tiistai 5. helmikuuta 2013

Taas mennään

Meidän piti aloittaa putkiremontti marraskuussa. Ei aloitettu, koska puoliso oli töissä. Sovittiin putkimiehen kanssa, että aloitetaan vasta helmikuun puolivälin paikkeilla, myöhemmin tarkka putkarin saapumisaika osui ensi viikon tiistaille. 

Hyvä ettei aloitettu marraskuussa. Silloin ahisti, stressasi ja kiukutti koko rempan ajattelu.

Tänään kattoremonttikauheuksista on kulunut selvästi riittämiin aikaa, koska putkiremonttialoitus ei ole aiheuttanut perheessämme muuta kuin innostunutta ja hyväntuulista mielenvirettä ja suoranaisia äänekkäitä ilonilmauksia. 

Nyt se siis on alkanut. Aamulla yläkerran vessa näytti vielä osapuilleen tältä: 


Yläkerran hyyskästä ei oikein saa kunnollista kokonaiskuvaa, kun se on pieni ja hankalan mallinen kuvattava. Mutta ainakin värimaailma näyttäytyy, ja kokonaisuudenkin voi ehkä näistä fragmenteista hahmottaa. Tästä kuvasta kannattaa bongata persoonallinen tapa peittää Teho-pöntön vesisäiliön seinään jättämä jälki:


Purkuhomman jälkeen se säiliön jälki näyttää nyt tältä. Millähän tuon paikkaisi.


Vessassa on aika moderni pytty ja lavuaari, mene tiedä missä vaiheessa vaihdetut. Valkoinen, ruudullinen Enso-levy seinässä on kuitenkin alkuperäinen, samoin nuo nurkkien kolmiohyllyt vaikuttivat rakennusvaiheessa tehdyiltä. Ne toki jäävät paikoilleen. Peili on imatralaisesta osto- ja myyntiliikkeestä.


Minä luulin, että tuo lattia on kovalevyä mutta se olikin maalattu muovimatto. Roskat tulevat yläpohjasta ja niiden karisemista täytynee jotenkin remontin konstein hillitä. Lattiasta tuleva koukeroputki on lämmin vesi, joka on lisätty talon fasiliteetteihin myöhemmin kuin rakennusvaiheessa.


Sieltä muovimaton alta paljastui lautalattia. Tässä kohtaa perinneremontoijasta tuli peruskorjaustihulainen - lattiaa ei saanut mitenkään tolkullisesti purettua ehjänä kun laudat oli ponteistaan naulattu ja naulat kuudenkymmenen vuoden aikana kertakaikkisen tiukasti puuhun pureutuneet. Lattia oli kuitenkin pakko purkaa, joten se purettiin niin että se meni rikki. Harmittaa. Mutta lautalattia purutalon vessassa ei mitenkään näyttäydy järkevänä rakenneratkaisuna ja hirveä kikkailu lattian säästämiseksi muovimaton ja vanerin alla taas tuntui jotenkin pöljältä. Ehkä joskus vielä tätäkin kadumme. Ehkä emme.


Putkihässäkkä paljastuu lattian alta. Nuo kaikki valurautaviemärit ja vesiputket siis mäkeen ennen ensi tiistaita.


Minusta tällaisia kuvia pitäisi esitellä kaikille vastaremontoidun rintamamiestalon ostajille. Että mistäs tiedät, ettei siellä kauniiden pintojen  alla majaile tällaista tavaraa. Sikäli toki tämä on huono varoittava esimerkki, että minkään sortin vuotojälkiä ei tuolta yläkerran vessan lattiasta löytynyt.


Piipahdus yläkerran keittiön puolelle, näin kauniille näytti seinä lavuaarin poistamisen jälkeen. Vähän tummunutta puuta, ei lahoa kuitenkaan. Jos joku haluaa rosterisen autotallilavuaarin, ottakoon yhteyttä.


Lavuaari on siis tämä, joskus jossain vanhassa yläkertapostauksessa eritelty. Pohjassa on maalitahroja, muuten ehjä ja siisti.


Päivän päätteeksi vessan kalusteet nököttivät evakossa yläkerran eteisessä. Nuo laitetaan takaisin, hyvät ja toimivat kapineet. Ellei sitten jostain tupsahda eteen jotain vanhaa ja arvokasta, mutta luulen, että sellaisten metsästys ei oikein nyt osu aikatauluihin.


Ja tässä lopputulos vessan puolelta. Perjantaina puoliso hakee konevuokraamosta sähköisen puukkosahan ja sitten lähtevät hampaista paikat...eiku nuo putket mäkeen. En tiedä, miten kauhea homma se mahtaa olla. Enkä ole edes katsomassa, koska päätimme evakuoida naiset ja lapset noin viikoksi mummolaan putkiremontin jaloista alkaen ensi perjantaina.


Tässä oli ennen lavuaari.


Kävin tänään heilumassa rullamitan kanssa vintissä ja totesin, että ystäväni Ullan äidin Kainuusta pelastamat, mustavalkoiset Enso-levyt riittävät mainiosti alakerran vessan tarpeisiin ja niistä jää vielä ylikin. Siksi päätimme tänään kaiken mahdollisen yksinkertaistamiseksi, että yläkerran vessasta tulee  värimaailman puolesta samanlainen kuin alakerrastakin. Se tarkoittaa sitä, että nuo tömäkän vihreät seinät pitänee maalata. Täytyy nyt vielä harkita - mustavalkoraidallisuus yhdistettynä tuohon vihreään saattaa olla liian yrmeä kokonaisuus. Toki vihreän säilyttäminen olisi hieno tapa vaalia yhtä ajallista kerrostumaa. Mutta ehkä se kaikkein vihrein ajallinen kerrostuma saa säilyä yläkerran keittiön lattiassa, johon se minusta hyvin sopii. Tuossa yltympäriinsä vihreässä vessassa sitä vihreyttä vaan tuntuisi olevan yksinkertaisesti hitusen liikaa.

Yläkerran vessa purettiin ensin mutta kasataan kokoon viimeisenä. Näin toki siksi, että elämme alakerrassa ja tällä marssijärjestyksellä minimoimme alakerran vessan käyttökatkoksen ja sen vaikutukset jokapäiväiseen elämään. Niinpä sen värityksen osalta on aikaa vielä miettiä lopullisia ratkaisuja.

Meillähän on tosiaan se työnjako, että minä haluaisin ihan vaan vähän purkaa ja puoliso kategorisesti kieltää purkamasta. Nyt kuitenkin ollaan siinä vaiheessa, että sain luvan hyökätä myös vähän alakerran vessan kimppuun. Alakerran vessan mystisen kotelon sisältä löytyi mystisiä puupalikoita sekä kuumavesiputki. Ja, mikä parasta, myös alkuperäinen lattialista.

Joten kun uudet komposiittiputket tullaan joka tapauksessa vetämään pintavetona, tuota koteloa ei tarvita ja tuossa kohtaa voi kulkea vain vanha, uudelleen maalattu lattialista. Punaiseksi maalattu sellainen.

Alla oleva kuva sisältää melko paljon sitä vanhojen talojen arvokasta patinaa. Yök.


Summa summarum: Rintamamiestalon melko alkuperäiskuntoisen vessan pinnat purkaa putkiremonttikuntoon noin päivässä. Lattialautojen kohtalo vähän surettaa. Remontti sinänsä vain ilahduttaa - kohta meillä on hienot, siistit ja kivat, uudet mutta toivottavasti silti vanhaan taloomme sopivat vessat. 

15 kommenttia:

  1. Meidän yläkerran vessan purkamisesta olisi pitänyt ottaa kuvaa. Siellä oli mateenpesä lattian alla :D Lavuaarissa ei ollut sitä ylivuotoreikäämikäseon ja oli joskus ilmeisesti tullut "vähän" yli ja edellisen asukkaan "itse liimasin muovimatosta" vesieristys oli pettänyt ihan huolella. Kaikki purut mustia ja lastulevyssä kasvoi jotain mustaa, johon en halunnut tutustua paremmin. Viemäriputki oli jännä, kun se oli jotain todella kapeaa tavaraa, putkimiehet hihitteli ja voivotteli sitä tutkiessaan.

    Luovuttiin sit koko vessasta, kun oikeestaan sille ei ole tarvetta ja tilalle sai käytävän toiseen yläkerran huoneeseen ja näin yläkerran sai jaettua kahteen eri huoneeseen yhden kokonaisen tilan sijaan. Kun ne on ainoat makuuhuoneet tässä talossa. Ja mua rauhoittaa, kun yläkerrassa ei ole enää vesipistettä ja tulevaisuudessa loputkin on keskitetty samalle linjalle keskikerroksessa ja kellarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi jaiks sentään... teillä kyllä noita kivoja pikku ylläreitä riittää. Meillä on lähinnä sellainen olo, että jos ei alakerran vessastakaan löydy mitään niin jo nyt on kumma, koska sitten tässä talossa ei ihan oikeasti ole ollut yhtään vesivahinkoa. Mutta odotetaan nyt vielä se alakerran vessa...

      Meillä yläkerran vessa-keittiösysteemi on melkein identtinen alakerran kanssa eli ovat samassa linjassa. Meillä oli ensin ajatus laajentaa yläkerran vessaa niin, että siirrettäisiin seinää eteisen puolelle niin ylös jäisi optio suihkukaapille. Sitten todettiin että eipä ruveta moiseen, parempi että vesillä lotrataan enemmän vain tuolla kivirakenteisessa kellarissa.

      Poista
    2. No joo. Meille suurempi yllätys taitaa tässä vaiheessa olla se, että jokin nurkka on säästynyt kosteudelta ja on säästettävissä :D

      Meille moni sanoi, että meitä kaduttaa vielä se vessan purku yläkerrasta, kun joudutaan menemään alakertaan yöllä vessaan. Mutta jos ennen ovat käyneet pihan perällä olleessa huussissa, niin eiköhän me yhdellä vessalla selvitä tämän kokoisessa talossa, olkoonkin eri kerroksessa kuin makuuhuone.. Mitä vähemmän vettä kulkee rakenteissa, sen parempi.

      Poista
    3. Tuo on kyllä varmasti viisautta. Ja monesti ne jälkikäteisviritykset kai just aiheuttavat suurinta tuhoa... Kun nyt muistelen aikaa, jolloin pääsääntöisesti nukuin illasta aamuun niin aika harvoin sitä tuli yöllä vessassa juostua jos oli ihan normaali terveyden- ynnä muun tila. Ja nytkin, vaikka olen reilut kaksi viimeistä vuotta heräillyt viidestä kymmeneen kertaan joka ikinen yö, niin ei sitä vessaa kyllä tule tarvinneeksi nytkään. Lähinnä jotain summeria, josta voisi soittaa Supernannyn paikalle...

      Poista
  2. Voinen suositella valurautaputkien purkamiseen ketjuleikkuria, vasaraa (lekaa) ja rautakankea. Itellä ei kokemusta puukkosahalla purkamisesta ole mutta työläältä kuuloostaa. Vanhat putket kun tuppaa olemaan niin rapeata tavaraa että rautakangen kun tökkäsee läpi ja vääntää niin katki menee. Ja ketjuleikkurilla saa siististi katkaistua jos tarvitsee vaikka väliaikaisesti liittää vanhoja uusiin. Tsemppiä remonttiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sähkötoiminen puukkosaha oli itse asiassa meidän putkarin suositus, kuulemma itse oli päätynyt sen parhauteen aika monia vanhoja putkia eri konsteilla purettuaan. Niihin on kai ihan valurautateriä olemassa, millä homman pitäisi onnistua kohtuullisen siististi ja kivuttomasti.

      Sinänsä tuo lekahomma olisi varmasti hyvä, mutta kun tuo purkuhommissa häärivä puoliso on suunnilleen saman kokoinen kuin nuo meidän vessakopit niin siinä ei jää paljoa tilaa lekaa heilutella... Mutta eiköhän sitäkin jossain vaiheessa tarvita.

      Sikäli tämä putkihässäkkä menee nyt helposti, että kerralla tehdään kaikki valmiiksi. Ei tartte mitään väliaikaisvirityksiä onneksi laitella.

      Poista
    2. Mä en allekirjoita tuota, että kaikki vanhat valurautaputket olisi mennyttä. Meillä putkari tarkisti kaikki putket yläkerrasta ja sanoi, että ne kestää vaikka toiset 60 vuotta. Katolle menneitä vanhan paisuntasäiliön putkia jouduttiin sahailee rautasahalla poikki ja nekin oli ihan priimaa sisältä. Samoista putkista tulee nyt vaatetankoja vintille. Vessan viemäriputkikin oli lujaa tavaraa, joskin todella kapeaa mallia.

      Tämä ihan sillä, että ne ei välttämättä lähde sieltä niin helposti, kuin edellä sanottiin.

      Poista
    3. Meidän valoa läpäisemätöntä tavaraa sisältäneiden ja hyvin haperoiden vanhojen viemäripurkien perusteella olen hämmentynyt siitä että samanlaiset ja -ikäiset putket voisivat olla hyvässä kunnossa, mutta ehkä niissäkin on käytetty eri materiaaleja... Käyttövesiputket meilläkin näyttivät ihan kohtalaisilta vielä, mutta ei tuollaista talon kuivana pysymistä vuosikymmeniksi edesauttavaa remonttia kyllä osaa yhtään katuakaan. Tosin jäi meilläkin lämmitysputket vaihtamatta, koska putkari arveli niiden hyvinkin kestävän vielä toiset 50 vuotta, niissä kiertävä vesihän ei liiemmin ole hapekasta (ja siis ruostuttavaa). Toivomme arvion (ja ennenkaikkea putkiliitosten) pitävyyttä.

      Siitä olen kyllä yhtä mieltä, että ei niitä vanhoja putkia kyllä ihan helpolla ulos saa talosta, siis senkään jälkeen kun ne on isommalla tai pienemmällä vaivalla laitettu paloiksi (urakka, johon en itse osallistunut), koska ne myös painaa ihan kohtalaisen kivasti. Ei niin että ahtaista paikoista niitä saisi muutenkaan ulos kuin pätkimällä pieniksi.

      Poista
    4. Olen huomenna viisaampi tämän purkuasian kanssa, kun puoliso hyökkää putkien kimppuun...

      Me ei olla noita viemäreitä ja käyttövesiputkia edes mitenkään ruvettu kartoittamaan. Lämmitysputket on putkari katsonut ja todennut, että ei niille tartte tehdä mitään, mutta nuo viemärit ja vedet ajateltiin kyllä laittaa uusiksi ihan alusta pitäen. Meillä ei ole ollut talossa alun perin kuin kylmä vesi sisällä ja lämpimän putket on sitten vedelty aika, höm, mielenkiintoisesti. Lisäksi kellarissa on jos jonkunmoista melko hämmentävää putkihässäkkää... Eli ajateltiin että laitetaan koko homma uusiksi kerralla niin sitten ainakin tiedetään että ovat kunnossa eikä tartte arpoa että mikä osa tuosta sillisalaatista prakaa ja missä vaiheessa.

      Poista
    5. Meillä on käyttövesiputket uusittu 90-luvulla ja vanhat viemärit menee järkevästi suorana linjana näkyvissä, eli yläpuolella on lavuaari ja siitä on suora linja alas näkyvissä saunan puolella. Vessaremontin yhteydessä viemäriputket kurkittiin siltäosin, että ovat hyvässä kunnossa vielä, osa putkesta vaihdettiin siksi, kun putkari sanoi sen menevän kätevästi vanhaan liitokseen. Sitä en tiedä mitä ne kellarin alla on. Senhän näkee sitten joskus.

      Mutta pitää meidänkin noita käyttövesiputkia vähän siirrellä tulevaisuudessa, kun ne on vedelty vähän hassusti :D Suihku vaihtaa meillä paikkaa, niin menee siinä samalla.

      Poista
  3. Onpa siistin näköinen vessa, kun vertaa meidän talomme vanhaan viritelmään. Meiltäkin löytyi vastaavaa valurautaputkea, mutta ei vessasta tai talon alta, vaan kompostista! Putkenpätkiä on vieläkin pihalla erään sireenipöheikön alla, eikä niitä ole todellakaan mukava kaivella ylös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koko talo on tuota samaa linjaa. Vanha, vähän kulahtanut mutta erittäin siisti ja ikäisekseen uskomattoman hyväkuntoinen. Onnelliset me :)

      Poista
  4. Niin, kyllähän ne rautaiset lämmitysjärjestelmän putket on kuin uusia meilläkin 58 vuoden jälkeenkin. Mutta mitä tästä talosta olen vanhaa valurautaviemäriä purkanut niin kyllä jo kovin haurasta on. Ulkoapäin nekin toki näyttää kuin uudelta. Purkaessa sen sitten huomaa. Ja tosiaan, painaavat kuin synti! :D

    VastaaPoista
  5. Heh, Anni oli varmaan itse askarrellut tuon seinällä olevan taideteoksen :)

    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taideteos "Syksyn lehdet" jää kyllä ehdottomasti talteen. Voidaan perustaa Anni-museo - meillä on myös erittäin tyylikäs, styroxista askarreltu linnunpelätin tallessa :)

      Poista