Tilapäivitys: Reikiä nolla

Huojentuneena ilmoitamme, että kellarin seinissä ei ole enää reikiä.



Paitsi yksi, joka jäi sinne ihan tarkoituksella ja varustettiin ritilällä ja korvausilmaventtiilillä.



Kuten arvon kommentaattorit jo lohduttivat, taannoinen ikävä yllätys eli sokkelin reikä ei ollut lopulta kauhean iso vika korjattavaksi. Rivinteerausta ei tarvinnut lopulta purkaa juurikaan, koska maa-aines ei ollut täyttänyt ilmarakoa vaan rakoon pudonneet saumauslaastit olivat tukkineet raon ja estäneet multien leviämisen yltympäriinsä.

Muurarimestari-appiukko ja hänen uskollinen hanslankarinsa päätyivät paikkaamaan sokkelinkin reijän muuraamalla. Alkuvaiheen työasento oli mielenkiintoinen, tässä muurari operoi sokkelia kädet kyynärpäitä myöten seinässä olevassa reijässä.



Reikä sokkelissa on nyt paikattu vaakaan muuratuilla tiilillä. Muurari ja hanslankari olivat päätelleet, että pinta-ala on kohtalaisen pieni, ja muurauksen pitäisi kestää maanpaine. Toivottavasti ovat oikeassa.



Rivinteeraus taas paikattiin samalla tavalla kuin se on tehtykin, eli pystyyn muuratuilla tiilillä. Lopputulos näkyy tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa.

Sokkeliin oli tehty aikoinaan reikä öljysäiliön täyttöputkia varten. Ilmanvaihtoa ei voi kai koskaan olla liikaa ja niinpä keksin, että reikää voisi hyödyntää ylimääräisen korvausilmaröörin asentamiseksi. Ja katso, nyt siinä on se rööri. Ritilän ulkoasusta käytiin perinnehenkinen fiilaus- ja höyläyskeskustelu kunnes todettiin, että sokkelin värisellä maalilla yli sudittu ritilä tuskin erottuu kenenkään silmään niin pahasti, että juuri tässä yksityiskohdassa pitäisi alkaa erityisesti säätämään. Rautakauppaan mars, tuollainen siitä tuli:



Tämän jälkeen pedantti muurari on viettänyt kellarissa laastipöntön ja -kauhan kanssa tovin jos toisenkin siloittelemalla seinien ja laipion koloja. Siloittelu-urakka on nyt tehty ja muurari siivosi vielä pedanttiin tyyliinsä kellarin kaupan päälle. Seuraavat askelet on jo määritetty: Betoniliiman hionta lattialaatasta, pölyjen siivous, lattian suojaus uudestaan, katon ja seinien kalkkivedellä kostuttelu ja sitten ko. kohteiden kalkkimaalaus. Näillä mennään. En tiedä, mikä on aikataulu.

Ja ennen näitä työvaiheita se ovien teippaaminen, joka unohtui edellisen lattianhiontatuokion alussa. Virheissä on se hyvä puoli, että niistä tosiaan oppii.