perjantai 30. joulukuuta 2011

A Whiter Shade of Pale

Taustamusiikiksi tälle postaukselle sopii seuraava klassikko paremmin kuin nyrkki viilipurkkiin. Ei kun play-namiskaa klikkaamaan ja lukemaan, kansalaiset.



Kellarin pyykkitupaprojekti etenee hitaasti mutta varmasti. Puoliso on hipsinyt illan tullen ahkeroimaan ja lukuisia kalkkivesi- ja kalkkimaalikäsittelyjä myöhemmin kellari on jo selkeästi valkoinen.



Oli se vähän aikaa sitten vielä aika eri näköinen:



Olisikohan tuossa nyt sitten vähän seinästä riippuen kaksi tai kolme maalikerrosta, ikkunaseinällä ehkä neljäkin, ja välissä aina kalkkivesikäsittely. Punainen koristepöly johtuu siitä, että valu aukaistiin saumoista rälläkällä vasta kalkkimaalauksen jälkeen ja rälläkkä pyyhki osin myös punatiilistä rivinteerausta ja väliseiniä. Uuden valun ja vanhan seinän välinen sauma on nyt käsitelty akryylimassalla tiiviiksi mutta joustavaksi, ja seuraava vaihe on lattian maalaus.

(Tästä lattian käsittelystä täytyy tehdä ihan oma tarinansa, jossa pääroolia näyttelee rakentamismääräyskokoelma ja Mikkelin rakennusvalvonta. Palaan tähän, jahka saaga on saanut tavalla tai toisella päätöksensä.)

Kalkkimaalauksesta sananen: Hattua on nostettava puolisolle, joka jaksoi iloisesti läträtä kalkkimaalien ja -hakkureitten ja -vesien kanssa ilta toisensa jälkeen. Kerran meni kattoa kalkitessa maalia silmiin niin, että kirveli kuulemma ihan kunnolla ja piti syöksyä saunassa valmiudessa olevalle huuhteluasemalle. Pienistä maaliroiskeista norsunnahkainen siippa ei ollut niin moksiskaan, mutta oli toki suojautunut normaalin remppavarustuksen lisäksi suojalaseilla ja lippiksellä - kalkkimaali on aika emäksistä.

Hattua täytyy nostaa myös Panun palavalle rakkaudelle talomme alkuperäisiä sähköjä kohtaan - kas näin suurella hellyydellä suojattiin kellarin 50-lukulaiset sähköjohdot maalauksen ajaksi:



Kamera on taas kadoksissa, joten nokialaisen varassa ollaan, pahoittelut siis näiden kuvien laadusta tai lähinnä laaduttomuudesta. Tässä kuitenkin kellarin moderni, tosin suihkukaapin taakse jäävä yksityiskohta eli öljysäiliön syöttöputkien jättämään reikään tehty ylimääräinen korvausilmaventtiili. Tämä kuva näytti ainakin kännykän näytöllä varsin realistiselta myös tuon valkoisen, paksuhkon ja mattaisen kalkkimaalipinnan osalta.



Olen tässä fiilistellyt jo pyykkituvan kalustusasioilla. Yritin etsiä netistä kuvia 50-luvun pyykkituvista tai pesuloista mutta sellaisia oli kovin vähän. Ja googlaamalla hakusanaa "kodinhoitohuone" tulee saaliiksi aika erilaisia näkymiä kuin se, jota itse haluaisin tuolla kellarissa katsella. Ilmeisesti nykyajan kodinhoitohuoneessa kuuluu olla valkoiset kaapit siinä missä kaiken muunkin nykyhuusholleissa on oltava raivostuttavuuteen asti tasapaksun ja mielikuvituksettoman valkoista.

Kaikki maalaisromanttisen tyylin ihailijat, luokaa viimeinen silmäys kellariimme joka on pelkästään valkoinen ja varustettu shabby chic -ovella. Tuollaiseksi se ei nimittäin jää.



Ähäkutti.

6 kommenttia:

  1. Kaunista on kalkkimaalattu seinä!

    VastaaPoista
  2. Ite kun kalkkimaalin kanssa aloitin niin meinas tulla suru puseroon; täähän on pelkkä vettä! Mutta siitä se valkaistui.
    Pyykkitupahommiin tarvitset muuuten fiilisten takia esiliinan tai ainakin huivin päähäsi :)

    Tuo ovi on hyvä noin, jos maalaat niin niin siitä tulee liian siisti ja joudut odottamaan 30 vuotta että siitä tulee uudelleenmaalauskertojen jälkeen sillai oikean näköinen... paa siihen oven viereen roikkumaan sopivasti kulahtanut rottinkinen mattopiiska !:)

    -Hower

    VastaaPoista
  3. Meillä on pihamaalla yksi sateen raiskaama rottinkinen mattopiiska, laitan sen :)

    Ovessa on se huono puoli, että vastakkaisella seinällä on perin hyvässä maalissa oleva ja muutenkin siistikuntoinen, sellainen tuvanlattianruskea kokopuinen peiliovi. Kyllä minä tuonkin maalaan. Ensi kesänä. Tai sitä seuraavana. Varmasti.

    Meillä on taloudessa yksi esiliina, ja sekin on puolison. Täytyy yrittää petrata pyykkimummovarusteissakin!

    VastaaPoista
  4. Njoo... mulla tulikin mieleen heti tuon viestini lähettämisen jälkeen että pirustako minä tiedän kuka teillä pääsääntöisesti taikka tilapäisestikin pyykkiä pesee. Sopii se pyykkärihuivi ukonkin päähän :)
    - Hower

    VastaaPoista
  5. Meidän pyykkitiimiin on yritetty hankkia uusia jäseniä jo useamman vuoden ajan, mutta rekrytoinnissa on epäonnistuttu surkeasti. MINÄ pesen pyykit.

    Siivoustiimissä on vähän sama ongelma. Onneksi remppa-, ruuanlaitto- ja lastenhoitotiimien osalta tilanne on parempi.

    VastaaPoista
  6. Sen valkoisen lisäksi nyky-kodinhoitohuoneissa kuvottaa se kylmäntummanharmaa klinkkeri, millä lattia ilmeisesti _kuuluu_ verhota. Yäk yäk.

    Hyvää Uutta Vuotta sinne!

    VastaaPoista