Ta-daa! Uusi ulkoasu keskuudessamme!

Nyt se on täällä, ja sinä tiedät sen jo ennen kuin luit ensimmäistäkään riviä. Blogin uusi, hieno ja uljas ulkoasu nimittäin. Jee, jee ja vielä kerran jee!

Tästä uudesta ulkoasusta kiitos kuuluu ensinnäkin sille, että sain keväällä täysin yllättäen jonkinmoisen rahasumman perintönä. Päätin, että vaikka suurin osa perintörahoista uppoaakin loputtomaan remonttikassaaan, haluan osalla rahoista tehdä jotain sellaista, joka ilahduttaa minua itseäni. Perintörahoilla tuntui hölmöltä ostella ehjiä aluskalsareita tai muita vastaavia arkisia, enemmän tai vähemmän tarpeellisia aineellisia hyödykkeitä. Blogi on oikeastaan ainoa harrastus, joka minulla tällä hetkellä on, ja sen ulkonäköön panostaminen tuntui sopivalta mielenilahduttamiskonstilta. Sekä oman mielen että toivottavasti myös monen lukijan mielen!

Se seuraava, vielä ensimmäistä kiitosta paljon isompi kiitos kuuluu sitten tämän uuden ulkoasun suunnittelijalle ja tekijälle. Hän on graafinen suunnittelija Susanna Mattheiszen, jonka moni minunkin blogini lukija tuntee parhaiten mainiosta Susannan työhuone -blogista. Tai sitten maanmainioista Susannan työhuoneen bambutiskiräteistä. Minä päädyin aikoinaan Susannan blogiin vanhojen asemien tarinoita netistä etsiessäni, ihastuin ensin blogiin, sitten tilasin tiskirättejä ja ihastuin niihin, ja nyt sitten totesin että Susannalla on sellaista osaamista jota minä tässä perintörahojen ilahduttamisprojektissani tarvitsen.

Laitoin Susannalle sähköpostilla varovaisen kyselyn blogin ulkoasun päivittämisestä, sain myöntävän vastauksen ja pyynnön lähettää ajatuksiani, ideoitani ja joitakin valokuvia suunnittelun pohjaksi. Sitten itse aikaansaamattomuuttani en tehnyt mitään pariin kuukauteen, kunnes viimein Bloggerin ja minun yhteensovittamattomien ristiriitojen kyllästyttämänä sain tuon hataran ajatus- ja kuvasähköpostin lähetettyä. Ja muutaman päivän kuluttua olemme nyt sitten tässä. Oi ihanuutta.

Oikestaan olen ihan iloinen siitä, että en saanut niitä kuvia aiemmin lähetettyä. Kävikin niin, kuten huomaatte, että jokunen päivä sitten näppäämästäni kukkakimppukuvasta tuli lopulta aika merkittävä osa blogin uutta ulkoasua. Minusta nuo kukat ovat sekä tosi kiva idea että hurjan hienosti toteutettu sellainen. Lisäksi ne muistuttavat minua siitä filosofisesta ajatuksesta, että kaikilla asioilla on aina kaksi puolta, niin myös villiintyneillä alapihoilla. Nimittäin, sitten kun meillä joskus on taas säntillinen keittiöpuutarha, ei alapihalta voi enää kerätä noita kukkakimppuja keittiön pöydälle maljakkoon. (Ellei satu jättämään jotain nurkkaa villiksi ihan vaan kukkienkeräämistarkoituksessa, ajattelen.)

Tykkään minä kaikesta muustakin. Valistunut lukija ehkä huomaa, että tuo tausta ei ole mikä tahansa vaalea tausta vaan kuva Ensopahvista! Bannerin kuva talostamme on se sama kuva, joka oli myös vanhan ulkoasun itse kyhäilemässäni bannerissa pääkuvana. Tuo 50-luvun mainoksen tyylinen teksti on hauska ja juuri sellainen kuin toivoinkin, ja tykkään myös oikean palkin kuvituksesta kovasti.

Ja nyt vihdoin saan nuo välilehdet haluamilleni esittelyteksteille - ne tosin ovat vielä vaiheessa kun ulkoasutoimittaja oli niin nopea käänteissään että allekirjoittanut sisällöntuottaja ei ehtinyt mukaan. Ja saan blogiin isoja kuvia, ja saan kuvat taas ladattua muutamalla klikkauksella. Oi tätä onnea ja iloa!

Kiitos Susanna! Jotenkin uskoisin, että tämän myötä blogin päivitystahti kiihtyy ennalta-arvaamattomaksi, niin iso mielenvirkistys tämä ulkonäköseikka minulle on ollut. Palataan siis pian asiaan.