maanantai 18. helmikuuta 2013

Blogiyhteensattuma

Selailin eilen hajamielisesti nettiä ja päädyin jonkun blogin kautta toiseen blogiin ja sieltä kolmanteen ja neljänteen. Sitten olinkin lukemassa yks kaks hauskaa blogia, jossa remontoitiin vanhaa taloa, jossa asui monta kania. Olen kyllä kurkistanut Ekholmin Savustamon blogiin joskus aiemminkin, koska muistan talon ulkonäön ja sen, että villiviini oli kasvanut sisään kuistin seinästä.

Klikkailin remonttiaiheisia tunnisteita ja päädyin uudesta ulkoverhouksesta kertovaan postaukseen. Jäin tuijottamaan otsa kurtussa tätä kuvaa, joka on siis tietysti lainattu tuolta Savustamon blogista:


Ja sitten tajusin, että minä olen vasta muutama päivä sitten ajanut potkurilla tuon Ekholmin Savustamon ohi. Tosin tietämättä, että se oli Ekholmin Savustamo. Olimme putkiremonttievakossa, lähdimme potkuriajelulle, vanhempi tytär istui potkurin kyydissä ja minä vielä häntä valistaakseni viittilöin taloa kohti ja sanoin että katso, siinäkin joku korjaa tuollaista vanhaa, kaunista taloa vähän niin kuin iskä meillä kotona.

(Tyttären nykyisin jo hyvin laajaan sanavarastoon ei jostain syystä kuulu käsite "remontti". Kaiken, mitä korjataan, pitää ensin olla rikki. Vessaremontin syvintä olemusta emme siis ole ehkä aivan saaneet hänelle kirkastettua, kun tällä logiikalla vessa oli ensin ehjä kun kotoa lähdettiin, ja sitten iskä poissaollessamme sen rikkoi vaikka kaikki puhuivat että iskä muka jotain korjaa sillä aikaa kun ollaan mummolassa. Aikuiset ja heidän omituisuutensa.)

Päästä kuului suunnilleen tuulettimen hihnan vinkuna kun kuva ja potkurimuisto yhdistyivät. Melko hilpeä yhteensattuma, kaikkine potkukelkkoineen.

Lisäsin Ekholmin Savustamon tuohon vasemmalle kyttäyslistalleni ja saatan käydä kyttäilemässä mummolavierailuilla ihan paikan päälläkin. Nämä hardcore-remonttiblogit saavat oman työmaan näyttäytymään aina niin kovin pieneltä ja kevyeltä. 

8 kommenttia:

  1. Miellyttävä sattuma, kiitos vinkistä, hieno projekti vaikka työläs.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nuo projektit, jossa pelastaan kaltoinkohdeltuja vanhoja taloja, ovat tosi hienoja. Meillä kun on tämä oma niin alkuperäinen niin tässä väkisinkin on vaan näitä kevyitä ehostustöitä.

      Poista
  2. Mä niin haluaisin vielä pelastaa jonkun tuollaisen vanhan hirsitalon. Meillä päin niitä mätänee metsät väärällään. Kamalinta oli yksi aivan upea kartanomainen hirsitalo, kaikkine upeine puuleikkauksineen ikkunapuitteissa ja siihen jatkoksi oli rakennettu TRAKTORIKATOS. Siis jatkettu vaan kylmästi siitä räystään päästä järkyttävän rumalla avohallilla. Henki meinasi lähteä :D

    Ja samalla seudulla on harrastettu paljon sitä, että se vanha rakennus on joskus 70-luvulla hylätty ja viereen on rakennettu tasakattoinen tiilitalo -.- Ne kylmillään olevat hirsiset romuvarastot seisoo edelleen ihan ylväänä pystyssä oman onnensa nojassa, kun taas ne tiiliset kammotukset on jo purkukunnossa.

    Jos lottomiljonääri oisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kuopuksen nimiäiset sellaisessa tosi autenttisena säilyneessä, kotiseutuyhdistyksen hallinnoimassa hirsitalossa. Siellä kun se päivä vietettiin, ja ollaan käyty muutenkin kaikenlaisissa tapahtumissa, tulee aina väkisinkin mieleen että jospa vielä joskus hirsitaloihinkin perehtyisi... No, ehkä eläkkeellä.

      Mutta kyllä se talojenpelastustoiminta olisi itselläkin sydäntä lähellä, jos olisi rahaa ja aikaa. Nyt pitää keskittyä tähän yhteen purumökkiin vaan...

      Poista
  3. Heh, hardcore-remontti :) Ja me kun olemme aina ajatelleet, että tämä meidän projektimme on suhteellisen helppo verrattuna hirsikehikon siirtämiseen tai vesivahingosta kärsineen talon remontointiin. Ehkä suhteellisuudentajumme on alkanut hämärtyä alitajuisen itsesuojeluvaiston seurauksena, kun melkein mikä tahansa remonttiin liittyvä epämukavuus tuntuu normaalilta arjelta.

    Tervetuloa kyttäilemään :) Me emme enää osaa kävelyillä olla havainnoimatta muiden vanhoja taloja ja remontteja. Välillä tuntuu siltä, että olisi parasta pysytellä jollain ankealla kerrostaloalueella, niin mieli saisi vähän levätä.

    VastaaPoista
  4. Niin no, kun meillä tätä hc-osastoa edustaa se, että käydään vessassa kellarissa niin jotenkin sykähdytti se kuva missä ei ollut lattiaa yhdessä huoneessa ja sen läpi sitten kuitenkin kuljettiin...

    Tuo teidän talo on hauska, nimi ei sanonut mitään mutta jos joku olisi kysynyt että minkä värinen puutalo siinä koulun vieressä on niin olisin empimättä vastannut vihreä. Eli kyllä se talo on itsellenikin mieleen jäänyt - ja hauskana yhteensattumana vielä sekin, että meidän isä haaveili joskus sen postin (vai pankki? Muistaakseni posti) ostamisesta siinä teidän naapurissa kun sen mielestä se oli niin tyylikäs rakennus...

    Äiti muutti tosiaan siihen asuntomessualueen laidalle eli me hengaillaan siellä suunnalla kyllä aina silloin tällöin. Jos kesällä näen liikettä pihalla niin tulen varovasti esittäytymään...:)

    Joo, ja minulla on tuo sama vaiva, varsinkin rintamamiestalojen suhteen. Ja valitettavasti yleensä sillä "ai kauhea miten tökerösti rempattu" -mentaliteetilla :/

    VastaaPoista
  5. Se viereinen vanha posti on kiva rakennus ja omistaja tuntuu onneksi suhtautuvan järkevästi vanhojen talojen ylläpitoon.

    Tule toki käymään, jos liikut lähistöllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hyvä, isävainaa voi levätä rauhassa kun postilla on arvostava uusi omistaja ;)

      Mie hiipparoin teidän nurkille vielä joskus keväämmällä!

      Poista