perjantai 22. helmikuuta 2013

Laurakaisa esittelee uuden, mullistavan sisustustyylin

Ja sen nimi on remonttia odotellessa -sisustus.

Kaikki lähtee tietenkin aina fiiliksestä, ja tässä tapauksessa se fiilis on jotakuinkin tällainen:

"Kun kohta kumminkin remontoidaan tämä huone/talo/nurkka/kerros niin ei varmaan kannata nyt nähdä vaivaa vaan lykätä vaan tämä sisustusesine x tai tarvekalu y tähän paikkaan mihin se nyt sattui kädestä putoamaan." 

Tämä sisustusfilosofia johtaa mielenkiintoisiin lopputuloksiin. Otetaan vaikkapa ämpärit.

Meillä on kellarin pyykkituvassa tason alla ihan oikea, mietitty ja harkittu säilytyspaikka ämpäreille:


Kuva on rakennusvaiheesta, nyt tuossa edessä on verho. Verhon takana kuuluisi talvella majailla kaikkien pienikokoisten piha-asioiden kuten kukkaruukkujen ja sen sellaisten, ja lisäksi siellä pitäisi olla säilytyspaikka niille ämpäreille. Meillä on paljon ämpäreitä: yleisämpäreitä, sieniämpäreitä, marjaämpäreitä, siivousämpäreitä, ennen oli myös vaippaämpäri kunnes vaipoissa alkoi kulkea kaksi yksilöä ja ämpäri kävi liian pieneksi. (Nyt on muovinen likavaippakori. Vaippaämpärin nykyistä olinpaikkaa en tiedä.)

Kun nyt äsken sinne verhon taakse kurkistin niin siellä oli yksi Värisilmän muovipussi jonka sisällä oli yksi melko huonoon kuntoon päässyt, käytetty maalipensseli. Hyllyllä oli lisäksi pariton, harmaa työkäsine kattoremonttiajoilta ja lattialla roskis täynnä kuivurin nöftää.

Kukkaruukuista yksi palvelee takapihalla lumiukon päähineenä ja loput muistan nähneeni ennen lumentuloa työnnettynä pahvilaatikossa verannan alapohjaan. Ämpärit on sijoitettu sillä tavalla kivasti ja kätevästi kellarin rappuun kulkuväylälle huojuvaksi torniksi, että niihin kompastelee jatkuvasti kellarin ovesta kulkiessaan.

Tätä voisi jatkaa loputtomiin. Talossamme on uskomaton määrä tyhjiä hyllyjä, lipaston laatikoita ja yläkomeroita sekä vielä uskomattomampi määrä sinne tänne vellovaa, vailla omaa sijoituspaikkaa haahuilevaa rojua joka käy hermoille, ahdistaa, ärsyttää ja sapettaa ihan joka päivä. Luulisi, että nämä kaksi olisivat suoranainen match made in heaven, mutta väärä on luulo. Ja se johtuu remonttia odotellessa -sisustusfilosofiasta.


Että mitä niitä ämpäreitä sinne tänne kuskaamaan kun kohta tulee kuitenkin iso paha remontti, joka puhkuu ja puhaltaa kaiken uusiksi ja sitten kaikelle voi vihdoin etsiä oman paikan.

Tämä sama pätee myös muuhun sisustukseen - kauniit huonekalut ovat vintissä varastossa, taulut ovat ripustamatta seinille, joka paikkaan kerääntyy romukasoja ja tavararöykkiöitä. Ja kaapit kumisevat tyhjyyttään.

Kun nyt otetaan huomioon, että meillä valtaosaa näistä autuaaksitekevistä remonteista on odoteltu jo kaksi ja puoli vuotta ja odotellaan tällä vauhdilla edelleen ainakin toinen mokoma, voisi kuvitella että vähänkin tolkullisempi yksilö osaisi tästä vetää johtopäätöksensä. Vaan johtopäätöksetpä eivät kuulu remonttia odotellessa -sisustajan repertuaariin lainkaan!

Remonttia odotellessa -sisustaja alistuu kohtaloonsa ja elää ärtyneenä kaaoksen keskellä. Tilannetta ei helpota se, että kun joku odotetuista remonteista viimein alkaa, syntyy normaalin odottelukaaoksen rinnalle myös remonttikaaos. Remontin alta roudataan tavaroita johonkin, yleensä yläkerran, jossa on jo valmiiksi parin edellisen remonttikierroksen perintönä tavaraa jos jonkinmoista. Mitkään kirpputori- tai kierrätyspyrkimykset eivät saa tavaramäärää vähentymään oleellisesti, mikä johtuu luultavasti edellä mainitusta säilytystilojen säilyttämisestä tyhjillään ja tyhjän panttina.


Salaa remonttia odotellessa -sisustaja katselee tietokoneen arkistoista kuvia ajasta, jolloin kaikki maallinen omaisuus ei ollut vielä siirtynyt uuteen omaan kotiin eikä yksikään remontti vielä alkanut tai edes antanut odottaa itseään: 


Ps. Remonttia odotellessa -sisustaja pysyy järjissään ainoastaan siten, että talossa on yksi huone, jossa ei ole mitään ylimääräistä rojua, jossa taulut ja suvun perintöpotretit ovat seinällä ja lipaston laatikot ja kaapit täynnä esineistöä, joka niihin kuuluu. Meillä tämä keidas ja rauhan tyyssija on nurkkakamari eli makuuhuone. Koska sitä ei tarvitse ikinä remontoida. 

13 kommenttia:

  1. Ah, täällähän tämä postuas jo olikin valmiina! :D

    Tosi tosi kaunis sohva pilkottaa tuoss ayhdessä kuvassa röykkiön alla.

    Suosittelen omaa tekniikkaani: sisustetaan heti muuton jälkeen jokainen huone niinkuin ei mitään remonttia olisi tulossakaan. Ja sitten remontoidaan huone kerralalan, jolloin aina siirretään sen huoneen sisus viereiseen huoneeseen kasoiksi. Näin on vaan yksi huone kerrallaan remontissa ja yksi huone varastona. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana vanha pormestari, joka saatiin meidän äidiltä. Siihen kuuluu vielä kaksi nojatuolia ja pyöreä "tupakkapöytä". Siellä on, vintissä. On meillä ihan kiva sohva nytkin mutta kun olohuone on muuten masentava styrox-kattoinen ja karvatapettinen kaamio niin ei täällä juuri viihdytä.

      Tuo olisi ollut se järkevä tapa toimia. Meillä on päädytty - vaikka nimenomaan ei pitänyt - tilanteeseen, jossa joka puolella on vähän jotain kesken ja vähän jotain aloitettu. Ei vetele tämmöinen, olen antanut ultimatumin että kellarin pitää tulla kaikkine puuttuvine listoineen sun muineen valmiiksi ennen kuin siirrytään tämän putkirempan jälkeen seuraavaan osuuteen. Joka on juurikin olohuone ja keittiö!

      Poista
    2. Meillä puuttuu vessan tasolta edelleen listat -.- Nurkkalistat saatiin paikalleen sentään joulukuussa :D Ja öö. Olohuoneen sähköpiuhoja pitäisi kiinnittää paremmin. Ai niin, ja vessanovi ja karmit ja..

      Ette ole ainoita.

      Poista
    3. Minä olen listanatsi. Puoliso on listahippi. Hippi on voittanut toistaiseksi kuus-nolla, koska sen sahaamana jiirit menevät justiinsa. Pitäisi vaan itse ruveta sirkkelin kanssa opettelemaan niin saisi ne listat yön pimeinä tunteina nakuteltua paikoilleen...

      Poista
  2. Meillä harrastetaan samaa. Olohuone on mun keidas. Jos siellä tuijottaa tiiviisti yhtä nurkkaa, voi kuvitella, ettei koko remonttia ole olemassakaan.

    Eniten mua ärsyttää vaatesäilytys. Meidän ruokailuhuone-makkarissa on yksi susiruma ja epäkäytännöllinen kaappi, johon mahtuu osa, mut loput on isossa pahvilaatikossa lattialla, kenkälaatikoissa sängyn alla tai pahvilaatikoissa kellarissa. Saatiin sentään liinavaatekaappi kellariin, ettei ne enää rötkötä avoimella varastohyllyllä. Kiljun varmaan riemusta, kun makkari ja sen vaatehuone ovat valmiit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin puuttuu olohuoneesta yksi komero ja nurkkakamariin on tarkoitus rakentaa yyyyyberhieno uusi vaatekaappi, siihen on idea ja talossa olevien komeronovien kanssa identtiset ovet jo hankittu.

      Vaatehuone olisi tosi jees. Ja toivottavasti kerkeätte tehdä nyt sen ja makkarin valmiiksi, just kävin lukemassa uusimmat yllärit blogista...:(

      Poista
    2. Joo, aina ei mene nallekarkit tasan, mutta minkäs teet.

      Periaatteessa makkarin kattopaneeleita pääsee jo maalaamaan, jos joku kotitonttu kävisi siivoamassa kaiken pölyn ja eristemuhjun ylhäältä pois. Vaatehuoneen seinästä puuttuu vielä pari pätkää lautaa ja huokolevyt. Sitten voi alkaa keittelee liistereitä ja paperoimaan ja lopulta ehkä tapetoimaankin. "Kohta" vois ostaa lattiamaalia. Tää "kohta" on yleensä vaan venyvä käsite.

      Ja keittiön lattia on siitä veemäinen, että mikään ei pääse siellä kuivumaan niiden muovien takia. Ei mitään hajua miten paha se tilanne siellä on ja kun ei viitsi alkaa kurkistusaukkoakaan tekemään, jos sieltä pölähtää jotkut kunnon homehöyryt ilmaan. Parempi purkaa kerralla ja viskata suoraan pihalle. Mä nyt olen jo henkisesti valmistautunut vaihtamaan alajuoksut ja kaikki. Ainakaan sieltä reiästä ei tullut mitään pelottavaa hajua, mutta eihän ne aina haise. Lastulevyt oli ottaneet kasvustoa itseensä, kun olivat pysyneet kosteina muovisen kuoren alla. Muovia, muovia, muovia ja muovia.

      Koko juttuhan on sen takia päässyt syntymään, kun meillä on todella helposti tukkeutuva viemäri ja keittiössä ei ole avattavaa hajulukkoa (...), sitä joutuu jatkuvasti rukkaamaan karhupumpulla ja ties millä. Uuden muoviviemärin ja vanhan rautaviemärin liitos oli tökätty ihan ihmeellisesti vinoon ja niinpä se pääsee tukkeutuessaan välillä pulpauttamaan siitä liitoksesta yli. Jäljistä päätellen se on tehnyt sitä useita vuosia, mutta taas syystä tai toisesta edelliset asukkaat eivät ole sitä huomanneet tai tehneet asialle mitään. Mutta, kuitenkin se keittiö oli purettavien ja uudelleen rakennettavien listalla, suunnitelmat vaan aikaistui jollain kolmella vuodella. Tuleepahan tehtyä ja tietää sen jälkeen mitä siellä lattian alla piilee.

      Poista
    3. Ääh... Tuo pakkorakoremontointi on varmasti aika mälsä tilanne (semminkin kun se teidän kyökki näyttää varsinkin meidän remonttia odotellessa -keittiöön verrattuna tosi kivalta!) mutta toisaalta pakkohan se on vaan asennoitua sillä tavalla että ne paikat korjataan mitkä sitä kipeimmin vaatii. Välillä vaan tuntuu että pitäisi korjata kaikki, ja mieluiten heti, mutta pakko vaan lykätä noita projekteja kun kaikki etenee niin kovin hitaasti. Ja nyt menen maalaamaan vessan kattoa vikaa kertaa enkä jää tänne nettiin roikkumaan niin se etanaprojekti ainakin mönkii pienen matkaa eteenpäin tänäkin iltana. Seinät piti maalata jo tänään mutta kuopukselle tulee hampaita ja se on kököttänyt sylissä kuin tatti koko päivän...hieman haittaa kaikkea mutta varsinkin remonttitoimintaa.

      Poista
    4. Sehän tässä onkin kiva. Mä just sen takia maalasin keittiössä kaapit, että ei tartte katsella niitä mäntypuisia kammotuksia seuraavaa neljää vuotta, kun odotellaan keittiöremonttia. Ostin kaakelimaaliakin, jolla piti sutaista kaakelienpinnat valkoisella ja peittää maissintähkät parista kohtaa. Ei taida enää kannattaa. Pitää nyt vaan alkaa metsästämään vanhoja puisia keittiökaapistoja. Voihan noita vanhoja hyödyntää niin kauan, että saa uudet kerättyä kasaan. Onneksi meillä on jo uusi jääkaappi, liesi ja tiskikone toimivat jne. Vanhan tiskipöydän kannen voi hyödyntää uudessa ja niin edelleen. Ei tarvitse ihan kaikkea uusia kerralla, vaikka rakenteet menisikin uusiksi.

      Mutta näin tää vaan tuntuu etenevän. Piti tehdä hiljakseen ja rauhassa ja nyt on jo puoli taloa jouduttu räjäyttämään ja rakentamaan uusiksi kerralla ja jatkuvasti tulee uusia juttuja, jotka on ihan pakko tehdä. Kaikki on kesken ja mikään ei tunnu etenevän.

      En kyllä tajua, miten lapsiperheet saa pyöritettyä arkea ja remonttia. Meillä ei meinaa nytkään aika riittää edes nukkumiseen :D

      Poista
    5. Tuo on kyllä se "muuta sisään, tutustu taloon ja remontoi pikkuhiljaa" -ideologian miinuspuoli. Siis jos niitä yllätyksiä tulee niin siinä on tosiaan yllättäen tilanteessa, jossa on pakkotahti tehdä ja tosiaan kuviot on sitten isoja tyyliin katto pois tai lattiat uusiksi. Meillä on käynyt tämän oman mökin kanssa kyllä ihan käsittämätön mäihä, kun niitä yllätyksiä ei ole juurikaan tullut tai ne on olleet iloisia, vaikka että saunassa olikin jo vaihdettu viemäri uuteen... No, onhan tässä vielä paikkoja auottavaksi, kerkiää tulla yllätyksiäkin. Ja toisaalta sen haastavampaa tämä remontti on kun tuntuu että ei uskalla oikein tehdä mitään eri tavalla kuin ennen kun kaikki on toiminut tänne asti niin hyvin!

      Lapset, arki ja remontti onnistuu nähdäkseni vain sillä tavalla että on kaksi aikuista kotona. En käsitä miten sellaisissa huusholleissa remontoidaan missä toinen tai molemmat on töissä. Eipä meilläkään tapahtunut viime syksynä yhtään mitään kun perheen isähahmo pätkäduunaili poissa kotoa...

      Poista
  3. Kyllä. Mä allekirjoitan kaiken tämän.
    Meillä juuri etsitään niitä paikkoja, mutta kerrottakoon, että olohuone on kaaos.
    Siellä on se kaikki, mitä ei halua tunkea valmiisiin huoneisiin.Ja nyt näille pitäs löytyä paikka.
    Mietin, että kun 3 vuotta on tullut toimeen ilman niitä tavaroita mitä laatikoissa on niin mitäs jos vaan kantaisi laatikot nuotioon eikä edes yrittäisi miettiä niille paikkaa?
    Saapa nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vuosia laatikoissa olevien tavaroitten poisroudaus on kyllä ihan viisasta, olen itse sitä joskus toteuttanut kun asuin ulkomailla ja meni tavaroilta säilytyspaikka alta. Ei kauheasti ole harmittanut, näköjään kertyy uutta tilalle vaikka mitään ei olevinaan ikinä ostakaan...

      Minulla on sellainen periaate vaatteiden suhteen että jos tänä keväänä kaivan talvisäilytyksestä kesävaatteen, jota en edellisenä kesänä kertaakaan käyttänyt, niin kiikutan sen surutta kierrätykseen tai kirpparille. Tosin nyt sitä ei ehkä kannata toteuttaa kun on mennyt pari viimeistä kesää imetyspaidoissa ja -mekoissa ja ne "omat" vaatteet on olleet vintissä. Nythän ne on niinku uusia...;)

      Poista
  4. Kiva että löysin tänne :) Tulen toistekkin. Tosiaan remppaaja tarvitsee sen yhden rauhallisen paikan. Meilläkin on tasan yksi sellainen huone.

    VastaaPoista