maanantai 12. joulukuuta 2011

Haastehassuttelua

Oho, oli täysin mennyt ohi että olin saanut tällaisen haastehommelin Kylä-Laurilasta. Tosin olen niin laiska, etten jaksa paiskata tätä eteenpäin, vastaan vaan näihin kysymyksiin. Vähän noin niin kuin blogin hengissä pitämiseksi, meillä kun ei ole lähiaikoina oikein tapahtunut mitään. Kellari on kalkkimaalissa ja näyttää varsin fiiniltä, yksi kerros ja kalkkivesikäsittely niin se on sitten siinä.

Mutta nämä haastekysymykset siis:

1. Lempiruoka: Varmaan kaikista lempiruuista lempiruuin on paistettu maksa ja perunamuussi. Mutta syön kyllä miltei kaikkea hyvällä ruokahalulla.

2. Lempimakeiseni: TV-sekoituspussi. Sopivasti kaikkea, vain ne siniset nonparellipäällysteiset voisi heivata ulos.

3. Lempiluettavani: Tällä hetkellä varmaan Tuuma-lehdet. Ylipäänsä elämäntilanne on sellainen, että tuntuu vaikealta keskittyä mihinkään pitkään proosaan. Tosin kiikutin äsken naapurista lainaan Virpi Hämeen-Anttilan uusimman kirjan, katsotaan miten sen kanssa käy. Tätini ostaa minulle nimipäivälahjaksi joka vuosi Finlandia-palkintokirjan ja Rosa Liksomin voittajaopusta odotan kyllä kovasti.

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: En osaa tehdä mitään lankoihin ja kankaisiin liittyviä käsitöitä, olin koulussakin ainoana tai melkein ainoana tyttönä puukäsitöissä. Kaikki maalaushommelit on kivoja ja muukin nikkarointi. Mieluisin tapa olisi se, että joskus olisi aikaa...

5. Lempielokuvani: Vastaan aina tähän The Reflecting Skin eli suomennettuna Lapsuuden loppu. En tiedä, onko se varsinaisesti lempielokuva, mutta se on ainoa leffa, joka on tehnyt niin suuren vaikutuksen että kävelin elokuvateatterista poistuessani päin liikennemerkkiä.

3 kommenttia:

  1. Lapsuuden loppu. Olen nähnyt sen kerran telkkarista. Olin aivan tolaltani sen jälkeen. En muista siitä enää mitään, mutta olen silti sitä mieltä, että se on maailmankaikkeuden vaikuttavin elokuva. Kunpa saisin nähdä sen joskus uudelleen.

    En ihmettele, että kävelit liikennemerkkiä päin.

    VastaaPoista
  2. Tuo Lapsuuden loppu oli kyllä aika hurja kokemus... Minunkin oli pakko kodin sijasta mennä iltakahville ystävän luo ja muistaisin myös törmäilleeni ihmisiin elokuvista poistuessani. Aika intensiivinen elokuvakokemus siis.

    VastaaPoista
  3. Leffa muuten löytyikin YouTubesta ihan kokonaisena! Jouduin sen tietysti heti katselemaan, ja totesin saman kuin silloin 90-luvun lopullakin. Sanattomaksi vetää. Tulee tunne, josta ei pääse eroon.

    VastaaPoista