. Eivät siis sovi ratkaisuksi ongelmaan.

Kävin tuossa eilispäivänä nykimässä sekä Boknäsejä että Lundioita paikallisissa huonekalukaupoissa. En oikein vakuuttunut. Boknäs vaikutti hyperkalliiseen hintaansa nähden jotenkin kuitenkin kompromissiratkaisulta - jos kirjahyllyyn sijoittaa tonnikaupalla euroja, pitäisi sen kyllä sitten olla just eikä melkein. En tiedä, mikä se häiritsevä juttu niissä on, ehkä kuolleen teolliselta vaikuttava pintakäsittely tai mikä liekään. Lundiat puolestaan eivät herättäneet tunteita oikein mihinkään suuntaan, ja nekin maksavat sen verran paljon että saisivat kuitenkin ihan mielellään niin tehdä. Siis lähettää jotain fiboja sinne asteikon positiiviseen päähän.

Facebook-keskustelussa suositeltiin kolmen edellä esitetyn vaihtoehdon lisäksi myös vaihtoehtoa "paikallinen puuseppä". Vaan minä kun en niiden kanssa asioi. Soitin valehtelematta jokaisen seutukunnan puusepänretaleen läpi kun meillä oli joskus sellainen ajatus, että vuokralaisen ovi ja autotallin ovi pitäisi tehdä uusiksi. Kipitin kerta toisensa jälkeen töistä avaamaan ovia puusepille, jotka vuorotellen jättivät saapumatta sovittuun aikaan, eivätkä toki koskaan ilmoittaneet syytä saapumatta jättämisilleen. Tästä aiheutunut kimmastus pääsi jopa lehteen.

(Vuokralaisen ovi on muuten kunnostettu. Ulkopuolen lahot paneelit vaihdettiin uusiin, paneelin taakse lisättiin eristeeksi 12 millin Tuulileijona-levy, ovi maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Operaation suorittivat viime kesänä puoliso ja appiukko, minä maalasin. Autotallin ovi on kunnostuslistalla ensi kesänä. Sen tekevät puoliso ja appiukko, minä maalaan. Meni usko rakennusalan yrittäjiin taas kerran, eikä ole palautunut. Onneksi on näitä kotitarvepuuseppiä.)

Takaisin kirjahyllyhin.

Kaikesta edellä mainitusta johtuen vaihtoehto Handmade by Panu on alkanut houkuttaa entistä enemmän.  Pitäisi vain tietää, millainen hylly, ja luultavasti luopua niistä lasiovista, koska puoliso ei ehkä jaksa kaiken muun remonttitoimen ohessa ryhtyä moiseen nyhertelemiseen.

Siinä alussa mainitussa Facebook-keskustelussa sitten vinkkasi minulle yksi entinen työkaveri, että on olemassa sellainen kuin Huonekaluliike Laakkonen, joka tekee tilaustyöstä kirjahyllyjä. Minä sinne oitis katsomaan.

Se unelmien kirjahyllyhän olisi siis tällä hetkellä osapuilleen tämä. Pikkuisen pois tuosta noita krumeluureja niin a vot. Mutta idean tästä varmasti saa:

Kuva: Bukowskis Market

Ja kas, tuolla Laakkosen sivuilla oli yksi jos toinenkin hylly, jossa on jotain samaa, jotka ovat silti ihan helposti Panun kotiverstaan taidoilla ja työkaluilla toteutettavissa ja jotka sopisivat ainakin minusta ihan hyvin meidän olohuoneeseen. Tässä kuvakavalkadia, kaikki kuvat ovat Laakkosen sivuilta: 

Simppeli, mutta tuo ylöspäin kapeneva muoto on kiva.

Tämä ilman tuota kulmapalasta olisi sellainen, jonka ottaisin vaikka saman tien. Nuo pyöristetyt yläosat ovat kivat ja niissä on sitä henkeä, mitä haen.

Tämä on enemmän kuuskytlukua, mutta ideana hauska. Ehkä ilman noita vitriiniovia kuitenkin, mutta alhaalla voisi olla tuollaiset liukuovet. 

Semmoista pohdintaa. Mutta nyt ottaisin mielelläni vastaan kommentteja - tuleeko kenellekään mieleen, missä 50-luvun kulttuurikodeissa säilytettiin kirja-arsenaalia? Myös kaikenlaisia muita kirjahyllyideoita olisi kiva lukea, ja nähdä linkkejä toteutuksiin. 

Pielisen hovissa

Täytynee ensin mainita, että olen opiskellut ja asunut siten kuutisen vuotta elämästäni Joensuussa. Lukkarinrakkautta ilmassa siis.

Sinne ensimmäiseen omaan kotiin, Noljakassa sijainneeseen opiskelijasoluun, kiikutin meillä edelleen käytössä olevat lautaset. Olin saanut ne äidiltä ja tädiltä joksikin lahjaksi, en muista enää mikä oli merkkipäivä. Niissä oli takana kaiketi sen sortin ajatus, että maailmalle lähtevälle lapselle tulisi lämmin ja kotoisa olo aina aterian äärelle asettuessaan - ne olivat melkein identtiset meidän mummon lautasten kanssa, ja niiltä lautasilta söin osapuilleen jokaisena arkipäivänä seitsemän kuukauden ikäisestä 18-vuotiaaksi. Hyvät lautaset, Rörstrandin Grön Annat, jotka ovat päässeet myös Wikipediaan.

Niitä on vain tässä parin viime vuoden aikana ruvennut särkymään. Noloa tunnustaa, mutta yhden ison matalan lautasen paiskasin hellankulmaan kun kattoremontti ja tunteet olivat kesällä kuumimmillaan. Yhden tiputin kohmeisista käsistä lasten kanssa ulkoilemasta tullessani ja äkkiä särvintä pöytään kaivellessani. Yksi pieni matala lautanen on kadonnut mystisesti. Ja koska meillä on nelihenkinen perhe jonka kaksi jäsentä ruokailevat viitisen kertaa päivässä, ja lisäksi hyvin suuri tiskikone jota ei tarvitse pyörittää kuin kerran päivässä, aiheutti Grön Annojen keskuudessa käynyt kato pientä lautasdilemmaa varsinkin iltahetkien ateriointiin. Kun niitä oli alun perinkin vain kuusi kutakin kokoa.

(Olen yrittänyt etsiä noita lautasia netistä, mutta en ole löytänyt. Saa vinkata. Ruotsista olen bongannut muutamia osto- ja myyntiliikkeiden nettisivuilta men det skulle vara jättedyrt at skicka de till Finland. Tyvärr.)

Ratkaisuksi kaivoin ensin vintistä puolison mukana huusholliin muuttaneet kiistatta ekologiset ja järkevät porsliinit. Kävi nimittäin takavuosina niin, että Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta lakkasi pyörittämästä opiskelijaruokalaa ja tilalle tuli joku markkinataloustoimija. Kuppilatoiminnan loppuessa astiat myytiin sopuhintaan teekkareille, joista ainakin yksi hamstrasi niitä ihan isompikin perhe tulevaisuusvisiona kajastellen. Ehkä niillä lautasilla on puolisolle jonkinlainen Oi nuoruus -tyyppinen merkitys, mutta minä jouduin muutaman viikon koekäytön jälkeen viemään ne takaisin vinttiin. Harmaiksi naarmuuntuneet, säröilleet ja kolhiintuneet ties kuinka monen teekkarisukupolven ruokkineet matalat lautaset mallia Käytännöllistä Arabiaa Suurtalouskeittiöille olivat kertakaikkisesti liian ankeat ja masentavat muutenkin tasaisen tappavana toistuviin arkipäiviin.

Ja mikä sitten neuvoksi. Hetken aikaa pidin käytössä juhlavampia lautasiamme, jotka ovat ne Aino Aallon lasiset, värittömät perusmallit. Jotenkin nekin tuntuivat vääriltä kaurapuurohetkiin.

Vaan ongelmapa ratkesi kuin itsestään, kun löysin netin välityksellä vanhojen tavaroiden liikkeestä vähän huonokuntoiset Arabian lautaset, joissa oli juttu.

(No tuossa pitäisi kyllä vieressä olla Sorsakosken haarukka ihan ehdottomasti. Meillä on Sorsakosket mökillä ja kotona tuollaiset modernit Hackmannin Swingit. Jos nyt saisin valita, ostaisin Hackmanin uusiotuotantoon ottamat Bertel Gardbergin Lionit. Katsoin niitä ensin että onpa kauniit. Sitten luin esittelyn - suunniteltu 1958. Olipa yllätys.)

Asiaan. Siis, muinaisen hotelli Pielishovin jälkeenjäänyt serviisi! Lautaset ovat tosiaan valmiiksi jo vähän ottaneet ihteensä tai sitten ne eivät koskaan ole priimaa olleetkaan, joten niitä ei ole surku käyttää arkena ja pestä koneessa. Ainakin toistaiseksi ne ovat sitä paitsi kestäneet kyydissä varsin hyvin.

Minua ilahduttaa jostain syystä joka kerta aivan valtavasti kun katan pöytään hotelli Pielishovit. En tiedä miksi, mutta noissa on joku hyvän tuulen juttu.

Ja syöminen nyt ylipäänsä on kivaa ja melkein kaikki ruoka on hyvää. Ainakin thaimaalais-kainuulainen hirvi-kookoswokki jasmiiniriisin kera. Ja joo, molemmat pitävät paikkansa - nuo lautaset ovat nykyastioihin verrattuna vähän pienempää kokoa, kuten kaikki Arabian vanhat ruokalautaset. Ja kyllä, minä todellakin syön vaivatta noin isoja annoksia...

Ps. Tämän postauksen myötä lähetämme lämpimiä terveisiä Pielishovin kotinurkille, Joensuuhun erääseen rintamamiestaloon, jossa on vastikään ryhdytty olemaan nelihenkinen perhe. Onnea ja iloa, ja "Kuinka suoriutua kahden lapsen kanssa" -kysymyksiä voi aina esittää auttavalle puhelimellemme. Yritetään päästä pikimmiten pikkuveljeä tervehtimään. Paketti ainakin on lähdössä postiin, ja se sisältää ainakin meidän tytöillä käytössä olleet ja jo pieniksi jääneet isonveljen housut :) 

Kummitusjuttu

Tässä postauksessa ei ole kuvia, koska kummituksia ei voi tallentaa pikseleiksi.

Tapahtui marraskuun lopussa tänä vuonna: Oli synkkä ja myrskyinen yö. Minä olin yksin lasten kanssa kotona, puoliso oli työperäisessä majoituksessa anoppilassa 85 kilometrin päässä. Lapset tuhisivat nurkkakamarissa viatonta untaan, olin jutellut siipan kanssa puhelimessa, tämä oli sanonut puhelua lopetellessamme menevänsä nukkumaan.

Minä en mennyt nukkumaan, vaan menin pikkukamariin ja rupesin korjaamaan leluja ja kirjoja hyllyyn ja laatikoihin. Olin polvillani lattialla, kun kuulin jostain yläpuoleltani jonkinlaista koputusta tai nakutusta, pientä narinaakin. "Shellin pihaan varmaan ajoi joku ajoneuvo", mietin hajamielisesti, koska Shellin pihaan ajavien kovaäänisempien ajoneuvojen mökä, puhumattakaan niiden kuurojen kuljettajien harrastama musiikkiterrorismi, kuuluu toisinaan meille sisään. Jatkoin loputonta järjestelypuuhaani.

Sitten nakutus tai narina kuului uudestaan. Ihan selvästi, ja yläpuolelta, ei suinkaan pihalta. Oikeastaan se kuulosti vähän siltä kuin joskus kun joku kävelee vintissä kun itse on alakerrassa. Kuuntelin hetken. Hiljaisuus. Nostin legopalikkaämpärin hyllyyn. Ja taas! Ihan selvästi askeleita, ihan selvästi vintistä yläpuoleltani.

Ensimmäinen rationaalinen ajatukseni oli se, että no niin, minä solvasin ihan vastikään Annin tekemää keittiön muovimattovalintaa, nyt se on tullut kostamaan minulle ja kummittelee vintissä. Aaaapuaa. Seuraava rationaalinen ajatukseni oli se, että jos menen lasten väliin sänkyyn ja vedän peiton pään yli ja pysyn siellä aamun valkenemiseen asti, saatan jotenkin vielä selvitä tästä. Selkäpiitä karmi. Koko talo, oma rakas koti, alkoi yks kaks tuntumaan kolkolta, isolta, vihamieliseltä ja pelottavalta.

Könötin edelleen pikkukamarin lattialla ja mietin kuumeisesti, mikä mahtaisi olla 20 minuuttia aiemmin nukkumaan menneen ja siten sikiuneen ehtineen puolison reaktio, jos soittaisin nyt ja sanoisin että täällä kummittelee, olehyväjatulehetikotiin. Päädyin siihen, että reaktio ei olisi luultavasti kovinkaan lämmin tahi rakastava. Päätin olla urhea, ja jatkaa puuhiani kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kokosin lattialta palikkatornin ja nostin sitä hyllyyn - ja askelet vintistä kuuluivat taas.

Oli hyvin, hyvin lähellä etten syöksynyt kirkuen naapuriin hakemaan apua. Nousin ylös - ja niin teki myös kummitus vintissä. Jäin paikalleni seisomaan - ei ääntä. Vaihdoin painoa jalalta toiselle - kummitus askelsi yläpuolellani. Seisoin hiljaa - ei mitään. Vaihdoin taas painoa - ja taas kuului ääni.

Kävin takaisin kyykkyyn ja paikansin lattiasta kohdan, jota painamalla yläpuoleltani kuului tuo askeleiksi luulemani nakuttava ja nariseva ääni. Pikkuhuoneen lattiassa on linomatto, jonka alla on lautalattia. Ainoa rationaalinen selitys äänelle oli se, että kyseisessä kohdassa lattialauta oli jotenkin yhteydessä seinän ja katon laudoitukseen, ja lattian lautaa painamalla sai seinän yläosassa tai katossa olevan laudan liikkumaan ja aiheuttamaan tuon narinan.

Lienee tarpeetonta sanoa, että olin melko huojentunut mennessäni nukkumaan.

Esittelin löydöstäni kotiin palanneelle puolisolle, joka oli ensin sitä mieltä että olen aikuisseuran puuttessa ja kahden kiljuvan kakaran kurimuksessa menettänyt joko suuntavaistoni, kuuloni tai järkeni. Laboratorio-olosuhteissa suoritetun tarkistuspainelun jälkeen hänkin kuitenkin joutui myöntämään, että napsuva ääni kuuluu kiistatta jostain muualta kuin lattiasta siitä painelukohdasta. Ehkä seinän yläosasta.

Kaikesta kokemastani viisastuneena päätin olla enempiä solvaamatta Annin sisustusmateriaalivalintoja täällä blogissa. Mistä sitä koskaan tietää, mihin talomme edellinen valtiatar, kiistatta varsin poikkeuksellinen henkilö, vielä tuonilmaisistakin käsin kykenee...

Lankaa ja muovia

Minä olen vanhanaikainen jäärä siinäkin, että kaipaan aikaa jolloin posti oli posti, puhelinyhtiö oli puhelinyhtiö ja pankki oli pankki. Ja jos pankissa oli etuliitteitä, ne olivat suomea ja kirjoitettiin yhteen pankin kanssa suomen kielen kielioppisääntöjen mukaan.

Mur.

Siksi olen iloinen siitä, että joitakin vanhoja kunnon firman nimiä on vielä olemassa. Yksi sellainen on Lanka ja muovi. Ei jääne kenellekään epäselväksi, että kyseinen yritys valmistaa tuotteita langasta ja muovista, ja lisäksi nuo tuotteet ovat vielä selkeitä, simppeleitä ja täyttävät muutenkin kaikki funktionalismin tunnusmerkit.

Sympaattista on myös se, että yritys on perustettu 50-luvulla ja sen ensimmäinen toimiala oli mikäpä muukaan kuin vispilänkauppa.

Minä törmäsin Lankaan ja muoviin kun etsin netistä taannoin jätevaunua meidän uuteen keittiön roskiskaappiin. Ja hyvän jätevaunun löysinkin. Tulee kiltisti ulos kaapista kun oven avaa, mekanismi on  yksinkertainen ja kahden tasakokoisen ämpärin - energiajae ja komposti - systeemi sopii meille hyvin. Jätevaunujen valikoima oli verkkokaupassa lisäksi niin laaja, että jopa tuollaisen itsetehdyn, ei-mitään-standardeja-noudattavan allaskaapin roskakärriksi oli useampia mahdollisia tarjokkaita.

Vierailin taannoin taas tuolla Lanka ja muovi -firman verkkokaupassa kun meidän äiti muutti uuteen kotiin. Äidin uuden kodin siivouskomeron täytti tolkuttoman iso keskuspölynimuripömpeli, eikä niille varsinaisille siivousvälineille ollut mitään paikkaa. Uuden kodin eteisessä oli joutava kaappi, josta sai tuon kaivatun siivouskomeron. Koska itsekin aion keittiöremontin yhteydessä muuttaa yhden keittiökomeron - entisille asukkaille tiedoksi että sen komeron, missä oli hyllyllä se ranskanleipä - siivouskomeroksi, ja tarvitsin sitä varten tykötarpeita, oli järkevää suorittaa yhteistilaus. Kliks vaan, ja jonkun ajan päästä posti (tai siis joku latinalaisella nimellä varustettu logistiikkayhtiö...) toi paketin kotiovelle.

Siinäpä ovat, siivouskomeron sisus ja lisäksi tuo valkoinen rättikori oveen kiinnitettäväksi. Sitä samaista keittiöremonttia silmälläpitäen tilasin myös noita kattilankansitelineitä. Kuvan ulkopuolelle jäi erittäin kätevä ja näppärä patterikuivauskori, joka roikkuu meillä eteisen patterin päällä ja johon on joutuisaa viskata pihahommissa kostuneet käsineet ja pipot kuivumaan.

Nuo kattilankansitelineet ja ovesta itsekseen ulos tuleva jätevaunu ovat, kuten aiemminkin olen mainostanut, mainioita apuvälineitä vanhojen keittiön kaappien ja komeroiden modaamiseen nykypäivän tarpeita vastaaviksi. Nykypäivän tarpeet ovat usein keinotekoisia markkinamiehen juonitteluja - jos jonkun henkinen tasapaino oikeasti vaatii äänettömästi sulkeutuvia kaapinovia niin suosittelen visiittiä johonkin missä voi tarpeen tullen paiskoa niitä ovia oikein kunnolla ja äänen kanssa. Erittäin terapeuttista. Erittäin.

Nykypäivän tarpeet ovat kuitenkin ainakin meidän huushollissamme sikäli entisajan tarpeista erottuvia, että meillä on Enso-kaappien valmistusajankohtaan nähden noin viisitoistakertainen määrä astioita sun muita keittiön hilavitkuttimia, joita sinne kaappeihin pitäisi hyvässä järjestyksessä sulloa. Silloin asiat kuten kattilakorit ja kattilankansitelineet ovat kullanarvoisia.

Ihanaa, että joku vielä valmistaa tällaisia kapineita. Ihanaa, että ne kapineet tehdään kotimaisin voimin, ja jos vaikka haluaa ostaa 2010-luvun Suomessa ämpärin, sen voi tehdä murehtimatta kiinalaisten hikipajojen surkeita työoloja.

Ja on erityisen ihanaa, että firman nimestä tietää, että näitä tämmöisiä patterikuivaustelineitä ja ämpäreitä siellä valmistetaan. 

Rauhallisesti ja jatkaa

No niin, nyt nähdään sekin päivä että esittelen sisustustrendin keittiössämme.

Mitenkään taaskaan haluamatta arvostella ketään erityisesti, olen ollut kohtuullisen hämmästynyt siitä suosiosta, jonka muinainen brittihallituksen natsimiehityksen uhan alla suunnittelema propagandajuliste on meidän päivinämme saavuttanut. Katsoipa minkä tahansa sisustuslehden mitä tahansa numeroa, jostain löytyy taatusti ainakin yksi keittiö, jonka seinällä lukee "Keep calm and carry on". Yritin suomentaa sen Googlen kääntäjällä. Tulos on tämän postauksen otsikkona.

Eihän siinä ohjeessa sinänsä mitään pahaa ole. Varsinkaan lapsiperheissä.

En nyt vaan ylipäänsä kauheasti fanita sitä tyylisuuntaa, jossa huusholli sirotellaan täyteen pseudofilosofisia, englanninkielisiä latteuksia niin että heikkopäisemmällä kirjaimet alkavat vilistä silmissä jo ensivilkaisulta. Enkä ole ehkä nyt niin kauhean historiaorientoitunutkaan, että haluaisin oman kyökkini seinän muistuttavan ensimmäisestä maailmansodasta, saati nurkan takana uhkaavasta natsimiehityksestä. Ja sillai vähän elitistisesti olen närkästynyt usein, kun asioita irrotetaan surutta alkuperäisistä konteksteistaan ja niitä valjastetaan markkinatalouden vetojuhdiksi.

No, meillä on kellariin tulossa jonkun neuvostoliittolaisen tehtaan alumiinikyltti, jossa lukee venäjäksi "Tilasta poistuessanne sammuttakaa valot ja sulkekaa sähkölaitteet". Kyltti on vielä kiistatta ostettu markkinataloustoimijalta, että mikä minä olen muiden konteksteista irrottamisia arvostelemaan.

Puolustaudun sillä, että en usko noiden kylttien olevan kenellekään mikään hirveän hyvä bisnes. En ainakaan ole nähnyt moista kovinkaan monen kodinhoitohuoneen seinällä.

Vaan taitavia ovat olleet vuonna 1939 heput brittien informaatioministeriössä. Tuossa "Keep calm and carry on" -lauseessa on jotain, mikä vetoaa.

Ameriikantätimme oli meillä yhtenä vähän heikomman suorituksen iltana ja huokaisi kotiin lähtiessään, että hänellä on jotain minkä hän haluaa lahjoittaa minulle, koska tarvitsen sitä kiistatta enemmän kuin hän itse. Kun seuraavan kerran kohtasimme tyttöjen joululounaalla Vileessä, sain eteeni lahjapakkauksen joka sisälsi tämän kipeästi tarvitsemani esineen.

Ja kyllä, se toimii. Olen löytänyt itseni kurkistelemasta kaappiin ja tavaamasta noita maagisia sanoja kun huusholli ja elämä ovat kaatumaisillaan niskaan. Ja aika usein kaivan lahjan sieltä kaapista käyttöön, valikoin sellaisen teepussin jonka kyljessä lukee "Stronger Tea" ja istun hetkisen tekstiä tuijottaen.

Enkä enää oikeastaan ihan kauheasti ihmettele, miksi niin monet haluavat sen saman julisteen oman keittiönsä seinälle.

Arkihuolesi kaikki heitä

Joulupukki toi keltaiseen taloon sen sortin uutisia puolison työrintamalta, että ensi keväänä meillä hyvin todennäköisesti taas reippaasti remontoidaan. Asioilla on puolensa, ja huonoissakin uutisissa aina ne hyvätkin aspektit kun vaan jaksaa käännellä katsantokantaa oikeaan vinkkeliin.

Joulustressiä ei päässyt tänä vuonna tulemaan, koska jouluksi karattiin ukin ja mummon luo. Mutta pitihän kotiinkin jotain joulua laittaa:

Tässä koristuu kuusi pyykkivuoren katveeseen...

Ja tässä joulukukka mallia suomalainen sisu - tuo on joulutähti, joka ryhtyi viime joulun jälkeen kasvamaan. En ole sitä raaskinut heittää poiskaan kun se näyttää voivan mainiosti. Kai siihen olisi saanut jotenkin punertumaan nuo ylimmät lehdetkin, mutta jäivät nyt vihreiksi tänä vuonna. 

Rauhallista ja hyvää joulunaikaa kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille, lähellä ja kaukana!