maanantai 14. helmikuuta 2011

Pakkaspäivän iloja

Huomenna on tuomiopäivä.

Kello kahdeltatoista saapuu tiluksillemme mies kera lämpökameran, ja sitten selviää, mistä torppa fuskaa ja miten pahasti. Vai fuskaako mistään. Raportoimme tuloksista ensi tilassa, nyt keskitymme olemaan kutkuttavan jännityksen vallassa.

Sillä välin toisaalla harkitsemme uuden blogin perustamista. Sen nimeksi tulisi http://turjakejapirttihirmu.blogspot.com ja se olisi - tietysti - muotiblogi. Luulen, että näillä viime aikojen ulkonäkösatsauksilla menestys olisi taattu.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Romuhuoneen metamorfoosi

Meille kävi muutossa vanhanaikaisesti. Talossa oli tilaa enemmän kuin kaupungin vuokrakasarmissa, ja tavaraa rutkasti. Ylimääräiset, hankalat, muihin huoneisiin sijoittumattomat rojut ja mittava kirjasto oli helpointa kiikuttaa pikkukamariin, sulkea ovi ja unohtaa sinne. Vaaralliseksi tilanne muuttui siinä vaiheessa kun pikkukamaria ei enää kutsuttu pikkukamariksi vaan romuhuoneeksi. Lopulta sinne ei ollut enää menemistä, koska ovesta ei sopinut sisään. Tavararöykkiön yllä keikkuivat vauvan sininen amme ja auton turvakaukalo.

Valitettavasti ennen-kuvaa ei ole.

Vilja Lyyti Marian nimenantojuhlaa vietettiin eilen, ja huusholli oli siis soveliasta ja jopa suotavaa saada juhlan ainutkertaisuutta kunnioittavaan kuntoon. Siispä olen kaikki viime viikon vapaahetkeni operoinut romuhuoneen parissa ja ehkä itsellenikin yllätykseksi saanut sen palautettua takaisin entiseen pikkukamari-statukseensa. Juhlien aikana huone palveli ruokasalina ja sisustus on vielä sen mukainen, mutta saavutuksestani ylpeänä esittelen nyt teille entisen romuhuoneen, nykyisen pikkukamarin:



Pikkukamarista tulee kirjasto. Pöytä ja jakkarat siirtyvät muihin, tosin vielä määrittelemättömiin tiloihin, ja niiden sijasta huoneeseen tulee huutokaupasta ostettu englantilaisvitriini ja täydellinen lukunojatuoli, se ihana sininen:



Vitriini tosin pitää vielä etikoida (vastaa otsonointia) koska se tuoksahtaa tunkkaiselle, ja sinisestä nojatuolista on vaihdettava sisuskalut. No, äitiyslomallahan on aikaa...

Useampikin kävijä on tarjotellut pikkukamarin tulevaisuudeksi kirjaston sijasta lastenhuonetta. Minä en usko lastenhuoneisiin, ne kun tuntuvat valtaosin olevan paikkoja, joiden funktiona on toimia säilytyspaikkana noin kolmelle kuutiolle leikkikaluja. Pikkukamari voinee toimia lapsen huoneena sitten kun lapsi alkaa kaivata omaa tilaa - toistaiseksi hän viihtyy parhaiten siellä, missä kaikki muutkin ovat, ja uskoisin asiaintilan jatkuvan vielä useampia vuosia nykyisellään. Siispä pikkukamari saa majoittaa perheemme kirjaston - tai valtaosan siitä, ne, jotka hyllyyn mahtuivat:



Tässä vielä otos toisesta vinkkelistä. Kuvassa poseeraa uljas, äidin tädiltä peritty, kullitettu ja kiehkuroilla varustettu kattolamppu. Ja hyllyssä lankomieheltä peritty Xbox, jolle ei ollut sijaa muun audiovisuaalisen rojun majatalossa eli olohuoneen televisiokaapissa.



Pikkukamari on siitä kiitollinen tila, että isomman kamarin lailla sen remontointi ei tule olemaan iso operaatio, eikä varsinkaan kiireellinen. Sähköt on uusittava, kuten muuallakin, ja ikkunat kunnostettava, mutta pohjoisen puolella nekin ovat vielä varsin kelvollisessa käyttökunnossa. Lattiassa on hyväkuntoinen linoleum. Tapetoitu seinä jäi valitettavasti kirjahyllyn taakse, alkuperäisen tapetin päälle on maalattu rauhoittavalla keltaisella joka välttää meille toistaiseksi hyvin. Ainut harmitus on se, että oviseinällä on raita, jossa näkyy vanha tapetti - tästä poistettiin siis kirjahylly, joka toistaiseksi palvelee olohuoneessa nuotti-, printteri-, ja kirjastonkirjahyllynä.



Kokonaisuuden viimeistelevät äitin kirpputorilta löytämästä, komeron oven ja kirjahyllyn väreihin sointuvasta kankaasta Nasun vaatehtimossa ommellut verhot ja talon alkuperäisesineistöön kuuluva vihreä kannu tekokukkineen. Minä en kovinkaan suuresti rakasta noita kukkasia, Panun mielestä ne ovat ihanat. Ja jos joku on toisen mielestä ihanaa, siihen pitänee vaan sopeutua. Lastutyö seinällä on pelastettu samasta paikasta kuin kirjahyllykin, ja oviseinän taulu on itse asiassa sivu venäläisestä Afisha-viikkolehdestä. Ensimmäisessä kuvassa näkyvät kolme sinisävyistä taulua ovat myönnytykseni lastenhuoneelle - ne kun ovat satuaiheisina sopivat sellaisen seinälle. "Anna suukko" on ylioppilaslahja vanhemmilta, "Nalle ihmemaassa" on joku muu lahja äitiltä ja kolmas kuva pietarilaisesta galleriasta eräänä hyvin kuumana kesänä pikkusysterin kanssa tehty luminen löytö.

Melkein niinku jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä -litania. Paitsi että eihän meillä ole mitään uutta.

torstai 3. helmikuuta 2011

Vauva rintamamiestalossa

Mitenkäs se Panu Kailan viisaus menikään? Villaa on huomattavasti edullisempi laittaa ihmisen kuin talon päälle. Siispä jokainen kunnon rintamamiestaloasukki käyttää talvisin villasukkia.

Myös ne pienimmät asukit.

maanantai 31. tammikuuta 2011

Saunaremontti etenee

...tai itse asiassa remontti ei etene, mutta toiveet joskus lähitulevaisuudessa saunaan pääsystä ovat korkealla.

Niin korkealla, että ihania kuvia sisältävän Vihreä talo -blogin innoittamana tilasin juuri Varustelekasta kaksikymmentä kappaletta DDR:n armeijan ylijäämäpyyhkeitä.

Tajusin nimittäin viime viikolla mummolavierailun aikana, että meillä ei ole aikaisemmasta saunattomasta elämästä johtuen laudeliinoja. Vaan kohta on. Ja koska DDR:stä nyt ei lähtökohtaisesti ole koskaan koitunut mitään hyvää kenellekään ja koko valtio oli aikalailla kaikin puolin pe****stä, on sentään positiivista että kaksikymmentä kappaletta sen armeijan pyyhkeitä päätyy vuosikymmenten päästä niinkin lempeään käyttöön kuin meidän tulevan saunan pyllynalusiksi.

Niin, nyt puuttuu enää se sauna. Ja idea siitä, millainen löylykauha sopii yhteen sinkkiämpärin kanssa.

(Noin muuten meille kuuluu pulauttelua, kiljahtelua, hampaattomia hymyjä, tuhinaa ja yleistä söpöilyä. Ja välillä Hirmuista Karjuntaa, mutta vain silloin kun on nälkä.)

lauantai 1. tammikuuta 2011

Hyvää tätä vuotta!

Totesin eilen, että olipa vuosi. Harvoin sitä yhden vuoden aikana muuttaa kaupunkia ja työpaikkaa, ostaa talon ja saa moninaisten ei-ihan-niin-onnellisten käänteiden jälkeen lapsen. Muun muassa.

Toivottavasti tämä alkanut uusi vuosikin on hyvä. Vähän vähemmän tapahtumarikas se kyllä saisi olla - pysyisin mielelläni ainakin samassa kaupungissa ja talossa ja ehkä se mahdollinen seuraava lapsikin voisi tulla vasta joskus tämän vuoden jälkeen. Opetellaan nyt ensin tämän yhden kanssa.

Tässä vuodenvaihteen tunnelmia olohuoneestamme, valokuvaajana toimi Nasu. Merkille pantavaa on ainakin 100 kappaletta hehkulamppuja kasseissa lattialla ja huutokauppaostoksesta joulunpyhinä modattu hifistelykaappi johon kaikki rumat 2010-luvun audiovisuaaliset vehkeet peittyvät kauniisti. Jahka tämä elämä tästä vielä vähän tasaantuu, voinen esitellä kaappiprojektin tarkemmin täällä.

Merkille pantavaa on myös se, että valokuvan nurkassa puoliso soittaa ukulelella Marko Haaviston kappaletta Pieni lintu.

lauantai 25. joulukuuta 2010

Hyvää joulua!

Laura, Panu ja Vilja keltaisesta talostaan toivottavat kaikille blogin lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Priorisointia

Meillä on uusi parvekkeen ovi, tuossa se nojaa kuistin seinään puuvalmiina ja odottaa ikkunalasia, maalausta ja paikalleen asennusta. Meillä on myös rakennuslupa, jota on edeltänyt taas muutama painokelvoton sana ja käyntikerta kaupunkimme rakennusvalvonnassa väärän kokoisiksi kopioitujen dokumenttien kanssa. Meillä on myös paljon vakavaa maalämpöpohdintaa ja erinäisiä muitakin remontti- ja asumisaiheisia teemoja meneillään.

Noin niin kuin periaatteessa. Mutta jotenkin päivät vain kuluvat etupäässä siinä, että ihmettelemme vauvaa, hoidamme häntä jo enemmän ja vähemmän rutinoituneesti - minä öisin, kun olen jo muutenkin hereillä, Panu päivisin, kun minä nukun yhtä aikaa vauvan kanssa - ja ihastelemme meidän mielestämme tietysti maailman suloisinta, kilteintä ja ihmeellisintä pientä olentoa.

Katsokaa nyt tätäkin. Voiko kenelläkään muulla muka olla aamu-unilta herätessä tukka korvan takaa noin söpösti pörröllään?