Puuhasunnuntai

Koska tavallinen työ- ja opiskeluarkemme vaatii joka toinen viikko pyöriäkseen mummotyövoimaa, hennomme harvoin vaivata mummoja viikonloppuisin. Tämän vuoksi yhteiset remonttihetket ovat perin harvassa. Tänään toinen mummoista sattui kuitenkin olemaan ohikulkumatkalla ja pysähtyi iltapäiväksi viettämään laatuaikaa lapsenlapsen kanssa, joten meillä oli kerrankin mahdollisuus viettää pyhäpäivä maan alla raataen.

"Yhteinen" remonttihetki oli tosin tälläkin kertaa pääosin sitä, että puoliso hioi sementtiliimaa pyykkituvan lattiasta ja minä kyykötin saunassa ja nyhersin Porin Mainion ruosteenpunaisiksi pätkähtäneitä luukkuja grafiittipastalla siistimmiksi.



Koska työtilaisuus tuli yllättäen, olivat työvälineet melko köppäiset, mutta kyllä ne luukut lopulta mustiksi muuttuivat. Vähän jyrkän mustiksi tällä erää, itse asiassa, mutta kylläpä ne tuosta tasaantuvat. Ja kiuas ja muuripata näyttävät nyt jotenkin enemmän yhteenkuuluvilta kuin ennen.



Pyykkituvan osalta työnjako on se, että puoliso ja appiukko vastaavat siitä varsinaisesta remontista ja minä sorvailen yksityiskohtien kanssa. Ostin taannoin huuto.netistä seitsemällä eurolla vanhan, puisen lääkekaapin ja olen pusaamassa siitä kaappia kellarin vessaan. Maalit olikin jo poistettu joidenkin päiväunien aikaan, tänään sain kaapin hiottua ja vanerioven kastuneet kulmat puristettua Erikeeperin avulla takaisin ruotuun. Huomenna pitää ostaa pensseli ja maalata kaappi itsenäisyyspäivän kunniaksi, komerosta löytyi joku Helmi-kalustemaalin valkoinen jämä joka saa nyt luvan kelvata kun perinnerakentamishengen mukaista valkoista öljymaalia ei ole valikoimissa. Kellarin vessaan on näillä näkymin tulossa mustavalkoista Enso-levyä lavuaarin ympärille joten kaapinkin lienee soveliasta olla valkoinen.



Loppuiltapäivän vietin pyykkitupatyömaalla rakennussiivoojana. Hiontahomman jäljiltä kellarin rappu oli taas, ties kuinka monennen kerran, betonipölyn peitossa vaikka tällä kertaa ovetkin oli asianmukaisesti teipattu. Se pöly siirtyy todistettavasti siis jopa seinien läpi. Kellarissa tuli taas kerran mieleen, että olisi pitänyt ostaa a) teollisuusimuri ja b) kunnollinen työmaavalaisin jo toissa kesänä, nyt on tuherrettu jo monta omaa ja kavereittenkin pikkuvikaista varaimuria imureitten hautausmaalle tuon betonipölysaasteen takia. Ja puolihämärässä kellarissa on vähemmän mieltäylentävää työskennellä. Työmaavalona meillä toimii ensimmäiseen omaan kotiini Joensuun Anttilasta vuonna 1994 hankkimani jalkalamppu, jonka nimi on Mats Golvlampa. Hän ei ole parhaimmillaan remontti-olosuhteissa, mutta joutuu tahtomattaan niissä loppuelämänsä viettämään.



Ja ei, meillä ei ole taas kellarin ikkunaremonttia - kunnostetut ikkunat on vain suojattu kalkkimaaliroiskeilta pahvilla.

Pyykkitupa on nyt valmis kalkkimaalausta varten ja puoliso tekikin parin seinän testikastelun ja - maalauksen jo tänä iltana. Lopputulos ei näyttänyt maailmaa mullistavalta, mutta tuo olikin vasta ensimmäinen kerros. Välineurheilua olemme sentään sen verran harrastaneet, että kalkkihakkuri on hankittu. Juuttaan kallis peli sekin, mutta kokeneempien kalkkimaalareitten mukaan hintansa hankkiva.

Kävin lauantaina kellarissa kiikuttamassa pihalle unohtuneen tuulilasinpesunestepönikän autotalliin. Kun avasin oven käytävästä pyykkitupaan, tuli wau-olo. Vaikka pyykkitupa on vielä varsin kaukana siitä hetkestä, jolloin ensimmäinen pyykkikoneellinen pyörähtää siellä käyntiin, on tuo kellaritila silti jo jotain aivan muuta kuin se maapohjainen öljysäiliövarasto, josta tämän remontin aloitimme.



Kiistatonta edistystä.