tiistai 19. helmikuuta 2013

Ytimessä

Minähän olen tunnetusti paasannut kaikenlaisen vanhan vaalimisen, säilyttämisen, säästävän remontoinnin, konservoinnin ja restauroinnin puolesta niin blogissa kuin muillakin areenoilla. Sinänsä hölmöä, että omassa talossa näitä periaatteita ei ole vielä niin kauheasti voinut noudattaa - sauna- ja kattoremontti olivat lähinnä rekonstruointia, nehän tehtiin vaikka vanhan näköisiksi ja mallisiksi niin silti täysin uusiksi, uusilla materiaaleilla ja osin työtavoillakin. Pyykkituvan rakentaminen oli puhtaasti peruskorjaustyyppistä käyttötarkoituksen muutosta ja mukavuuksien lisäämistä. Ikkunaremonttia ei lasketa kuuluvaksi mihinkään kategoriaan koska se ei ole vielä valmis, ja muutenpa emme ole oikein koskeneetkaan mihinkään.

No, nyt olemme päässeet tähän ah niin työlään mutta ainakin henkisellä tasolla myös palkitsevan "rintamamiestalo remontoitiin aikuisten oikeasti vanhaa kunnioittaen" -meiningin ytimeen. Sitä ydintä edustavat tällä hetkellä eniten vessan Enso-pahvit. Tai ensopahvit, tai Oulu-pahveiksikin niitä kutsutaan.


Olemme molemmat tuijottaneet vuorollamme lievästi haastavia eli reikäisiä, paikoin revenneitä, liian naftisti listojen alle jätettyjä pahvejamme ja puuskahtaneet "mitäjosvaihtaiskuitenkinnääpahvit" -lausahduksia. Ja sitten todenneet, myös vuorotellen, että ei vaihdeta. Ne paperit kertovat ihan yhtä paljon rakennusperinnöstä ja 50-luvun ajatusmaailmasta kuin sekin, että koko vessakoppero on tosiaan pienempi kuin meidän nykyinen keittiön pöytä. Kuten jo syksyllä kirjoitin, minusta vanhaa vaalitaan sillä tavalla että se jätetään paikoilleen ja sen annetaan olla.

Tuo kuvassa näkyvä vähän enemmän kuin lievästi haasteellinen kohta jää muuten sen mustavalkoraidallisen Enso-levyn alle. Puuh. Mutta ihan riittävästi reikää, repeämää ja tosiaan niitä listojen kyljessä irvottavia pahvinreunoja noissa riittää niin, että seinien siistiminen ennen uudelleenmaalausta vienee usempia henkilötyöpäiviä. Saapahan valu kuivua rauhassa.

Olen hakenut tälle Enso-pahvien säilytysvimmalle uskonvahvistusta intternetistä ja löytänytkin sitä. Totuushan se on, että vaikkapa pinkopahviseiniä voi repiä melko huoletta kun sitä pinkopahvia kuitenkin on edelleen saatavilla. Tuota paksua, kuviollista pahvitapettia ei enää valmisteta, sitä ei saa mistään. Jos tätä lukee joku, joka aikoo irrottaa tuota omalta seinältää niin olkoon yhteydessä minuun, tarvitsisin kipeästi isohkon palan tätä materiaalia yläkerran keittiöön.

Löysin Enso-pahviretkilläni netistä myös uuden tuttavuuden nimeltä Turun restaurointikeskus. Aivan loistavat sivut, vaikka päivityksiä ei taida juuri tältä vuosikymmeneltä ollakaan. Itku meinasi päästä kun luin vaikkapa säästävän korjausrakentamisen periaatteista - teksti voisi olla omalta näppikseltäni lähtöisin. Minulla on ollut niistä taannoisista naapurin ikkunoista asti vähän sellainen olo, että kukaan ei ymmärrä eikä tajua ja olen yksin maailmassa näiden huuruisten perinnehippiaatosteni kanssa. Mikä ei tietenkään ole totta, kuten tuon postauksen kommentitkin jo osoittavat. Kovin silti sydäntä lämmittää, kun löytää Virallisia Instansseja jotka jakavat omat ajatukset tästä tematiikasta. Restaurointikeskuksen sivuilla kerrotaan yksityiskohtaisesti erään kohteen kunnostamisesta, muun muassa Enso-pahveista tässä kirjastohuonetta käsittelevässä jutussa.

Jossa sanotaan näin: "Ensopahvia ei enää valmisteta kuten pinkopahvia. Alkuperäinen pahvi on hyvinkin säilyttämisen arvoinen kiinnostava materiaali, vaikka se on kolhiintunut ja repeillyt." 

Minulla on silti yksi syy ylitse muiden säilyttää vaikkapa nyt vessassa, tai eteisessä ja keittiössä ja yläkerran eteisessä ja keittiössä nuo alkuperäiset Enso-pahvit: Minä tykkään niistä. Se johtuu ainakin siitä, että mummolan rintamamiestalon keittiö ja mummon ja ukin kesäpaikka, 20-luvulla rakennettu pieni hirsimökki Pohjois-Karjalassa, olivat ja jälkimmäisessä tapauksessa ovat edelleen ensopahvitettuja. Minusta se on nätti, sopiva ja mainio seinäpinnoite jonka vaihtamiselle ei ole kerrassaan mitään syytä. Ainoa harmi on se, että tuo pintakuviointi tietysti loivenee joka maalauskerralla enemmän näkymättömiin. Tässä verrokkina maalaamaton ja kolmeen kertaan maalattu pinta vierekkäin:


Niin, mitä tulee maalaamiseen, se summanmutikassa valitsemani harmaa sävy vessan seinään näyttää tällä hetkellä mintunvihreältä, sillä on siis sutaistu viemäriputken nurkka jota ei enää viemärin asentamisen jälkeen olisi päässyt maalaamaan. Toivon, että kyseessä on jonkinsorttinen optinen harha, joka poistuu kun muut vessan uudet elementit eli mustavalkoinen Enso-levy ja harmaa lattia asettuvat paikoilleen. 

17 kommenttia:

  1. Ehdottomasti pitää säästää sellaiset asiat mitä voi ja joiden kanssa haluaa elää! Meillä on yksi helmiponttipaneeli, jota en rakasta, mutta jota säilytetään varmaan yhdellä seinällä.

    Kun olet tuollainen ensopahviasiantuntija, niin kerropa onko sitä erilaisilla pintakuvioilla. Meillä on yhdessä huoneessa kaksi seinää, pinta erilainen kuin sun kuvassa ja meidän korjausasiantuntijakin sanoi, että ei ole tyypillinen ensopahvi. Voiko jossain netissä katsoa pintoja?

    Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä eri näköistä, meidän vessassakin on tosiaan eri kuvioisia paloja - mikä on sikäli ihme, että mistä ne nuo enemmän röpöliäät ovat repineet kun muuten talossa ei ole kuin tuota hennosti raidoitettua. Tai siis en tiedä, onko Enso-pahvia ollut erilaista, mutta samanlaista pahvitapettia on ollut useammalla valmistajalla - pohjoisessa Oulutapettia, Rosenlewin valmistamaa Lulosa-tapettia, Korsu-tapettia... Mutta noista en ole löytänyt kuvia, kuvissa on aina tuo minusta perus-Enso. Turun museokeskuksen sivuilla on se kuukauden esine -sarja ja siellä on hyvä juttu Ensotapetista, en saa sitä tänne linkitettyä kun se on netissä pdf:nä mutta löytyy googlettamalla!

      Poista
  2. Onko teille muuten tuttu tämä kirja: http://www.turku.fi/public/default.aspx?contentid=401613&nodeid=4910

    Siinä on jotakin myös Ensolevyistä. SAman niminen näyttelyjulkaisu on vanhempi, mutta nyt aiheesta on tehty oikein kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Hauska yhteensattuma, juuri luin Glorian Antiikista pienen arvostelun tästä kirjasta. Pitää hankkia kokoelmiin, jotenkin tuohon hyllyyn on päätynyt aikamoinen pino kaiken maailman perinnerakennuskirjallisuutta.

      Poista
  3. Minustakin tuota Ensopahvia on useammanlaisella kuviolla. Jopa tuossa kuvassa näyttää, että siinä olisi kahta eri pahvia. Itseasiassa käsittääkseni noita on ollut ainakin kahden eri valmistajan pahveja.
    Meillä tuota pahvia (eri pintakuviolla tosin) kyllä olisi (esim. vintin komeron seinissä), vaan olemme aika kaukana ja voi olla että sitä meillä vielä jossain käytetään, ei voi vielä tietää....
    -Rosanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tosiaan meillä on eri kuvioita tuossa vessan seinässä, vessa on palasista koottu ja näyttää siltä että sinne on kerätty kaikki jämäpalat että on suunnilleen saatu seinät paperoitua.

      Poista
  4. Meillä on aika samatyyppinen Enso-pahvien kunnostusprojekti odottamassa eteisessä; ovien päällä on kupruja ja alareunat on ihan repaleiset, silti jotenkin pitäisi saada mahdollisimman paljon säästettyä ja pahimmat reiät piilotettua. Ei olla vielä uskallettu edes aloittaa, sillä niin kauan kun seiniin ei koske, ei ole vielä pilannutkaan mitään.

    Tykkään teidän remonttifilosofiasta ja toivottavasti blogiasi seuraamalla sitä tarttuu vähän omiinkin remonttiyritelmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! Meillä on onneksi keittiön ja eteisen sekä yläkerran keittiön ja eteisen seinien pahvit tosi hyvässä kunnossa, vaativat vaan uuden maalin pintaansa. Tai yläkerrassa ne on jo maalattukin.

      Tuo on kyllä tuttu ajatus täälläkin, toisaalta tekisi mieli tehdä remppa kerralla valmiiksi (tosin millä ajalla...) mutta toisaalta tuntuu että annetaan nyt vielä olla ja mietitään ettei tule tehtyä typeryyksiä...

      Poista
  5. Meillä on talo täynnä Enso-pahvia, osa tosin on edellisten asukkaiden toimesta piilotettu kipsilevyjen alle turvaan. ;) Oikeasti edelliset tykkäsivät noista ihan oikeasti ja alkuperäistä on talossa säilynyt aika paljon. Valitettavasti osa pahveista taitaa saada lähdöt siinä vaiheessa, kun pitää hiukan lisäeristää mökkiä sisäsuuntaan ja tehdä isompi keittiöremontti, mutta ainakin eteisen ja aulan pahvitukset saavat jäädä olemaan niin pitkään kuin mekin täällä olemme. :)

    Mä olen sun blogiasi lueskellessani useasti miettinyt nimenomaan remontointifilosofiaa. Meidän talostahan ei oikein ole edes järkeä tehdä mitään aikakauden museota, koska kaupanhyllyjen seassa voisi olla pikkuisen ahdistavaa. :D Mutta toki tulee miettineeksi erilaisia asioita ja nimenomaan sitä, mitä haluaa säilyttää ja sitä, mistä talon tunnelma rakentuu eli mitä ei missään tapauksessa pidä tuhota. Yksi niistä asioista ovat tietyt, alkuperäiset pinnat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä olen jotenkin niin yksinkertainen olio etten tajua sitä moneen kertaan täälläkin toitottamaani "vanhan talon henki" -juttua kun minusta se henki ja fiilis syntyy juuri niistä rakennusosista, pinnoista, kuhmuista ja lommoista ja reijistäkin pienessä määrin. Mutta tiedän kyllä senkin - kokemuksen ja pitkällisen talonmetsästyksen jäljiltä - että meillä on käynyt sikäli tuuri, että löydettiin juuri sen itselle mieleisen aikakauden alkuperäiskuntoinen ja meidän perheen tarpeisiin jo valmiiksi sopiva talo. Hyvähän tätä on näistä lähtökohdista museoida :)

      Poista
    2. Niinpä. Kaikkein kaameimpia ovat ihmiset, jotka ihastelevat vanhan talon tunnelmaa ja alkavat samassa hengenvedossa purkaa seiniä ja remontoida mökkiä kokonaan uusiksi. Paljonpa siitä tunnelmasta sitten on kohta jäljellä... Ja pitkää etsimme mekin ennenkuin löysimme edes näin paljon säilynyttä aikakautta.

      Poista
    3. Niin. Ja sitten paikalle höyryää sisustus- tai remonttilehden toimittaja jolla on pakkomielle tehdä kaikista 90-lukua ennen rakennetuista taloista "remontoitiin vanhaa vaalien" -artikkeli... argh. Miksei sitten voi vaan todeta että ei tykätty siitä vanhasta joten tehtiin uusiksi ja sillä siisti.

      Mutta käyttötarkoituksen muutosprojektit on kyllä minusta melkein aina tosi mielenkiintoisia, niissä on mahdollisuus niin monenlaiseen yllättäväänkin ratkaisuun. Josta tuli mieleen että sinun blogi muuten puuttuu tuosta listalta, pitääpä lisätä se sinne!

      Poista
  6. Meidän harmaa, joka näytti vaaleansiniseltä ja jonka toivoin olevan optinen harha, ei ollut optinen harha, vaan vauvanvaaleansininen. Kahta eri harmaata kokeiltiin ja vaihdettiin sitten ruskeaan. Mutta toivottavasti se olis teillä vaan optinen harha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh ja pam... No, jos meidän vessasta tulee värimaailmaltaan Pepsodent niin sitten pitäydyn alkuperäisessä kannassani ja maalaan sen uudelleen ihan vaan perusvalkoiseksi!

      Poista
  7. Tuota. Mä tässä pohdin just. Että onkohan meillä tuota sun kaipaamaa pahvia autotallissa rullatolkulla :D Kun sitä oli yläkerran laipiossa niiden meidän outojen levyviritelmien alla "aluspahvina". Rullattiin sit ne talteen, kun ajateltiin, että ehkä niille voisi olla jotain käyttöä. Muistaakseni niissä oli joku pintakuvio. Voin joku päivä käydä tarkistamassa asian ja ottaa kuvan.

    Niin että jos tarviitte, niin täällä ehkä olisi. En voi luvata 100 prosenttisesti, että on samaa tavaraa, mutta katsotaan. Ellen itse laita sitä vaatehuoneen seinälle. Mutta sitä on kyllä niin paljon, että sitä jäisi ylikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nyt heti pyörrän sanojani, mies sanoi, että ei se kyllä tuota samaa viivakuviollista ole, vaan ehkä tuota ylempänä näkyvää röpelöpintaista. Mutta tuota toista meillä on keittiön seinissä kipsien alla ja mehän joudutaan riipimään ne pois joku päivä, kun siellä seinän sisällä on se uretaanipommi purujen seassa >:( Saisitte kyllä niistä osan, mutta taitaa mennä liian myöhäiseksi.

      Poista
    2. Kiitos niin Rosannalle kuin Rouva Vadelmallekin höveleistä pahvitarjouksista! Nyt on parikin paikkaa tiedossa, josta tuota oikeanlaista pahvia voisi irrota, eli kyllä tämä tästä vielä varmaan iloksi muuttuu. Semminkin kun tuolle alakerran vessallekaan ei ole tapahtunut mitään tällä viikolla ja yläkerta on sitten vasta sen jälkeen työlistalla...

      Poista