Tyyris uniprojekti

Sananen perheemme nukkumisjärjestelyistä.

Minä olen vannoutunut perhepedin kannattaja. Vannoutunut siksi, että olen myös vannoutunut täysimetyksen kannattaja, laiska ja mukavuudenhaluinen sellainen. Siksi vauvan vieressä nukkuminen on mielestäni ainoa järkevä tapa suoriutua siitä vajaan vuoden mittaisesta rupeamasta, kun vauva on vielä pieni ja ruokailee myös öisin. Havahtuminen vauvan nälkätuhinaan, tissi lapsen suuhun, takaisin uneen ennen kuin ruokailu on ehtinyt edes päättyä. Helppoa ja mukavaa. Suosittelen. 

Kun nuorimmainen syntyi, minä siirryin hänen kanssaan entisen romuhuoneen, nykyisen kirjaston täytteeksi hilattuun äidin ylijäämävarastosta saatuun runkopatjasänkyyn nukkumaan. Esikoinen jäi isänsä kanssa varsinaiseen makuuhuoneeseen. 

Tämä tuorein vauvatapaus on osoittautunut varsin hyväuniseksi mimmiksi - tosin vain öiseen aikaan, mutta parempi toki niin. Runkopatjasänky taas on huono nukkumisalusta kenelle tahansa. Näistä syistä ryhdyimme pari viikkoa sitten suunnittelemaan nukkumistoimintojen uudelleenjärjestelyä. 

Meidän huuto.netistä ostettuun parisänkyymme kiinnitettiin vingalla eli puristimella takaisin pinnasänkysivuvaunu, joka otettiin vuodenvaihteessa pois kun esikoinen alkoi käyttää sitä liiaksi pomppimis- ja kiipeilytelineenä. Vauva nukkuu sivuvaunussa ja hänen ja varsinaisessa sängyssä nukkuvan esikoisen väliin viritellään alkuillaksi tyynyeste. Tämä turvajärjestely siksi, että esikoinen potkii ja sätkii unissaan. Ennemmin tai myöhemmin minä ja puoliso hinaudumme myös yöpuulle, jolloin esikoinen siirretään potkimaan ja sätkimään sängyn keskelle. Puoliso nukkuu kuin tukki, minä heräilen toistuvasti kantapää ohimoon -tyyppisiin hellyydenosoituksiin. 

Vaan tämä tila ei onneksi ole pysyvä. Puolentoista viikon päästä seuraa jälleen uusia nukkumisjärjestelyjä, kun esikoinen saa oman isojen lasten sänkynsä toiselle puolelle parisänkyä. Ja tämä on nyt se otsikon lupaama tyyris projekti, ta-daa:

Jos joku ei kuvasta tunnista, niin tuossa on Niemen tehtaiden 60-70-luvuilla valmistama nuorisosänky. Sillä on myös samanlainen kaveri ja tikapuut, eli kyseessä on kerrossänky. Kokonaisuus on kallein ikinä hankkimani huonekalu, enkä edes kehtaa tunnustaa, paljonko siitä huuto.netissä maksoin. Törkeän paljon joka tapauksessa. Mutta se oli ehjä, siinä oli tikkaat ja se sijaitsi kätevässä paikassa. Sen halusi omakseen aika moni muukin kuin minä, mutta onneksi se sitkeinkin kilpahuutaja luovutti 11 euroa ennen oman kipurajani ylittymistä.  

Olin etsiskellyt sopivaa kerrossänkyä jo pidemmän aikaa - pikkukamari eli se kirjastohuone alias romuhuone on niin pieni, ettei sinne mahdu kunnolla kahta sänkyä edes lasten koossa. Ajatus kulkee siis jotakuinkin niin, että kunhan nuo lapset tuosta vähän kasvavat, siirtyvät he nukkumaan kahdestaan pikkuhuoneeseen. Kaikki kaupoissa vastaan tulleet kerrossängyt olivat rumia, massiivisia pökkelöitä ja jotenkin ihan väärän näköisiä tähän huusholliin. Sitten näin tuon sängyn ja tiesin, että tuossa se nyt on. Siro, kepeä, kaunis, toimiva, sopii siihen pikkukamariin mainiosti. Makso mitä makso.

Sänky oli ostettaessa tämän värinen

ja vähän huonossa maalissa. Minä halusin siitä sellaisen Miranolinkiiltävän ja väriltään jotain kermanvalkoisen ja beessinruskean väliltä, koska pikkukamarissa on yhdellä seinällä vaaleanruskea kukkatapetti ja muut seinät ovat keltaisia. Puoliso sai tänään inspiraation ja syöksyi sängyn kimppuun, ja tuossa ylemmässä kuvassa sänky on jo kertaalleen maalattu. Sävy näyttää oikealta, samoin kiiltoaste - olen tyytyväinen. 

Oma lukunsa on tietysti se, että tuo sänky ei ole kooltaan nykyisten patjastandardien mukainen - se on melkein 160 cm pitkä, mutta vain noin 60 cm leveä. Patja piti siis ostaa jostain, missä myydään superlonia määrämittaisena, ja sellaisen paikan löytyminen Mikkelistä oli yllättävän vaikeaa. Kun superlonia myyvä verhoomo lopulta löytyi, ilmoitti verhoomonpitäjä jäävänsä kahden tunnin kuluttua kahden viikon kesälomalle. Tämän vuoksi siis ohjelmassa on potkintaa ja sätkintää vielä sen puolentoista viikon ajan, kunnes verhoilija on palannut lomaltaan, leikannut superlonista sopivan kokoiset patjat ja ommellut niihin lakanakankaasta pussit päälle. 

Ja nyt, tämän kaiken kerrottuani, menen nukkumaan.