Valaistusremontti

Olen valittanut viime talvena suunnilleen tähän samaan aikaan asiaa, joka aiheuttaa tänäkin vuonna harmaantumista. Nimittäin taloutemme valaistusolosuhteita.

Tosiasia on, että meillä on talvella erinomaisen hämärää. Ei pimeää, mutta hämärää. Olen hiljattain nähnyt jossain lehdessä artikkelin vanhojen talojen valaisemisesta ja siinä joku alan asiantuntija heitti ilmoille kysymyksen, voisiko sitä vain hyväksyä sen että vanhoissa taloissa on vähemmän valoisaa pimeään vuodenaikaan.

No, voisi. Ihan ongelmitta. Jos Panulta kysytään. Ei purnaamatta, jos minulta.

Minulle on periaatteessa ihan okei, että jokaisessa huoneessa on yksi, kaunis ja kohtalaisesti valaiseva kattovalo. En osaisi kuvitella kotia ilman keskikerroksen kattovalaisimia, joista jokainen on minulle arvokas omalla tavallaan - olohuoneessa on mummon ja ukin peräkammarin sukukalleus, Taito Oy:n valmistama sellainen, makuuhuoneessa ihana löytö jossa on kieloa muistuttavat kuvut, ja lastenhuoneessa isotädin olohuoneesta peräisin oleva kolmikupuinen komistus. Eteisessä on alkuperäinen pallolamppu ja keittiössäkin oli alkuperäinen HKA-leimalla varustettu eli Helsingin Kaasuvalon valmistama lamppu, kunnes se kyrvähti.

Mutta näiden kattolamppujen lisäksi kaipaan täsmävaloa sinne, missä milloinkin yritän askaroida. Puoliso on ilmeisesti vielä niin kaukana keski-iän mukanaan tuomista riesoista, että näkee vaikeuksitta puolipimeässä. Minä tarvitsen työvaloa.

Ja minun ja työvalon välissä on ollut tähän asti kaksi pulmaa: se, että huoneissa on yleensä yksi sähköpistorasia, joka rajoittaa täsmävalaisimien lisäilyä sinne tänne. Ja se, että meillä olevat täsmävalaisimet on kaikki haalittu käytettyinä ties mistä ja niiden sähköturvallisuus on ollut luvalla sanoen vähän kyseenalainen.

Maapallo on makuuhuoneen yövalo. Siitä on hajonnut kytkin jo ajat sitten. Oikealla oleva lasikupu kuuluu siihen keittiön kyrvähtäneeseen HKA-lamppuun, johon on vaihdettava sähköt kokonaan. Sen vieressä on huuto.netistä löytämäni työvalo, joka on tulossa keittiöön hellan yläpuolelle kunhan sen sähköt vaihdetaan uusiin. Vasemmanpuoleinen tötterö on kaunis, metallinen 50-luvun pöytälamppu, jossa on vielä kankainen alkuperäisjohto joka herättää minussa epäilyksiä. Ihan alimmaisena on ihana 60-luvun tyylinen joulukynttelikkö, joka lakkasi viime jouluna toimimasta poltettuaan ensin liudan kynttilälamppuja.

Sitä sähköpistorasiaongelmaa en ole vielä kyennyt ratkaisemaan kovinkaan kestävällä tavalla. Jossain tarmonpuuskassa sain sentään pari viikkoa sitten kysyttyä paikallisesta Valosilmä-nimisestä valaisinliikkeestä, missä täällä voisi korjauttaa ja tarkistuttaa vanhojen valaisimien sähkötoimintoja. Vaikka en ollut maksava asiakas, sain oikein hyvää palvelua ja minut ohjattiin ihan tuossa meidän lähellä sijaitsevan TY-huolto M. Salosen tykö. Siellä kuulemma kunnostavat myös lamppuja. Hyvin ystävällistä, myös meidän vanha radio on kertaalleen korjattu siellä, tosin lapset ovat taas rikkoneet radiosta jonkun kytkimen joten se täytyisi kiikuttaa uudelleen huoltoon.

Siispä pakkasin sekalaisen lamppukokoelmani pyykkikoriin ja puoliso kiikutti korin huoltoon. "Mitä ne sanoivat", kysyin, kun pyykkikori oli kadonnut. "Voiko pyykkikori jäädä?", vastasi puoliso. Ilmeisesti lamppukavalkadi ei ollut siis aiheuttanut täystyrmäystä joten nyt vain odottelemme, mikä on korjauskeikan lopputulos ja -lasku.

On todettava, että vaikka se lasku olisi suurehkokin, olen aika pitkään nyt saamapuolella tässä lamppuasiassa. Olen nimittäin jo kauan etsinyt meille sopivaa jalkalamppua löytämättä sitä ihan täydellistä mistään. Sitten satuin törmäämään kirpputorilla tähän:

Tuo on ehkä 60-luvun lopulta, mutta kuitenkin sen verran jämerää tekoa ja vanhan oloinen, että istuu meille hyvin. Täydellisyydestä tinkimisessä auttoi se, että erittäin hyväkuntoisella, hyvin vähän käytetyn näköiasellä lampulla oli hintaa kokonaista puolitoista (1,5) euroa!

Olohuoneen lukulamppuongelmaa tuo jalkalampun löytyminen ei kuitenkaan ratkaissut - vanhempi tytär on sen verran voimakkaasti mieltynyt pitkäjalkaiseen lamppuun, että suostuu nukkumaan yönsä lastenhuoneessa vain sen valossa. Ei auta muu kuin jatkaa etsintöjä, ja odottaa innolla korjaamolla olevan lamppuviisikon kotiinpaluuta.